Täällä on näitä kysymyksiä, joissa kysellään, onko oikeutta puuttua tapaan, jolla toinen vanhempi hoitaa lasta tapaamistensa aikana.
Riippumatta siitä, mihin laki ja viranomaiset antavat oikeuden, tulisi vastuullisen ja lapsensa parasta ajattelevan vanhemman kysyä itseltään, miksi haluaa puuttua exänsä elämään lapsen kanssa.
Jos on tarve puuttua siihen, miten exä, nyxä ja lapsi keskenään elävät, silloin on oma eroprosessi vielä kesken. Jos on tarvetta kutsua exän uusia ystäviä "apinanpuolikkaiksi" ja "huonomaineisiksi", silloin ei ole vielä todella eronnut exästään.
Silloin on velvollisuus tehdä töitä itsensä kanssa, jotta kykenee päästämään irti ja jatkamaan elämäänsä ilman katkeruutta ja tarvetta kostaa kokemiaan "vääryyksiä".
Vanhemman oikeus ja velvollisuus on toimia siten, että lapsella on mahdollisuus elää suhteessa kumpaankin vanhempaansa. Jos tähän ei kykene, vaan käyttää lasta ja tapaamisia välineenä toteuttaa tarvettaan puuttua exän elämään, tekee vääryyden. Vääryyden sitä lasta kohtaan.
Riippumatta siitä, mihin laki ja viranomaiset antavat oikeuden, tulisi vastuullisen ja lapsensa parasta ajattelevan vanhemman kysyä itseltään, miksi haluaa puuttua exänsä elämään lapsen kanssa.
Jos on tarve puuttua siihen, miten exä, nyxä ja lapsi keskenään elävät, silloin on oma eroprosessi vielä kesken. Jos on tarvetta kutsua exän uusia ystäviä "apinanpuolikkaiksi" ja "huonomaineisiksi", silloin ei ole vielä todella eronnut exästään.
Silloin on velvollisuus tehdä töitä itsensä kanssa, jotta kykenee päästämään irti ja jatkamaan elämäänsä ilman katkeruutta ja tarvetta kostaa kokemiaan "vääryyksiä".
Vanhemman oikeus ja velvollisuus on toimia siten, että lapsella on mahdollisuus elää suhteessa kumpaankin vanhempaansa. Jos tähän ei kykene, vaan käyttää lasta ja tapaamisia välineenä toteuttaa tarvettaan puuttua exän elämään, tekee vääryyden. Vääryyden sitä lasta kohtaan.
Vastaukset 48
Vanhimmat
se on vastuullinen etävanhempi, joka haluaa väen väkisin lapsen tapaamiset itselleen olematta kuitenkaan itse paikalla?
Lapsia hoitaa siis tapaamisen aikana a_i_n_a joku muu?
Missä tässä näet lapsen oikeuden tapahtuvan?
exä kääntää ja vääntää sanat... en usko että lapsi kokoaikaa on uusion hoidettavana. Kyllä kai isäkin välillä paikalla on. Miksi olette niin mustasukkaisia lapsistanne? Eikö pääasia ole että joku katsoo lapsenne perään ja huolehtii hänestä?
mielestäsi lapsen etu?
>Eikö pääasia ole että joku katsoo lapsenne perään ja huolehtii hänestä<
Toteutuuko tässä tapaamisen tarkoitus?
Ja kyllä, sellaisia etävanhempia tosiaan on jotka ei ole koskaan paikalla tapaamisaikoina!
laitat lapsesi isälleen???
mun lapsesta, mutta valitettavasti olen ollut todistamassa tälläistä tilannetta.
Äidin on pakko antaa lapsen isälle tapaamisiin vaikka lapsi ei isää näkisikään muuta kuin sen ajan kun isä vie lapset muualle hoitoon ja hakee takaisin äidille parin päviän päästä.
Mutta sun mielestä tämä on lapsia kohtaan täysin oikeudenmukaista ja palvelee sitä tapaamisoikeuden tarkoitusta?
exäsi kanssa tai vie lasta muualle hoitoon?
lapsesta kysymys.
Mikset vastaa kysymykseen?
Etkö halua tehdä itsestäs naurettavaa väittämällä että mielestäsi lapsen etu toteutuu edellä mainitussa?
