Oli kerran Kerttu,
ja aika herkku, niin
oli hän, voi, voi
Kerttu rakasti miestä,
jonka nimi oli kai Perttu,
ei varmaa nimestä ole, no
tahtia se ei haittaa
Perttu vain rakkaudesta
runoja rustaili ja
Kerttu yksinään kaappeja
putsaili
No, minne käy Kertun ja
Pertun tie?
Vaikea kysymys onkin tuo
vai meneekö Perttu jonkun
toisen naisen luo?
ja aika herkku, niin
oli hän, voi, voi
Kerttu rakasti miestä,
jonka nimi oli kai Perttu,
ei varmaa nimestä ole, no
tahtia se ei haittaa
Perttu vain rakkaudesta
runoja rustaili ja
Kerttu yksinään kaappeja
putsaili
No, minne käy Kertun ja
Pertun tie?
Vaikea kysymys onkin tuo
vai meneekö Perttu jonkun
toisen naisen luo?
Vastaukset 34
Vanhimmat
Hyvin rimmaa runos tuo
Ehkäpä Kertun ja Pertun
taival on yhteinen tie
Ehkäpä Kerttu vain mielessään tuskaili
Perttu jo äänen huokaili
Toisiaan kaukaa jo kaipaili.
Nimetkin vääntyneet kieroon vainen
oliko sittenkin Matti ja Maija?
Taival yhteinen,
taivas tietää sen
Kerttu vaan tiskaili
ja Perttukin tuskaili
Yhdessä matkaa, voivatko
jatkaa, miettivät kai
kumpikin
Tuskaa tuottaa puhe niin
kertoo jokin huhu
Nimet eivät ole vääntyneet
kieroon, näin uskokaa
johonkin lieroon
Ei huhu kerro
kuin väritetyn tarinan
tylsien päivien puheen jorinan.
Ei lierot sovi tarinaan tähän
ne tekevät siitä liian pahan.
Nyt taitaa olla kadoksissa Kertut
niin kertovat herrat ja Pertut.
huhu huhuillaan ja
suusta suuhun juorutaan
väritetty tarina tää
ei varmaan unholaan jää
no, lierot nakkaan ehkä
johonkin pakkaan ja kalojen
mukana joutuvat varmaan
johonkin takkaan
Löysin Kertun ja mut`
nyt mä Pertun ulos
nakkaan ja toivon
tarinaa vois`joskus
jatkaa
Eihän tämä nyt tähän jää
se on totta kun
sanon mää.
Takkaan saadaan hyvä tuli
siinä Kertunkin sydän Pertulle suli.
Hyvää yötä toiselle kuiskas
poskelle lämpimän muiskas.
Innostus ei jaksa nousta,
nyt kun kutsuu nukku-Matti
tää,meidän pieni ystävä
Unihiekkaa pullollaan ovat
silmäni mun,uskon että
on myös silmäsi sun
Joten lähden unten maille
niin siellä unissa me varmaan
tavataan ja vuoroin toisillemme
runoja vain lausutaan
Unia ihania nyt sulle toivon
mä vain ja samalla myös sen
itsellekkin suon
Taas tulossa ilta hetki
päättyy taas päivän retki.
Päivä oli täynnä iloa ja naurua
mut silti siitä puuttui hiukan laulua.
Toivottavast päiväs ei ollut raskas sulle
runojas kauniita jaksaisit lausua mulle.
Kaksi siiliä tekee
mun pöydällä diiliä
Nyt ilta on, mutta
ei ihan mahdoton
Päivä meni,
ilta tuli ja
samalla mun
sydämmeni suli
Kirjoituksesi luin
ja sitä mielessäni
puin
Ajatukset sinne
tänne vie
olisikohan se
oikea tie?
Sanoja maistellen
talven pakkasta haistellen
diili on kahden kauppa
virralla lipuva yhteinen lautta
nyt taitaa mennä sanat jo sekas
mut oikea tie on onnehen tie
ulkona tuulet puhaltaa
ne korvaani huutaa vaan
ääni kuiskaa hiljaa,
ihanaa on rakastaa
rakkauden nälkä,
laittaa monet
sekaisin
niin jatkuu taival eteenpäin
en yksin tänne jää
nyt hyvästit on nää
en tiedä, mitä
edessäni nään
niin loppui taru tää
en tiedä miten loppuu
tää?
Kylmän puhurin kaukainen viesti
lämpimäks muuttuu lähellä.
Sekaisin onnesta sekaisin ilosta
sekaisin
jokaisesta sanasta sinusta.
Hiljaa se korvaa kutittaa
lämpimän käden ojentaa.
liian kylmää, mutta
puolikuu minut tyrmää
onnea jostakin, niin
sitä itselleni
ostaisin
ehkä on jossakin
paikka, tosiaan,
jossa sitä saa
silloin, kun sitä
haluaa
Runot
lauseista sanoiksi muuttuu
totuuden teoiksi.
Haaveista päivien iloksi.
-----------------------
ps. osaat runoilla hienosti:)
Onni asuu
ajatusten viivoilla
sydämen keskellä ja ympärillä.
Ostettu onni olis
kasa kimallusta rahaksi haisevaa paperia
joka auringon säteissä tuhkaksi räjähtää.
