Osaisko joku kertoa lastentarhanopettajan näkökulmasta millanen lapsen pitäs tarkalleen ottaen olla ollakseen koulukypsä? Esim. jos lapsi muuten pärjää kaikessa (sosiaaliset taidot, omatoimisuus, tasapainoinen tunne-elämä, hyvä motoriikka) mut hänellä on vaikeuksia kielellisessä tietoisuudessa.. siis esim. asioiden/esineiden nimeäminen kestää aina, mutta oikea vastaus tulee aina lopulta tavalla tai toisella, samoin, alku- ja loppuäännettä ei meinaa tunnistaa ollenkaan, kirjaimia tunnistaa jonkun verran, numeroita myös. Samoin on äännevirheitä (R,Y->U). Nii ja riimittely on kans vaikeaa. Juuri ja juuri osaa jos on esitetty kaksi sanaa ja pitäs kertoa ovatko ne riimipari, mutta lorussa ei keksi riimiparia kun se pitäisi itse keksiä.. Että miten koulun kannalta, täytyykö lapsen ehdottomasti tunnistaa ne alku- ja loppuäänteet ja osata riimit voidakseen aloittaa koulun? Varmaankin on syytä kuitenkin laittaa lapsi psykologin tutkimukseen varmistamaan koulukypsyys?
koulukypsyys
pohdiskelija
166345
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
nuo eskarit ovat ja tietysti koululaiset myös. Itse olen lastentarhanopena sitä mieltä, että jos vaikauksia on niin ehdottomasti koulukypsyystestiin. Koulun aloittamista on aina parempi lykätä kuin mennä sinne liian aikaisin. Kiirettä ei ole mihinkään. Ja tää on tietty vaan mun mielipide:)
Alkuopetuksessahan pääpaino on luku- ja kirjotustaidon hankkiminen/vahvistaminen sellaiseksi, että oppilas voi käyttää kieltä oppimisen välineenä myöhemmin. Samoin matemaattisia taitoja, peruslaskutaitoja, päättelyä jne. harjoitetaan. JA tietenkin opitaan koululaisiksi.
Onko lapsesi nyt tällä hetkellä kuvailemassasi tilanteessa? JOs kielen tietoisuudessa on vielä noinkin paljon opittavaa, saattaa koulunkäynti olla melko hankalaa. Toisaalta, jos hän muuten on reipas,omatoiminen, tasapainoinen, työskentelytaidot ovat ok ja jaksaa ponnistella vaikeidenkin asioiden kanssa itkemättä ja kiukuttelematta voi olla,että hän jaksaa vanhempien ja mahdollisesti osa-aikaisen erityisopetuksen tuella pärjätäkin koulussa.
Lapsen eskariopettaja on hyvä asiantuntija tässä asiassa, ja perheneuvolat tekevät testauksia koulukypsyyden kartoittamiseksi. Ota yhteyttä esiopetuksen opettajaan tai perheneuvolaan. Lapsen tuntevat osaavat arvioida parhaiten hänen tilanteensa. Vaikka olen ollut esiopetuksessa sekä alkuopetuksessa työssä jo menkoisen rupeaman, ei tuo koulukypsyyden arviointi ole aina helppoa. JOskus sattuu onnellisia "vahinkoja" vaikka on melko varma ettei joku lapsi tule pärjäämään koulussa ja vanhemmat päätyvät ratkaisun jossa lapsi aloittaa koulun, ja lapsi pärjäileekin ihan hyvin erityisopettajan antaman tuen voimin. JOsku sitä taas luottaa lapsen mahdollisuuksiin ja uskoo kypsymiseen ja jouluna huomataankin, että lapsi olisi ollut syytä lykätä. Useimmin kuitenki "nenä" kertoo oikein jo näin tammikuulla, mikä lapselle olisi hyvä.
koulukypsyystesteissä ja saimme sieltä korvaamattoman arvokasta tietoa. Ei suositeltu lykkäystä, mutta kerrottiin, että luki-puolella tarvitsee kovasti tukea. Ja niin myös tarvitsi, oppi lukemaan vasta luokkansa viimeisenä. Ilman vahvaa tukea kotona läksyjen, erityisesti niiden luku- ja kirjoitusläksyjen kanssa, ei olisi pärjännyt. Joten vanhempien antama tuki auttaa kyllä, mutta sitä aikaa on sitten oltava tukeakseen ja joskus se vaatii äärimmäisiä ponnisteluja, mutta kukapa sitä ei omaa lasta auttaisi.
Moikka!
Joo, tää laps on erittäin reipas ja tosi hyvät sosiaaliset taidot, ei se mistään koskaan käy kiukuttelemaan ja jaksaa tehä niitäki kielentietoisuuten liittyviä tehtäviä jos joku häntä neuvoo. Ja hänellä on todella hyvä kaveri menossa samaan kouluun, voisi olla aikamoinen shokki jos ei pääsisikään sinne=) Mut tässä niinkuin joku toinenki kirjoittaja viittasi siihen, että vanhempien on kuitenki tehtävä päätöksiä lapsen puolesta.. Ja toiseks, tässähän on vielä 4 kk aikaa ennenku eskari loppuu, ei sitä tiedä vaikka lapsi vähän kehittyisi siinäkin ajassa siis tuossa kielentietoisuuden asiassa...