"Etkö halua tehdä itsestäs naurettavaa väittämällä että mielestäsi lapsen etu toteutuu edellä mainitussa?" Enhän minä asialle mitään voi jos isä ei suostu tapaamaan lastansa,höh. Kummallinen jankkaaja : )
Tapaamisten tarkoitushan ei ole että lapsi siinä olisi pelkästään isänsä kanssa vaan että lapsi saa elää osana isän sukua ja perhettä. Lapsella on oikeus siis ylläpitää suhteita isän puolen sukulaisiin, ystäviin, perheenjäseniin.
Mikä sitten tuossa olisi lapsen etu? Tuskin ainakaan että äiti rupeaa riitelemään asiasta. Äidin kannattaisi panostaa siihen että välit exään paranee - sen jälkeen voi onnistua asiallinen keskustelukin aiheesta.
äiti riidellyt isän kanssa millään tavalla vaikka sä niin kuinka haluaisit ymmärtää. Isä ei vaan yksinkertaisesti halua katsoa itse lastaan vaan vie aina hoitoon, eikä kylläkään millekään sukulaisille koska niitä ei ole.
Sitä en tiedä miksi haluaa lapsen ottaa.
Haluaisin todella että vastaisit omasta puolestasi oman kantasi tähän tapaukseen, lainaten tekstiäsi...
>Mikä sitten tuossa olisi lapsen etu?
Jos lapsen ja isän suhteeseen ei saa puuttua millään tavalla, kuten aloituksessa annoit ymmärää, miksi kysyt mikei äiti keskustele isän kanssa asiasta tai miksi äiti antaa lasta isälle?
Eikö se ole puuttumista
t Jankkaaja
ollut minä. Ihme jankkaaja olet : ) todella rasittava.. toivottavasti sulla ei ole miestä : )
koskaan olemaankaan, koska en ole homo
Eroseminaariin tms että pääsisi irti exästään ettei hänen tarvitsisi jatkuvasti seurata mitä se exä tekee. Tällä tavalla äiti voisi paremmin ja hän jaksaisi keskittyä lapseen. Se kai olisi lapsen etu?
ja isä saa viedä lapsen hoitoon aina?
puuttuiskohan isä,jos lapsi olisi hoidossa koko ajan kun lapsi äidillä olisi? Varmasti..
Ja lapsella kivaa,kun ei näe kumpaaakaan..onhan se lapsen oikeus nähdä äidin ystäviä,sukulaisia jne.
Eli eikun vaan joka päivä eripaikkaan..???
Kuule,
miksi sinulla on niin iso tarve vääntää keskustelua asiattomuuksiin poikkeustapauksien kautta?
Tuskin kukaan täällä on sitä mieltä, että on hyvä lapsen kannalta, jos etävanhempi ei häntä tapaa. Silloin asia pitää hoitaa sen etävanhemman kanssa.
On kuitenkin paljon tapauksia, joissa mitään suurta rikettä etävanhemman toiminnassa ei ole, mutta lähivanhempi kokee, ettei hoito ole riittävän hyvää. Näissä tapauksissa on lapsen etu, että lähivanhempi jättää puuttumatta asiaan ja antaa etävanhemman hoitaa tapaamiset omalla tavallaa - vaikka se olisi eri tapa kuin lähivanhemman.
Kyllähän sinä tämän eron ymmärrät, etkö ymmärrakin?
Voisiko olla sittenkin ihan vain niin että äidillä on ihan aito huoli siitä, miten lapsi kokee ja miten se häneen vaikuttaa jos etätapaamisilla lapsi kiikutetaan aina eri vieraaseen paikkaan sen sijaan että lapsi olisi isän etän kanssa? Pahimmissa tapauksissa ne vieraat ovat todellakin täysin vieraita lapselle ja lapsi lähinnä jaloissa itselleen täysin vieraan ihmisen luona. Miksei siitä saisi olla huolissaan, tai, millainen ihminen siitä ei huolestuisi?
