Kuinka kertoisimme uuden poikaystäväni tyttärille(alle7-vuotiaat) että olen heidän isänsä uusi tyttöystävä? Kuinka saisin lapset pitämään minusta. Kuinka heille voi tällaisen asian kertoa suoraan mutta hieno tunteisesti. Mieheni erosta on vasta vähänaikaa (n.puolivuotta) ja lapset jäivät erossa hänelle. Äiti on myös melko tiiviisti mukana tyttäriensä elämäsä! Hyviä vinkkejä kaivataan nyt. Itseänikin pelottaa kovasti tällainen uusi tilanne. Rakastan miestä, mutta kuinkas lapset, itse olen lapseton ja tällaisissa asioissa täysin kokematon! OLisi edes kesä niin lapsia voisi viedä vaikka eläintarhaan tai huvipuistoon ja siellä tutustua ikäänkuin vahingossa..
Kuinka kertoa lapsille
minorella
81454
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olisiko mitenkään mahdollista että lapset muuttaisivat äidilleen ja isä tapaisi heitä vaikka joka toinen vkl? Näin te saisitte rakentaa suhdettanne "rauhassa" ja voit tutustua lapsiin pikkuhiljaa.
Lapset asuvat jo isällään ja sinä menet sinne uutena ihmisenä. Lasten ei tarvitse sinun takiasi muuttaa äidilleen, sillä jos niin käy, he voivat alkaa vihaamaan sinua.
Olet ihan vaan oma itsesi, älä esitä mitään roolia. Älä yritä olla heille äiti, ole aikuinen ihminen isän rinnalla. Esittäydy ja selitä että olet heidän isänsä tyttö tai naisystävä.
Lapset päättävät itse, pitävätkö sinusta, joten väkisin et heitä saa itsestäsi tykkäämään.
Ei kannata heti alkaa touhuamaan kaikenlaista, ei mennä elokuviin eikä hampurilaiselle tai mitään muutakaan. Olkaa siinä kotona, käyttäysy asiallisesti lapsia kohtaan ja kuuntele heitä.
Älä kuitenkaan anna määräillä itseäsi, äläkä loukkaannu, jos vaikka sanovatkin, että olet rumempi kuin äiti tai jotain muuta vastaavaa.
Luottamus sinuun alkaa vasta rakentua, joten anna heille aikaa. Älä tyrkytä itseäsi, jos lapset haluavat vaikka keskenään leikkiä, niin anna heidän tehdä niin.
Voit ostaa jonkun pelin (jos ei ole valmiiksi) ja pyytää lapset mukaan pelaamaan. Inkan aarre on ihan kiva!
Kannattaa heti ohjelmoida päivänsä niin, että tietyt asiat tehdään tiettyihin aikoihin, esim. ruokailut ja nukkumaanmeno. Rutiineista pitää pitää kiinni, sillä lapset tarvitsevat päiväjärjestyksen ja säännöllisyyden elämäänsä.
ensimmäisen kerran puolueettomalla maaperällä. Jossakin kivassa paikassa, jossa tapaatte ja jossa voit kutsua kaikki vaikka luoksesi kyläilemään. Hanki joku kiva peli, kerro että olet harmissasi kun et sitä yksin OSAA ;) pelata ja tarvitsisit apua.
Isä voi varsin mainiosti esitellä sinut tyttöystävänään (tai ystävänään). Puuhailkaa kaikki yhdessä, ole itse aktiivinen. Hyvät tarjoilut tietenkin! Sopikaa niin, että isä juttelee tyttöjen kanssa myöhemmin mahdollisesta vastavierailusta. Loppu sujuu kuin itsestään.
Älä anna lapsille aihetta ajatella, että kilpailet heidän kanssaan isän suosiosta. Anna heidän olla ykkösiä, mutta pidä oma arvosi. Tärkeintä on, että huomioit tyttöjä eniten, he ovat pieniä ja janoavat huomiota.
Kun otat pieniä askelia ja varaudut välillä nielemään kielen päällä pyöriviä kommentteja, kaikki sujuu hyvin.
Toivon, että lasten äiti on älykäs ja fiksu! Lykkyä pyttyyn.
Hyvä ehdotus tuo puolueeton maaperä. Äläkä anna talven hämätä... ;-) Kyllä talvellakin voi olla ulkona ja tehdä/leikkiä vaikka mitä.
Totta on, että varautua saa omiin sekä lasten ailahteleviin tunteisiin ("naiset"...), ja kun pienin askelin etenette, etkä tosiaankaan "tyrkytä" itseäsi lapsille, niin kaikki päätyy parhain päin. Aikaa se vie, mutta hiljaa hyvä tulee!
Kun olin tavannut mieheni nuorimman muutaman kerran,hän sanoi,että meidän äiti juoksee kyllä lujempaa kuin sinä!Kerroin tämän myöhemmin itse äidille ja äiti sanoi ,että ei edes pidä juoksemisesta.Joten älä stressaa kommenteista,tilanne on uusi myös lapsille.
niin virtuaalista keskusteluapua löytyy osoitteesta
www.uusionni.net
tulee vaan turhia ongelmia kun odottaa elämältä liikaa, jota ei pysty kuitenkaan lunastamaan.
Hyvä merkki on huomata itsensä puutteellisuus, kun kyselee asioita jotka eivät oikeasti kosketa!
että lasten äiti saattaa olla tällainen 'hieman' katkeroitunut 'voi sinnuu pientä" -ääliökin, mutta suurin osa meistä varmasti toivoo, että lasten äiti on normaalilla itsetunnolla varusteltu hyvinvoiva ihminen. Lykkyä vain!