Sinä saat onnes
olethan sen ansainnut.
onnea ostaa?
vai pitäisikö
toiselle kostaa?
onni, jossakin
ajatuksissa,
sydämmessä
ihan missä vain
ei rahalla onnea
saa, se sinulle
mun täytyy
todistaa
en tiedä miten,
mutta tunne on niin
luja, uskon
saan ja en saa onnea,
tietenkin kaikki
pitää kokea,
uudestaan ja
uudestaan
Usko on luja liittolainen
luottamus
kaiken perusta.
Valhe monen kauniin surma.
Onni on jokaisalla.
Toisilla rikas ja toisilla köyhä
ei sitä lompakon pohjalta löydä.
Luottamusta ei rahalla saa
rakastamaan ei milloinkaan
siinä todistus sanoille mun.
Toivoisin niihin uskovan sun.
Jos kanssani lähtisin katsomaan kuuta
onni tulis luokseni ilman muuta.
Sinullekin puolet on onnesta varattu
kauniiseen kääröön hellästi pakattu.
Niin luja usko
sulla on ja
luottamus, vain
valhe kaiken pahan
alku ja juuri
Niin, niin onni
kellä on niin
sen pitäköön
Ei onnea ei
autuutta rahalla saa
mutta muuta mukavaa
varmaan, jos sitä
haluaa
Niin, kuuta katsomaan
haaveisiin taas jäisin,
niin tyhjin käsin
Elämältä en enään osaa
kovin paljon odottaa,
mutta nousen, nousen
ylös kuitenkin
Ehkä tyhjän käden
täyttäis toinen käsi.
Ei liikoja tämäkään sydän elämältä
vaadi
ei edes murusta leivästä.
En suuria suunnitelmia laadi.
Nouse
minä autan hiukan
kestät myös varmasti tilanteen tiukan.
Yökin saapuu taas pilvin harmain.
Ehkä joku olis myös minunkin armain.
Niinpä niin
käsi kädessä
vastaan suurta
maailmaa
Kuinka sanoa sen
voisin, niin olisi
paljon helpompi
käsittää toista?
Tiukka tosiaan oli
tilanne,mitä mietin
päivin ja öin
Se tuli ja meni, mutta
apua en ottanut vaan
menin vastavirtaan päin
Ihminen kestää, jos on
saanut voimaa kestää
Nyt kysynkin näitkö
minut unessasi, jonne
aioin tulla?
Valkeita pilviä näin
missähän päin sinä
lienet, kun en nähnyt
harmaita pilviä ?
sitä naapurin Reinoa välillä vilkuillut - jotain särjenpaistoa havaittavissa. Mut mä laitoin siihen heti stopin, se oli helppoa, ku se oli ihan mielikuvitusta vähän niinku elokuvis. Oikeesti toi Kerttu vilkuilee kaikkia alle kolmekymppisiä (ja vähän ylikin) kakslahkeisia, mutta kyllä se on (kai) säästäny ain kaik vaan mulle...
Meinaakko muka että mun nimi ois Perttu?
Ei o.
nyt lienet erehtynyt
tarina kertoo, nämä
kaksi ihmistä olivat
joskus olemassa
älä luule, että sinusta
kirjoitan nyt varmaan
joten turhat luulot pois
kun en Perttu ole, vaikka kyllä Kertustani runoilenkin (toivon mukaan eri Kertusta).
Eiköhän meille kaikille oo
oma rakas
joka pussaa aina takas.
Täällä rannalla
järven suuren
katveessa koivun ja männyn juuren.
Lumisten hankien keskellä.
Uniini saat toki aina tulla
ei siellä kiirettä ole sulla.
Unissa sinä olet viisas
ja vahva.
Päivisin varmasti
yhtä varma.
Rannalla odotat,
ihanaa
Hankien keskellä
luonnossa, missä
hengetkin kulkevat
Uniisi taas tulen
kerran kai uskothan
sen verran?
Ihania unia ja
muistakkin tulla
ja lukea eka sivu siellä
viesti sinulle,
huomiseen
luehan tarinan loppu
eka sivultakin, en uskalla nyt vastaileen
vaikka oli melko Kerttu
ei ollut mikään Terttu
Ei uskonut Kerttu puheita
noita, jota puhuivat ne,
jotka pilkkanaan Kerttua
pitivät
Niin, niin jatkoi Kerttu
en usko enään mihinkään
Perttuun.
Niin jatkui elo ilman
Perttua
Hyvä että tarkensit - kiitos sulle runosta.
Kaikki kun eivät näköjään tiedä "Kuka kukin on".
ei SE Kerttu ollutkaan ihan blondi vaan melkein blondi... jossain runossa se tais lukea. En nyt muista missä, kun en käy täälläkään riittävän usein.
aivan ihme juttu...?!
kaikki eivät vain ole valmiita ottamaan sitä riskiä, että näkisivät ne.
oman kohtalonsa??
katsotaan ja jatketaan
----
voi tietää mitä
kohtalo tuo tullessaan
aika näyttää Kertulle
millainen on tuleva
päivä.Onko se Pertun
kanssa vai jonkun muun
kanssa.