Vakava, vakituinen seurustelukumppani on sitten ihan eri asia, vaikka kyllä lapselle olisi hyväksi silloinkin saada viettää aikaansa etänkin kanssa.
sinunko?
kannattaa sitten osallistu seminaariin.tuskin ihan jatkuvasti seuraa (aijemmassa keskustelussa)
voin joskus lapsia hoitaa jos hänellä menoja?luota vaan..exäskii luottaa
"Kuule,
miksi sinulla on niin iso tarve vääntää keskustelua asiattomuuksiin poikkeustapauksien kautta?
On kuitenkin paljon tapauksia, joissa mitään suurta rikettä etävanhemman toiminnassa ei ole, mutta lähivanhempi kokee, ettei hoito ole riittävän hyvää. Näissä tapauksissa on lapsen etu, että lähivanhempi jättää puuttumatta asiaan ja antaa etävanhemman hoitaa tapaamiset omalla tavallaa - vaikka se olisi eri tapa kuin lähivanhemman.
Kyllähän sinä tämän eron ymmärrät, etkö ymmärrakin?"
Kysypäs nyt tuo viimeinen kysymyksesi ihan itseltäsi, sillä poikkesit itse aiheesta vääntäen kys. keskustelun sivuraiteille.
miksi ihmeessä vastuullinen äiti menee tekemään lapsia vastuuttoman miehen kanssa? Ei voi ymmärtää.
Miksi aloitit uuden ketjun loppuunjauhetusta aiheesta?
haluavat päteä täällä koska oikeassa elämässä ovat niin pirun katkeria. Ja jos muutama ihminen täällä sanoo ja tekee jotain "väärää" (heidän mielestään), niin heti ollaan yleistämässä. Loppujen lopuksi, täällä pyörii vain murto-osa kaikista suomen ex:stä, nyksistä, lähistä ja etistä. Mutta silti pitää yleistää. Mutta minkäs teet... naiivi on aina naiivi.
En todellakaan halua jatkaa samaa juupas-eipäs -"keskustelua", vaan toivoisin kaikilta vanhemmilta rehellistä itsetutkiskelua koskien omia motiiveja "toimia lapsen parhaaksi".
Jos lapsen paras on se, mitä itse haluaa, saattaa olla, että on sokeutunut omille, tiedostamattomille motiiveilleen.
Kun ei ole suruaan ja eroprosessiaan käynyt läpi, juuttuu helposti vaiheeseen, jossa on mustavalkoinen totuus, oikea ja väärä - eikä mitään välimuotoja.
Harvoin kuitenkaan on niin, että se exä on täysin paha ja kyvytön, hänen uudet kumppaninsa "apinanpuolikkaita" (kuten yksi lapsen parasta ajava äiti isän uutta kuvasi) ja lapsen kehitys ja terveys vaarantuvat etäpuolison hoidossa.
Jos ei ole hiukkaakaan kiinni ex-puolisossaan, ei ole tarvetta solvata hänen uusia kumppaneitaan. Jos on tarvetta, pitää herätä työskentelemään omien ongelmiensa kanssa, eikä puuttumaan lapsen tapaamisoikeuksiin.
Kyseessä on oman, käsittelemättömän katkeruuden ja surun projispinti toiseen vanhempaan tätä demonisoimalla. Näin toimimalla typistää myös oman kasvunsa ja mahdollisuutensa olla onnellinen ihminen.
Hyvät ihmiset - älkää tehkö lapsillenne tätä vääryyttä, vaan antakaa heidän pitää kumpikin vanhempansa.
pitää ja isäkin voisi siis olla läsnä=).
Itse olen samaa miettinyt. Varsinkin äidit ovat niin hyviä ja erinomaisia ja tietävät lapsensa parhaan, joka monesti on, että isän koti on huono ja hänen uusi ystävätär/avokki aivan kauhee, joka ei ruokaa edes osaa tehdä...todellisuudessa nämä äidit ovat mustasukkaisia ja pelokkaita. Onhan se hirveää jos se oma lapsi sattuukin todella pitämään tästä isän uudesta avokista.
