Teeveestä tuli eilen ensimmäinen jakso
Taivaan tulet
jostakin luin aiemmin, että siinä on kaksi käsikirjoittajaa.
Seurasin ensimmäistä jaksoa mielenkiinnolla ja vaikutti HYVÄLTÄ. Tekstinä siis lähinnä tarkkailin/kuuntelin, mutta oheisena tuli kyllä hyvää kamerajälkeäkin, myös musiikki istui tällä kertaa. Ja Lappi jo sinänsä on etelän ihmiselle pelkkää exotiikkaa. Wau!
(Yleensä tuskastun aina suomalaisissa jutuissa ylenmääräiseen sekavuuteen kaikilta osiltaan. Sen takia en jaksakaan katsoa suomalaisia sarjoja.
Juu. Joku hyvä sarja tähän pitäisi siis vertailun vuoksi ehkä heittää, mutta enpä ole katsonut kokonaan viimeksi kuin Kolea talo (ja siitäkin taisi sittenkin muutama jakso jäädä uupumaan kun tuli niin hajanaisesti ja vieläpä jouluhössötysaikaan,)
Asiaan:
Se että nyt yleensä lähdin tällaista kirjoittamaan, se pointti siis:
1. Onko teidän mielestänne turhuuden turhuutta kirjoittaa nykyaikana yleensä minkäänlaisia kirjoja?
2. Olisiko kirjoittajien parasta kirjoittaa lyhyttä novellia, näytelmiä, kuunnelmia ja tv-käsikirjoituksia?
3. Miksi ihmeessä kirjoittaa jotakin 500-sivuista kirjaa, jota kukaan ei osta eikä lue, ellei sitten satu olemaan jo tunnettu kirjailija?
(Olen nyt lukenut Westön Missä kuljimme kerran.... luen sitä n. joka kolmas ilta ennen nukkumanamenoa, etenen pari sivua ja nukahdan. Hyvää unilääkettä. Ainakin minulle.
Näin on. Westölle on yksi ja sama lukeeko kukaan kirjaa koskaan alusta loppuun, sillä siitähän tehdään elokuva, joka tulee sitten taas joka tuutista.)
Olettekos te rakkaat kirjoittajat miettineet tällaisia asioita?
Mitä asioita Te olette miettineet viimeaikoina?
Odottelen vastauksianne, hu-huuuuuuuuuuuuu siellä!
Ja jos ette nytten ymmärtäneet tästä tekstistä mitään, niin SELKOKIELISESTI sanottuna yritän vielä selventää, notta eiköhän me KIRJAILIJANALUT MUUTETA SYSTEEMIÄ JA HYPÄTÄÄN !!!
Unohdetaan supisuomalainen häjyttulooper—le mummokutoosukkaahämärässä, äläkä mene enää ikinä sinne rautakauppasyndroomaan. Liirumlaarumlii...eikun liikkeelleliiiiddelliin...
Juu.
Kirjoittamisiin!
Taivaan tulet
jostakin luin aiemmin, että siinä on kaksi käsikirjoittajaa.
Seurasin ensimmäistä jaksoa mielenkiinnolla ja vaikutti HYVÄLTÄ. Tekstinä siis lähinnä tarkkailin/kuuntelin, mutta oheisena tuli kyllä hyvää kamerajälkeäkin, myös musiikki istui tällä kertaa. Ja Lappi jo sinänsä on etelän ihmiselle pelkkää exotiikkaa. Wau!
(Yleensä tuskastun aina suomalaisissa jutuissa ylenmääräiseen sekavuuteen kaikilta osiltaan. Sen takia en jaksakaan katsoa suomalaisia sarjoja.
Juu. Joku hyvä sarja tähän pitäisi siis vertailun vuoksi ehkä heittää, mutta enpä ole katsonut kokonaan viimeksi kuin Kolea talo (ja siitäkin taisi sittenkin muutama jakso jäädä uupumaan kun tuli niin hajanaisesti ja vieläpä jouluhössötysaikaan,)
Asiaan:
Se että nyt yleensä lähdin tällaista kirjoittamaan, se pointti siis:
1. Onko teidän mielestänne turhuuden turhuutta kirjoittaa nykyaikana yleensä minkäänlaisia kirjoja?
2. Olisiko kirjoittajien parasta kirjoittaa lyhyttä novellia, näytelmiä, kuunnelmia ja tv-käsikirjoituksia?
3. Miksi ihmeessä kirjoittaa jotakin 500-sivuista kirjaa, jota kukaan ei osta eikä lue, ellei sitten satu olemaan jo tunnettu kirjailija?
