Mielipiteitä homoseksuaalisuudesta

Kuuleppa nuorison edustaja: täältä et löydä asiallista infoa ja Suomi24 edustaa huonointa keskustelukulttuuria mitä netistä löytyy. Kysy opettajaltasi kunnon lähteitä äläkä yritä selvitä helpoimmalla kopioimalla paskaa täältä!

Faktatietoa ensinnäkin täältä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Homoseksuaalisuus
Katso myös kyseisen sivun linkit lopussa.

Homoseksuaalisuutta on aina ollut niin ihmisten kuin sosiaalisten eläintenkin välillä. Aikakausittain ja kulttuurista riippuen se on ollut hyväksyttyä tai jopa kiellettyä. Suomessa teollistuneen kulttuurin aikana se on ollut aluksi rikollista toimintaa kunnes 1950-60 luvulla homoseksuaalikäsitys muuttui sairaudeksi. Sairausluokituksesta se poistettiin Suomessa vasta 1981.
Uskonto vaikuttaa yleiseen suhtautumiseen homoseksuaalisuutta kohtaan. Esimerkiksi katolinen kirkko tai Suomen luterilainen kirkko suhtautuvat varsin kielteisesti homoseksuaalisuuteen. Seurakunnissa tosin työskentelee joitakin pappeja ja muissa viroissa olevia, jotka hyväksyvät homot vaikka kirkko ei sitä tee.
On myös tutkittu että kotitausta, kasvatus ja koulutus vaikuttavat tämän asian hyväksymiseen. Avoin ja vapaamielinen kasvatus sekä erilaisten ihmisten hyväksyntä jo pienenä edesauttaa homoseksuaalisuuden hyväksyntää. Korkeammin koulutetut ja laajan sosiaalisen ystäväverkon omaaminen ohjaa myötämieliseen suhtautumiseen.
Kaikista tärkein asia, hyväksyykö vai eikö hyväksy homoseksuaaleja, on se millaisen kasvatuksen ja lähtökohdat tällaiseen on kasvu- ja kehittymisvaiheessa ollut. (Kuten kaikkeen muuhunkin suhtautumiseen.)

Tärkeää on erityisesti se, että Teillä koulussa puhutaan avoimesti niin tästä kuin muistakin asioista. Ihmisten erilaisuus ei ole yhteisölle pahaksi, vaan pelkästään hyväksi.
On hienoa kuulla että esitelmöitte tästä aiheesta.
Omana kouluaikanani tästä ei puhuttu sanallakaan, eikä kukaan homoseksuaaliksi itsensä tunteva voinut kuvitellakaan tulevansa ulos kaapista. Vaikeaa se varmaan on vieläkin jossain päin, mutta kehitystä on tapahtunut - toivottavasti.

Olkaa rohkeita ja tehkää hyvä tutkielma. Herättäkää keskustelua, jotta avoimmuus ja erilaisuuden hyväksyntä lisääntyisi.

Jos ei hyväksyntää, niin edes sen sietämistä.
Sekin on jo paljon.

http://ranneliike.net/

Kahden samaa sukupuolta olevassa molempien osapuolien hyväksymässä rakkaudessa ei ole mitään pahaa. Miksi tiukkapipot ovat tästä huolissaan?

Olen kasvanut 1950-luvun savolaisessa pikkukylässä, hurskaassa (sanan parhaassa merkityksessä) körttiläiskodissa. Siksi tutustuin kirkolliseen elämään jo lapsena ja aloin opiskella musiikkia. Toimin myös seurakunnassa kesäkanttorina kouluaikaan.

Koulussa rakastuin tietenkin yhteen koulutoveriin (kuten hetero vastaavasti tyttöön). En tiennyt, että olin homo enkä tiennyt edes, mitä se sana tarkoittaa.

Minua ei ole koskaan kiusattu tästä(kään) syystä. Vasta n. 16-vuotiaana kuulin, että homous on jotakin "luonnotonta" ja tuomittavaa, kotona ei puhuttu tästä asiasta. Siitä sitten jouduin jonkinlaiseen kriisiin. (Mutta murrosikä aiheuttaa kriisejä muillekin kuin homoille.)

Jatkoin musiikin opiskelua ja olen nyt musiikkialalla.
En ole enää pitkiin aikoihin tuntenut minkäänlaista syyllisyyttä tai töissä syrjintää tms. Päin vastoin:
poikkeava elämä on erinomainen tapa kokea ihmisenä oleminen: mikään ei ole itsestään selvää.
Yhä uudelleen joutuu kysymään, mitä oikeastaan on ihminen? Mies vai nainen?
Ei ihminen ole kumpaakaan, vaan syvimmältään molempia ja lisäksi vielä paljon enemmän...

Kieltämättä näkemyksiini ja itseni hyväksymiseen vaikutti aikanaan ratkaisevasti se, että tutustuin poikaystäväni kautta Steinerin filosofiaan ihmisestä (=antroposofia, sekin erittäin kiistelty ja parjattu maailmankatsomus).

Luterilaiselle kirkolle taas homoseksuaali ihminen on käsittämätön eikä siltä suunnalta ole odotettavissa mitään apua itsensä löytämiseen ja hyväksymiseen kuin harvoissa poikkeustapauksissa.
Murrosiän kriisissä soitin kerran Helsingin ev.lut. seurakuntien palvelevaan puhelimeen ja sain niin typerän ja tekopyhän vastauksen "ongelmaani", että paiskasin luurin kiinni.

Kieltämättä homomaailma (kapakat) tuntuu melko masentavalta. Mutta siellä pyörii vain tietty ja tietynlainen osa homoja. Näinhän se on heterorafloissakin.
Jos haluaa saada selville, millainen on hetero, silloin ei riitä pelkästään se, että menee heterokapakkaan.

Sorry, koululainen, ei ollut tarkoitus tukehduttaa sinua tällä vuodatuksella.

Laitoinpahan omaa elämäntarinaani, koska yleistämällä ei löydä yksilöä - kaikkien tilastojen takaa.
Ja yksilöstähän tässä on kysymys: millaiseksi yksilö elämänsä muokkaa näistä edellytyksistä.
Siinä on vapaus.

Ja lopuksi:
Elämä on hieno asia! Sitä ei kannata hukata, niin totta kuin olen homo!