Meillä ei onneksi ole näitä ongelmia. Ja olen oikeesti iloinen lasteni puolesta, kun isän vaimo ottaa myös minun ja ex-puolison lapset mukaan esim. kylpylään mukaan viikonlopuksi, vaikka isä ei töittensä vuoksi pääse. Voi sitä lasten silmien loistetta ja iloa...mutta meidän lapsilla onkin aivan ihku-ihana äitipuoli ja lapset rakastavat häntä. Meitä kaikkia on siis onnistanut! Lapsia, ex-miestä ja jopa minua.
liikaa rakastavia aikuisia ympärillään!! Näin se on, iloita pitäisi kaikista hyvistä ja ihanista ihmissuhteitsta joita lapsella on. Sillä sipuli! Mikäli todella on lapsellakin paha olla missä tahansa (äiti/isä/nyksä/eksä/köksä :)) niin silloin saa ja tartteekin valittaa :)
ps, mullaki ihana nyksä eksällä, en valita laisinkaan :D
vain siitä, onko toisella vanhemmalla oikeus saada tietää kuka tai millainen ihminen hänen, heidän lapsestaan on vastuussa silloin kun lapsi on muualla. Tottakai on oikeus saada varmuus siitä että lapsi on "turvallisissa" käsissä ilman että siinä olisi kyse mistään ihmeen "suhteesta irtipäästämättömyydestä".
Aiemmassa keskustelussa oli kyse siitä, ettei äiti tiennyt millainen ihminen lasta hoitaa, ja tottakai aiheutettu epätietoisuus kylvää epävarmuutta, varsinkin jos tapaamiset ovat poikkeusetta aina sitä että isä ei lastanäe vaan joku muu huolehtii. Samoin voisi kysyä, onko oikeus huolestua ja ilmaista se huolensa jos näissä etätapaamisissa lapsi kiikutetaan ennmminkin sääntönä kuin poikkeuksena aina vieraan ihmisen hoiviin (satunnaisita tapauksista ei ollut siis puhetta).
Kyllä, kummallakin vanhemmalla on oikeus omaan uuteen elämään. Silti pitää ymmärtää että lapsi on lopunikää yhteinen, vaikka toisesta vanhemmasta näkisikin vain painajaisia. Viisaat ihmiset ymmrtävät tämän ja osaavat toimia sen mukaan.
Kysyisinkin vain, miksi ihmeessä uudesta kumppanista ei voisi kertoa toiselle suurpiirteisesti sen verran, että toisella vanhemmalla olisi luottavainen mieli lapsen hyvissä käsissä olosta? En näe mitään muuta syytä kertomatta jättämiselle kuin kiusanteon ja katkeruuden. Sitäpaitsi, itse sekä ex:nä että nyxänä, ihmettelen suuresti, kuinka nykyinen kumppani ei kyseenalaistaisi miksi hänestä ei voisi kertoa? Kyllä minä itse miettisin, onko minussa jotain vikaa kun en olisi "esittelykelpoinen (tai kertomiskelpoinen)" jos minusta ei voisi nyxänä kertoa exlle.
Ei kannata tehdä asioista tahallaan turhan vaikeita. Ajattelee hetken niitä asioita kaikkien, ennenkaikkea lapsen kantilta ja sitten toimii sen mukaan. Katkeruuden ja sen turhan ylpeyden hetkeksi sivuun asettaen, eikö vain.
todella ihanan aidosti ja oikeasti ilmaistu kaikki asiat.Näinhän se on=)
On oikesti kiva lukea välillä näitä järkeviäkin juttuja, kuten tuossa aikasemmin sanottiin!! Just sitä mieltä olen itsekkin!
Ja itse erosin avomiehestäni sulassa sovussa ja olen todella ylpeä hänestä että pitää kiinni siitä että poikamme näkee EDES kerran viikossa isän ja tietty samalla muita sukulaisia
poikamme on nyt
6kk ja aiemmin exän äiti hoiti pojan melkein kokonaan, mutta nyt exä on muuttamassa omaan asuntoon, joten kehoitin lapsemme isää alkaa itse opettelemaan vaipan vaihtoa ja syöttämistä..ym...ja sainkin tänään häneltä viestin jossa kertoi että oli vaihtanut ihan itse kakkavaipan(todella yllätyin!) ja oli ylpeä itsestään ja oli tullut hyvä fiilis tuosta!
sanoinkin hänelle että pitää ollakkin ylpeä itsestään, eikös se isä-lapsi-suhde tule juuri tollalailla...eli meillä toimii ainakin kommunikointi! se oli mun pointti.