(Olen nyt lukenut Westön Missä kuljimme kerran.... luen sitä n. joka kolmas ilta ennen nukkumanamenoa, etenen pari sivua ja nukahdan. Hyvää unilääkettä. Ainakin minulle.
Näin on. Westölle on yksi ja sama lukeeko kukaan kirjaa koskaan alusta loppuun, sillä siitähän tehdään elokuva, joka tulee sitten taas joka tuutista.)
Olettekos te rakkaat kirjoittajat miettineet tällaisia asioita?
Mitä asioita Te olette miettineet viimeaikoina?
Odottelen vastauksianne, hu-huuuuuuuuuuuuu siellä!
Ja jos ette nytten ymmärtäneet tästä tekstistä mitään, niin SELKOKIELISESTI sanottuna yritän vielä selventää, notta eiköhän me KIRJAILIJANALUT MUUTETA SYSTEEMIÄ JA HYPÄTÄÄN !!!
Unohdetaan supisuomalainen häjyttulooper—le mummokutoosukkaahämärässä, äläkä mene enää ikinä sinne rautakauppasyndroomaan. Liirumlaarumlii...eikun liikkeelleliiiiddelliin...
Juu.
Kirjoittamisiin!
Vastaukset 28
Vanhimmat
Moikka vaan!
Olen tässä joutunut miettimään monen muunkin jutun tiimoilta, onko tässä mitään järkee. Ja tullut siihen tulokseen, että ei, mutta hyvin menee silti.
En ehkä koskaan saa mitään kovien kansien väliin, mutta kirjoitan silti ja haaveilen "kirjallisesta lottovoitosta". Olen kirjoittanujt useita kässäreitä ja kaikki ovat kustamoissa , joiden työskentelyajat ovat mitä ovat. Esim. Karisto nettisivuillaan ilmoittaa kässärin lukuajaksi n. 6kk. Olen odotellut, vaikka sitten hylkäystä, jo 10kk. Törkeää, eikä todellakaan mitään järkee.
Kun kehittelen uutta aihetta, täytän väliajat kirjoittelemalla novelleja ja muuta ajanvietettä. Mutta kirjoittaa on pakko. Alkaa ahdistaa ja ärtymys kasvaa,jos jää parikin päivää väliin
Mä oon kade, en pydee kirjoittamaan kuin ryöpyissä, nekin lyhyinä pitkinä intervalleina.
Ei oo järkeä, eikä tartte olla. Järki on sosiaalisesti konstruktoitu elämän vastainen kulttuurituote, siinä missä orjuus, holokausti tai pyhä kolminaisuus,
olemattoman kissani kiveksistä vetoa, että sinä ja CFC olette yksi ja sama henkilö.
Jos olen CFC, se vahvistaa väitteen että kaiken takana on kimppu narsisseja, koska olen fani.
liian samantapaisia. Teillä on yhtä oudot jutut, asutte pääkaupunkiseudulla, olette suunnilleen samanikäisiä, suomenruotsalaisia, sivistyssanojen ahkeria käyttäjiä, humanisteja, nihilistejä, ateisteja joilla on maisterintutkinto filosofiasta.
Ja koska minä sanon niin.
Joo, paitsi tuo sr - fm osasto. Viimeisin oli sekä kestämättömin että riemukkain.
Olen onkinut yksityiskohtia merkitysten suosta ja julkean veikata asuinseudun suhteen että kehän voi supistaa ensin kolmosesta ykköseen, sitten pääkaupunkiseudusta itse pääkaupunkiin ja Helsingistä alueille, joilla raitiovaunut kolisevat. Molemmat lienee väärällä puolella siltaa, joskaan ei samalla. Miten se on mahdollista?
Olen surkea kompakysymyksissä. Tartun epätoivoisesti 'lienee' sanaan ja sanon, ettei asia ole niin.
Kompan vastaus: kyseessä on historiallinen vinkkelikysymys, jossa katsontakanta määrittää vastauksen. Kauan sitten kuolleen elossa olevan viisauden mukaan Pitkänsillan pohjoispuolella asustaa duunarikasti ja etelässä pelkkiä lahtareita. Vastapuoli on aina väärällä puolella (ja väärää väkeä).
en tiedä miksi kompakysymyksiin tässä ketjussa päädyttiin, mutta saaneen heittää omani kehiin: Sen luoja myy sen, sen ostaja ei käytä sitä ja sen käyttäjä ei tiedä käyttävänsä sitä. Mikä se on?
