Olen ajatellut paljon ihmisen mielen monenkirjavia kuvioita.
Mitä meille merkitee läheisyys, mitä on välittäminen?
Ovatko ne enemmän kuin velvollisuuskäynti vanhainkodissa, missä ikääntnyt sukulaisemme viettää elämänsä ehtoovuosien viimeisiä aikoja.
Pystymmekö tuntemaan aitoa empatiaa, misä ei ole mukana tippaakaan hyödyn tavoittelua., taloudellisen, tai sosiaalisen. Viimeksi mainitulla tarkoitan "kilpensä kiilloittamista", arvostuksen saamista ihmisten silmissä hyvänä tyttärenä tai poikana, lapsenlapsena.
Itsetutkistelun paikka. Onko?
Mitä meille merkitee läheisyys, mitä on välittäminen?
Ovatko ne enemmän kuin velvollisuuskäynti vanhainkodissa, missä ikääntnyt sukulaisemme viettää elämänsä ehtoovuosien viimeisiä aikoja.
Pystymmekö tuntemaan aitoa empatiaa, misä ei ole mukana tippaakaan hyödyn tavoittelua., taloudellisen, tai sosiaalisen. Viimeksi mainitulla tarkoitan "kilpensä kiilloittamista", arvostuksen saamista ihmisten silmissä hyvänä tyttärenä tai poikana, lapsenlapsena.
Itsetutkistelun paikka. Onko?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tässä iässä en kaipaa parisuhteeseenkaan ryhtymistä samalla tavalla kuin nuorena.
En taida olla erityisen empaattinenkaan. En ole epäsosiaalinen, mutta pidän jonkinasteista etäisyyttä muihin.
Vierailisitko vanhainkodissa, jos äitisi tai isäsi olisi siellä?
mitä etäisyydellä meinasit?
Onks ne luusereita jotka viruu vanhainkorin sairas osastoilla?
ne ei meidän kylkeen tuu enää. Odottaa vaan että kuolema korjaapois sukulaisten tieltä.
Jos ei testamenniä níin pennut saa ommaisuuden. riitelevät vielä keskenään.
Kun jompikumpi vanhemmista joutuu hoitolaitokseen, moni meistä tuntee, ettei ole tarpeeksi aikaisemmin häntä huomioinut.
Muistaa kyllä, kuin ihana äiti tai isä oli silloin
Hellyys ja hoitotarve ei ole pelkkää huonoa omaatuntoa
Jokaisessa sukupolvessa, nykyään, kun ei asuta enää suurperheinä, tulee jonkinlainen unohdusvaihe
Vasta sitten kun toinen tarvitsee, muistetaan vanhat asiat
En ollut vielä rekisteröitynyt kun katselin ketjuja ja kun luin kirjoituksesi ,"kaduttaa",j.n.e, huomasin, että sitä oli lukenut, jos en väärin muista, yli 500 lukijaa.
Siitä huomaamme, että määrätynlainen avoimuus, missä myönnämme omat virheemme, on kiinnostavaa aitoudessaan, alttiudessa ottaa se riski, että tulee lunta tupaan, että joku käyttää avoimuuttamme väärin, aseena silloin kun tulee tilaisuus kolhaista toista.
Itsekin kadun raukkamaisuuttani kun jätin joskus menemättä työpaikkakiusatun rinnalle puolustamaan häntä. En osallistu mielelläni kenenkään sortamiseen, mutta passiivisuuskin on tavallaan kiusaamista. Se antaa ymmärtää, että hyväksyy pahuuden ja mielivallan.
Nythän koulu ja työpaikkakiusamiseen on puututtu
napakasti meillä Pohjoismaissa.
Ruotsissa, Landskronassa, suljettiin koulukin määräajaksi, siinä suunnitteluvaiheessa, miten, millä menetelmillä kiusaamista aletaan todella tehokkaasti karsia.
Ihmisiä me olemme kaikkine vikoinemme.Ehkä tarvitsemme enemmän armollista suhtautumista lähimmäisiimme ja itseemme ja rohkeutta tukea ja auttaa.Kyllä näin vanhemmiten monenlaiset ajatukset omasta riittämättömyydestämme ja itsekkyydestämme alkavat vaivata.Olisimme voineet olla parempia läheisiä toisillemme,mutta...