äidille ei "uutta" esitellä sehän saattaapi olla "uuden" suojelemista .Jos äiti on "persoonallisuushäiriöinen" kyttääjä ja yrittää kaikin tavoin vaikeuttaa elämää niin ymmärrän hyvin ettei äidille kerrota juur mitään .
persoonallisuushäiriöinen kyttääjä?justiinsa joo ja alkuperäinenkö on..?
Puhuit ihsn oikeeta asiaa,kun luen näitä kertomuksia siellä aletaan vääntämään tikusta koukkua...lapsellista,tosiasia unohtuu.Kyllä on oikeus tietää keiden luona lapsi asuu.
Siltäkin kannalta,että ihmisiä on monenlaisia ja pakkohan on tietää miten esim.exän nyksä suhtautuu lapseeni.ei siis sairaalloisessa urkkimismielessä,ihan tavallisen ihmisen normaalilla mielialalla.Minä tahtoisin tietää koska uusliitot eivät mene kuin vettä valaen yms..ja kunnon ihminenkin voi muuttua jos kohtaa itseään "huonomman"imisen esim.alkoholitulee kuvioohin yms.kunnon ihminenkin voi siten muuttua,tunnen tapauksa.etkö sinä tuossa vaiheessa haluaisi tietää miten lasta kohdellaan jos esim.alkoa käytetäänkin runsaasti yms...
ei tämä ole mitään sairaaalloista juttua omalta mieletään ,vaan normaalia vastuuntuntoa.Ethän anna latasi minne vaan ,vaik tuntisit hyvin exäsi,onhan kuvioissa kuitenkin ihan uuso vakituinen ihminen nyxä,LAPSESI ELÄMÄSSÄ.
että äiti tai isä olisi "persoonallisuushäiriöinen" kyttääjä joka kaikin tavoin vaikeuttaa elämää. Mahdollista, mutta marginaalisesti melko pieni osuus.
Yleensä näissä tapauksissa on kyse ihan puhtaasta tyhmyydestä tahi ajattelemattomuudesta tai siitä kiusanteosta (joka muuten loppupelissä kostautuu_aina_lapseen) kuin siitä, että toinen olisi jollainlailla uhka ja este järjenmukaiselle toiminnalle.
Toivoisin, että useampi ajattelisi asioita ensin sieltä lapsen kannalta ja toimisi sen mukaan, että lapsi voisi katsoa vanhempiaan ylöspäin todeten, kuinka onnekas on ollut saadessaan viisaat ja sen viisauden soveltamisen osaavat vanhemmat. Ei niin, että mietitään lopunikää miten maksetaan niitä "kalavelkoja" pikku jäynillä jostain "vuonna yks ja kaks" luonnolle ottaneesta tapahtumasta.
Menneistä pitää pyrkiä ottamaan opikseen, mutta ei pidä hukata elämäänsä niihin eilisessä elämässä tehtyihin virheisiin.
"Jos käyttää lasta ja tapaamisia välineenä toteuttaa tarvettaan puuttua exän elämään, tekee vääryyden lasta kohtaan."
Myös lähivanhemmat ja ydinperheelliset kohtelevat lapsiaan kaltoin. Viranomaiset eivät voi puuttua kuin ihan räikeimmissä tapauksissa missä selkää näyttöä jo pidemmältä ajalta. Päättävät tahot ovat näin päättäneet - siis vanhemmilla on aika rajaton valta lapsiinsa nähden. Ehkä taustalla ajatus että lähes aina vanhemmat haluavat lapsensa parasta eikä ole haluttu lisätä viranomaisten puuttumista perheiden yksityiselämään. Eron jälkeen joutuu sitten vaan tyytymään siihen että tukee lasta omalta osalta. Ja tämä riippumatta siitä onko kyse lähi- tai etälapsesta. Lapsi äänestää sitten aikanaan jaloilla.
En kyllä ole unohtanut "marginaaliryhmiäkään", kun olen asioita ajatellut.
Jos eronnut puoliso on mieleltään epätasapainoinen, asia kannattaa varmaan ottaa esiin jo tapaamissopimusta tehdessä. Jos taas kokee, että exä on "heilahtanut mieleltään" vasta eron yhteydessä, kannattaa ehkä miettiä, onko oman diagnoosin takana taas tarve tehdä exästä jotenkin huonompi ihminen tai kykenemätön vanhempi.