Periaate?
hyvä veikkaus. Mutta aika kaukana: ruumisarkku. Luulisi periaatteiden käyttäjien olevan tietoisia periaatteistaan.
Täällä kun viljellään kompia sillan toiselta ja toiselta puolelta, niin mitens tämä sitten on mahdollista:
Kaveri myöhästyi viimeisestä Suomenlinnan Kauppatorille menevästä lautasta, mutta hän käveli mantereelle vaikka oli kesä.
Se varmaankin pitäisi kirjoittaa näin:
"Kaveri myöhästyi viimeisestä Suomenlinnasta Kauppatorille lähtevältä lautalta, mutta hän käveli perässä mantereelle vaikka oli kesä."
Kyllä se sittenkin menee näin:
"Kaveri myöhästyi viimeiseltä lautalta Suomenlinnasta Kauppatorille, mutta hän käveli perässä mantereelle vaikka oli kesä."
Minusta WiGwam on ärsyttävä - toisin kuin minä.
Sitäpaitsi WinGman on nuorempi kuin minä - mikä on mulle plussaa. Ja vielä peräruiskeeksi: En harrasta hevosia niin kuin WeGelius, joka budjaa toispuoljokkee ja esittää WerGiliusta poolopaidassaan I-podit päässään.
Muuhun en ota kantaa, koska en mitään noista ymmärrä. Mutta WaGner on cuul.
Wein, Weib ung Gesang!
Unohdit sanoa, että se WG on selvästi parempikin kuin sinä:)
Hän vuokrasi veneen ja käveli edestakaisin veneessä miettien miten maksaisi kyydistä?
Hän oli Jeesus?
Haluan nyt vaikuttaa todella älykkäältä ja ympäristötiedostavalta. Asetan kaiken soluihini suggeroidun kognitiivisen informaation, ja henkimaailman kosmoksesta auransa värit löytävän suggestiivisen intuitioni helmet yhteen sammioon ja kauhaisen syvältä sanojen kauhalla:
Vastaukseni:
Hän käveli huoltotunnelia pitkin meren alitse Kaivopuistonrantaan.
blöö. Huono kompa, täysin Helsinkikeskeinen.
olen sangen huono helsinkiläinen.
..tuosta Westöstä, että et muuten ole ensimmäinen joka on kommentoinut sitä tuhon tyyliin.;) Itse en ole ainakaan toistaiseksi siihen tarttunut ja luulen että se ei olisi mun tyyliä. Mutta onneksi kaikkien ei tarvitse lukea (tai kirjoittaa) finlandia-kirjoja.
Pitäis muistaa NAUTTIA lukemisesta ja kirjottamisesta. Tehdä sellaista, mikä itsestä tuntuu kivalta. Muistaa, miksi aikoinaan alkoi kirjoittaa ja miten lapsena todella ahmi kirjoja... Itsestäni ainakin tuntuu, että se ILO ja nauttiminen on välillä kadoksissa tästä touhusta, nyt kun harrastaa kirjoittamista ja kirjallisuutta "tosissaan".
Mutta nämä onko järkee vai ei -pohdiskelut on niitä huonojen päivien pohdiskeluja... Kun huono päivä sattuu kohdalle, niin itse jätän koko touhun hetkeksi. Lähden ulos tuulettumaan, olen ihmisten seurassa ja lähden bilettämään tai minne tahansa tai kiehnään mieheni kanssa sohvalla, tuijotan tv:tä, siivoan, teen ruokaa, shoppailen, lähden hevosen kanssa lumiseen maastoon laukkaamaan.
Hyvinä päivinä ei sit tarvi miettiä ja murehtia, sen kun kirjottaa menemään!
Mutta mielenterveyden kannalta on hyvä, että elämässä on muutakin kuin kirjallisuuus.
...sinullakin.
Mitä yrität tarjota lukijalle?
Voi kumpa joskus olisit hiljaa ja miettisit ennen kuin läväytät mielipiteesi esiin.
Mutta tilaa on...
Pidin eritoten Taivaan tulien dialogista, se tuntui raikkaalta, kotoisalta ja kivalta. Tosin pikkasen häiritsi tämä "isä syndrooma" ei ollut ihan uskottavasti rakennettu.
1. Onko järkeä kirjoittaa kirjoja? Käypä tälläkin viikolla kirjastossa ja mieti, jos sinne ei tulisi ainutta uutta kirjaa, eikö kirjastot voisi sulkea ja jakaa lahjakortteja video/dvd vuokraamoon?
2. Mitä kannattaa kirjoittaa? Niin kummalta kuin se skraba sinusta tuntuu, maailma on täynnä tekstiä, kaikki informaatio joka meille pusketaan on aluksi tekstiä, idea josta muokataan sujuvaan, kuultavaa tai nähtävää infoa. Kaikella kirjoittamisella on sijansa.
3. Miksi ihmeessä kirjoittaa 500-sivuinen kirja?
Ehkä skraba sinun ei tosiaan kannata kirjoittaa kirjaa, koska laiskuutesi, naiviutesi ja lyhytjännitteisyytesi ei lainkaan tue tuollaista jättiprojektia.
Joka vuosi markkinoille tulee esikoiskirjailijoiden teoksia ja jos lukijalistoihin on uskomista, esikoisteokset ovat haluttua lukemista, koska lukijat kaipaavat uusia näkökulmia, ideoita, ajatuksia. Mietipä jos uusia muusikoita ei päästettäisi radioaalloille, kauanko jaksaisit kuunnella pelkästään vanhoja tuttuja?
Mikä tämä Westö katkeruutesi nyt on? Tiedätkö makuja on monia, vaikka sinä et ymmärrä tuota kirjaa, voi olla puolenmiljoonaa ihmistä jotka pitävät siitä? Eivätkä nuo ihmiset tyhmiä ole, heillä vain on erilainen maku kirjojen suhteen kuin sinulla?!
Lopun lurinasta en ymmärtänyt mitään, mutta ehkei sitä ollut tarkoituskaan ymmärtää.
Vastasitpa jopa minulle yllättävän kattavasti omalla tavallasi kysymyksiini 1-3, mutta nyt tiedän ettet lukenut sittenkään kysymyksiäni edes rivien välistä.
Oletukseesi Westö-katkeruus vastaan Sinulle ihan henkilökohtaisesti näin:
.... luen sitä n. joka kolmas ilta ennen nukkumanamenoa, etenen pari sivua ja nukahdan. Hyvää unilääkettä. Ainakin minulle.
Näin on.
Kirjoittamisiin!
on julkaissut sekä suomeksi että saksaksi ja mainitsemasi kirjakin käännetään saksaksi. Eikä kustantajan mukaan ongelmia ole myynnin suhteen ollut.
Ehkä sodanjälkeinen Helsinki ei vain iske sinuun, koska olet nuori ja yhteytesi tuohon aikakauteen ovat hataria?!
Itselleni Helsinki ei nykymitassa merkitse mitään, mutta olen kyllä kovasti kiinnostunut vuosisadan alun Helsingistä ihan sinne 60-luvulle saakka.
(Olen nyt lukenut Westön Missä kuljimme kerran.... luen sitä n. joka kolmas ilta ennen nukkumanamenoa, etenen pari sivua ja nukahdan. Hyvää unilääkettä. Ainakin minulle.
Näin on. Westölle on yksi ja sama lukeeko kukaan kirjaa koskaan alusta loppuun, sillä siitähän tehdään elokuva, joka tulee sitten taas joka tuutista.)
Ehkä olisi hyvä laittaa tuonne Kirja-palstalle kommenttini Westön Missä kuljimme kerran kirjasta. Saattaisi olla hyväkin juttu.
Joten teenpä niin. Kahtellaan ja ihmetellään...
Ensinnäkin: Kirjoilla tulee aina olemaan kannattajansa. Totta kai kannattaa kirjoittaa.
Itse kritisoisin tätä isojen kustantajien vetämää linjaa, jossa "tavalliset" kansalaiset unohdetaan. Vai pidämmekö me kaikki dekkareista, siirapista, "kirjoista joita emme ymmärrä" jne. Jaksaako samat aforismit eri kansien välissä kiinnostaa? Entäs kymmenet koirankoulutusoppaat, parisuhteenhoito-oppaat yms.
Juu, ideoita on vaikea synnyttää. Vielä vaikeampi on saada kustantaja uskomaan, että "Tässä on ideaa; tämä täyttää jonkun tyhjiön... jne."