Jos tulee vaikeuksia exän nyxän käytöksen johdosta, niistä kannattaa ensisijaisesti puhua exälle. Jos se ei johda tulokseen, sitten lastensuojeluviranomaisille.
Minulla on tästä omakohtaista kokemusta. Lapseni raportoivat (silloin 10v ja 6v) että isän kumppani isän poissaollessa haukkuu minua ja painostaa lapset osallistumaan siihen. Tämä ahdisti heitä kovin.
Soitin exälle ja ilmoitin ajan neuvotteluun lastensuojeluviranomaisten kanssa. Asia käsiteltiin ja sovittiin, ettei moista käytöstä häneltä jatkossa suvaita. En tiedä johtuiko osittain tästä, että pariskunta erosi 3 viikkoa myöhemmin.
Koskaan exäni ei ole ollut tästä minulle vihainen. Enkä minä koskaan tämänkään jälkeen ole pyytänyt saada hyväksyä hänen kumppaneitaan.
Eli toimi asiallisesti asianmukaisten viranomaisten kanssa, niin saat apua. Riitelemällä ja riehumalla asiat eivät selviä.
Aina se lähikään ei ole hyvä ja täydellinen, ja sen takia näistä asioista ei voi oman kokemuksen ja oman perheen mukaan tehdä niitä johtopäätöksiä.
Ihmiset on kaikki erilaisia, kaikki kokee asiat erilailla ja kaikilla on oma tapansa kestää/olla kestämättä se ero.
Pelkästään yhden ihmisen puheista ei saada täydellistä kuvaa tapahtumista..
Ja ihan yhtä huonot mahdollisuudet (huonommatkin ehkä) on etän saada muutoksia lapsien elämään lähin luona, eli samalla viivalla taitaa kaikki olla.
"Eli toimi asiallisesti asianmukaisten viranomaisten kanssa, niin saat apua. Riitelemällä ja riehumalla asiat eivät selviä"
Yllä olevalla lauseella teit itsestäsi narrin.
"Myös lähivanhemmat ja ydinperheelliset kohtelevat lapsiaan kaltoin"
Ja siksikö minun lähinä tulee olla puuttumatta exän tapaan olla lasten kanssa? Etten "suuttuttaisi" häntä? :D
Sinulla, Jossu, tuntuu olevan tällä hetkellä kovin vaikeaa itsesi ja elämäsi kanssa. Silloin sitä on helposti aggressiivinen kaikille ja kaikesta, kun itsellä on paha olla.
Toivon että elämäsi alkaa helpottaa ja kykenet osoittamaan ajan kanssa muitakin kuin negatiivisia tunteita. Ja kesähän on tulossa, kyllä se siitä, Jossu!
vanhempien kesken, siis ilman viranomaisia? Miksi ihmeessä tukeuduit asiassa automaattisesti viranomaisiin, etkä pystynyt keskustelemaan asiasta rakantavasti ex:si kanssa?
Ilmoitit siis hänelle (eli kykenette jonkinmoiseen kommunikointiin), että menette virastoon puimaan tällaista itsestäänselvää ongelmaa, jonka keskiverto ihminenkin saisi ihan itse hoidettua ilman viranomaisten apua. Tarkoitan, eikö ex:si ole sen verran järkevä että olisi itse, ilman viranomaisia, kyennyt puuttumaan nyxänsä ongelmakäytökseen eli ex:n lapsille parjaamiseen? Minun mielestäni on hiukan ihmeellistä, että siihen tarvittiin viranomaisten apua....
että olet aika jäävi asettumaan kenenkään yläpuolelle. Jos et omaa ongelmanratkaisukykyä ilman ulkopuolisten apua (lue: uusavuttomuus?), ei se, että joku muu osaakin toimia ensisijaisesti itse, tee kenestäkään sinua pahempaa.
Mikä sopii yhdelle, ei istu toiselle....
Aina kannattaa edes yrittää itse ennenkuin luovuttaa ja pyytää apua, eikös se opeteta jo lapsillekin pienestä pitäen.
Varmasti asian olisi voinut hoitaa ihan vanhempien kesken, jos
- isä olisi uskonut lapsia
- isä olis uskonut k.o. käytöksen olevan haitallista lapsille
Kun näin ei ollut, lastensuojelun psykologit toimivat oikein hyvänä tukena tilanteessa, joka saatiin ilman konfliktia ratkaistuksi.
En usko olevani uusavuton - luotan ammattilaisapuun - ja ennen kaikkea - ymmärrän, että kaikki mikä liittyy exän uuteen kumppaniin on melko tulenarka aihe. En lähtisi ilman oikeaa asiaa puuttumaan exäni elämään ja ihmissuhteisiin. Ja siitähän tässä ALUNPERIN oli kysymys (sikäli kun se nyt enää ketään kiinnostaa :))
ex:si pitää sinua eron jälkeen hieman mieleltäsi horjahtaneena ja siten juuri sellaisena piinaavana kauhu ex:nä, jonka kanssa ei voi eikä kannata yrittääkään kommunikoida, on ymmärrettävää mennä viranomaisten kautta saadakseen tukea asiaansa. Sellaisena kuten näissä keskusteluissa on moni lähi esitetty perusteena sille, miksi tämän kanssa ei voi olla missään tekemisissä (siis lapsiin liittyvissä asioissa).
Että ainoastaan viranomaiset voivat tehdä niitä päätöksiä - tietysti muut läheiset (lapsen toinen vanhempi, sukulaiset jne) voivat tietysti tehdä mitä pystyvät auttaakseen lasta mutta pakkokeinoihin ainoastaan viranomaisilla on valtuuksia tehdä. Tuskin auttaa lasta jos vielä sukulaiset ym lähtee omavaltaisesti riehumaan, kaappaamaan lapsen tms. Yhteistyössä viranomaisten kanssa niin saadaan parhaat tulokset jos lapsella hätä kotona.
Ymmärrän, että tarkoituksena on vain provosoida ja riidellä - ja sitä kautta porkaa omaa pahaa oloa. Mutta yritän nyt vielä kerran - rakentavasti.
Minun ja exäni välit ovat hyvät. Vietimme ensimmäiset 7 joulua ja lasten syntymäpäivät yhdessä nyxiemme kanssa, jotta lapsilla olisi oikea perhejuhla. Soittelemme viikottain lapsiin liittyen, ja tätä on nyt jatkunut 13 vuotta.
En usko, että exäni pitää minua mieleltään nyrjähtäneenä. Enkä minä pidä häntä mitenkään vajaana ihmisenä tai huonona isänä.
Enkä koe oikeudekseni puuttua mitenkään hänen ihmissuhteisiinsa. Jos lapsilla on paha olla, selvitämme sen yhdessä, ammattilaisten apua käyttäen.
Joko nyt riittäisi minusta ja minun toimintatavoistani - alkuperäisestä aiheesta ollaan jo melko kaukana?
miksi ette pysty rakentavaan keskusteluun ex:si kanssa. Tai, näemmä edes oikein kommunikoimaan. Mikä ei muuten oikein korreloi tuon kanssa, että sanot olevanne erittäin hyvissä väleissä. Mielestäni hyvissä väleissä oloon kuuluu aika olennaisesti kommunikointi....
Ei ollut tarkoitus ärsyttää, vaikka toisinaan kipakasti kirjoitankin, totesin vain, että ehkä ex:si pitää sinua sellaisena kauhu-ex:nä niinkuin näissä keskusteluissa monet on esitetty, jos ei kerran ole kykenevä tervehenkiseen ja edes välttämättömimpään kommunikointiin lastensa äidin kanssa. Ja että siinä tapauksessahan toimintapasi on tietysti erittäin hyvä.
Ihmettelin vain, miksi ensisijaisesti hait ammattiapua etkä yrittänyt selvittää näinkin "helppoa" asiaa itse, koska uskoisin, että tervejärkinen isä on kyllä sitä mieltä että (ainakaan) lasten kuullen ei tarvitse näiden äitiä/isää/mummua/ketä nyt tahansa parjata. Kenenkään.
Ja luulen, että olet nyt vähän tahallasi käsittänyt koko kys. aiheen "puuttumisesta" väärin, sillä tuntuu hullunkuriselta ettet ymmärtäisi, että meitä on todellakin moneksi, siis paljon muita erilaisiakin kuin sinulla tai minulla.