1. Onko teidän mielestänne turhuuden turhuutta kirjoittaa nykyaikana yleensä minkäänlaisia kirjoja? Ei
2. Olisiko kirjoittajien parasta kirjoittaa lyhyttä novellia, näytelmiä, kuunnelmia ja tv-käsikirjoituksia? Mitä vaan, jos tarina koskettaa lukijoita. Jonninjoutavat kiroilu,lässynlässyn,sekoilu "vittulanjänkät ja pitkät kuumat kesät" hiiteen.
3. Miksi ihmeessä kirjoittaa jotakin 500-sivuista kirjaa, jota kukaan ei osta eikä lue, ellei sitten satu olemaan jo tunnettu kirjailija? On järkee jos tekstin takana on sanoma ja teksti on helposti luettavissa/ymmärrettävissä.
Vastaan nyt itsekin, kun on tullut hyviä vastauksia. Tämä Kirjailijanalut –palsta on kummasti viristynyt eikun piristynyt, mitä ihmettä tapahtuukaan kun loputkin heräävät horroksestaan kevään tullen.
No, kyllä se kestetään… (milloin muuten 24 alkaa maksaa meille aktivisteille katu-uskottaville heinäpaaleille eguja, ettei vaan menis yhteen koriin...) !!!
Mun vastaukset siis:
1. Onko teidän mielestänne turhuuden turhuutta kirjoittaa nykyaikana yleensä minkäänlaisia kirjoja?
Ei.
2. Olisiko kirjoittajien parasta kirjoittaa lyhyttä novellia, näytelmiä, kuunnelmia ja tv-käsikirjoituksia?
Kyllä, ja paljon. Esimerkkinä se, että eilen surffailin tuolla Idols-palstalla ja seurasin minkälaista nuorisoa Suomessa asustelee. Juupa-juu-duupi-duu.
Kirjallista ja kuvallista valistusta tarvitsevat ja PALJON.
(Ja miten se tehdään, niin siitä hyvänä esimerkkinä tähän vaikkapa tämän päivän Hesarin jutut/Kirsikka Moring Nollywood tulee! sekä Joiku vaihtui rapiksi, porot biteiksi.)
3. Miksi ihmeessä kirjoittaa jotakin 500-sivuista kirjaa, jota kukaan ei osta eikä lue, ellei sitten satu olemaan jo tunnettu kirjailija?
Tiiliskiviä kannattaa kirjoittaa ehkä sittenkin vasta parin kovakantisen seuraksi, jos sittenkään…
(Ja huomaatte, että olen hyvin epävarma vielä tässä vaiheessa tämänpäiväisessä vastauksessani, johtuen ehkä siitä, että kirjoittamaan aloittamani näytelmä ei ole edistynyt toivomallani tavalla. Deadlineen on toki vielä aikaa, mutta mutta, taisin lainata kirjastosta yhden aivan väärän kirjan niiden viiden joukossa. Siis miten meninkään lainaamaan Kari Hotakaisen näytelmän Punahukka! Sanonko mä mitä!!!!.....sitä ei olisi pitänytkään tehdä, eikä varsinkaan lukea! Olen hukassa näytelmäni kanssa!!!)
Ja se Westö Missä kuljimme kerran –juttu, siirsin sen tuonne Kirja –palstalle elämään ihan omaa elämäänsä.
On se kirja useammankin sättäilyn ja keskustelun arvoinen, sillä siinä on sentään 589 sivua, ja ilokseni totesin, että jaksoin lukea sen loppuun.
Ja kuten tästäkin tekstistäni ehkä viimein käsitätte, niin olen alkanut pitää tällä palstalla päiväkirjaa! Turha sitä on omaa blogia pitää, koska täällä on niin paljon enemmän lukijoita. Runopalstallekin heitän välillä jonkun nökkösen ja heti on lähes 100 lukijaa!
YHDEN päivän aikana! Miettikääpä sitä!
Ja tää runoni, jonka kävin copyoimassa runopalstalta sopii tän päivän teemaani paremmin kuin hyvin:
tasa-arvoa?
jos mun vierelläin aiot olla
tällä tunkiolla
jossa myrskyt murjoo vedet velloo
tyventä on harvemmin
jos koskaan
ei kuiskauksia vaan torventoitantaa
oli syksy talvi kevät tahi kesä
sinitaivaan tähtösten tuike
aina välillä yöksi simahtaa
ja värinät onnen
kukaties mikälies
levoton levoton levoton
olo on
mut kainaloos jos mut tunget
niin olo on
tosi onneton
eikö
parempi molempien siis olla
niinkuin kukko tunkiolla
?