Joku kirjoittaja tuolla alempana sanoi aika jyrkästi että "kouluun vain" niinku oli kyse millaisesta tapauksesta tahansa.. No tiedän kyllä yhden tapauksen, jossa perheen yhdellä lapsella oli niin laaja-alaisia kehityksen ja oppimisen ongelmia ja hän oli loppuvuodesta syntynyt poika, ja hän tarvitsi vielä leikin maailmaa kovasti ja keskittymiskyvystä ei ollut tietoakaan, joten lisäeskari teki hänelle hyvää, koska eihän hän ekana eskarivuonna ollut edes kiinnostunut kouluun lähdöstä, hyvä jos tiesi, että muut ovat lähdössä kouluun=)
Sattui silmään aloituksesi ja ajattelin kommentoida, kun itsellä sama tilanne.
6-vuotias tyttö, jolla kielen hahmottamisvaikeuksia. Vieläpä aika paljon. Psykologin koulukypsyystestit aloitettu, ei tulosta vielä, mutta puheterapeutin lausunnon mukaan moniosaisten ohjeiden vastaanotto kyky on tasoa -3 suosituksista.
Normaali sanavarasto, yleinen ymmärrystaso, kuullun jaotteleminen ym.
Tyttö on omatoiminen, reipas ja äärimmäisen empaattinen ja avulias.
Motivaatio kouluun on kova, ollut jo vuoden ajan. Odottaa, että pääsee kouluun, kun jotkut kavereista on jo. Odottaa koululaukun ja penaalin ostoa jne.
Vaikee tilanne. Mä ajattelin vaan lykätä sen sinne kouluun ja tuplatkoon ekaluokan, jos on pakko. Aion kuitenkin taistella sen edestä, ettei tarttis enää eskariin jäädä. Motivaatio on kuitenkin kohdallaan just nyt.
ymmärrän tilanteesi, on vaikea tehdä ratkaisua. Lapsesi ehtii vieä ennen ensi elokuuta kypsyä ja oppia paljon, mutta sinin kannattaa varautua siihen, että lapsesi tarvitsee perheeltään paljon aikaa, tukea ja ymmärrystä koulunkäynnin aloittaessaan. Ota koulun alkaessa kaikki tarjottu apu vastaan. Mukavaa talvea ja intoa edelleenkin eskarilaisen taipaleelle!
Onhan minulle sanottu, että jos lapsi koulun alkaa, niin tukitoimia tarvitaan.
Siitä olen yhtä mieltä ja kaikki tuki on tarpeen ja tervetullutta.
Olen aina luottanut asiantuntijoiden lausuntoihin ja toiminut niiden mukaan. Tämä koulukypsyys asia onkin enemmänkin intuitio kysymys kuin todellinen tilanne.
Lapsi odottaa koulun alkua niin kovasti, puhuu kouluikäisille kavereilleen, että ensi syksynä minäkin menen kouluun ja kyselee: "Enkös näytäkkin jo ihan koululaiselta" ym.
Mä tiedän sisimmässäni, että jos ei lapsi nyt pääse kouluun, niin se syyttää siitä mua.
Se on kuitenkin ihan välkky tyttö ja välillä itsekkin sanoo, ettei tahdo ymmärtää eskari tehtäviä. Vaikeeta tulee koulussa, mutta pakko se on sinne tökätä ja sitte, kun totuus paljastuu (myös lapselle), ni voi pedata sitä tuplausta. Isällään oli lukihäiriö ja sitä kautta voi lohduttaa, jos ei koulu suju. Sanoa, että sä tarvitset vaan enempi aikaa oppia.
Sitten vielä sekin, että eihän aikuisetkaan oo uudessa työssään heti sataprosenttisen välkkyjä ja hyödyllisiä. Enemmän se koulumaailmaan tutustuminen varmaan auttaa kun eskarin tuplaus.
Näin mä ajattelen. Toivottavasti ei joudu aiheesta kättä vääntämään kuitenkaan. Asiantuntijalausunnot vs. minä. En mä julkisesti rähinöi, enkä kenenkään osaamista kyseenalaista. Haluaisin vaan luottaa intuitiooni.
on päättää lapsensa koulunkäynnin aloituksesta. Kuten kerroitkin, asiantuntijalausuntoja on hyvä kuunnella, mutta päätöksen teettte te vanhemmat itse. Hyvä, että osaat jo ennakoida lapsen tuen tarpeen. Tuo lukihäiriö voi olla se, joka tässä tapauksessa aiheuttaa ne kielentietoisuuden ongelmat ja ei se lykkämisvuodella petraannu näkymättömiin. Toivon, ette joudu vääntämään kättä asiasta asiantuntijoiden kanssa vaan päätöstänne kunnioitetaan ja toimitaan lasta ja perhettä tukien.
Ai vanhemman oikeus? Vanhemmalla on siis oikeus laittaa lapsi, joka ei tule menestymään, liian aikaisin kouluun? Jee! Hyv', hyvä! Hyvä meininki! Alas lapsen oikeudet!
vanhemmat voivat päättää lapsen koulun aloittamisesta, vaikka lapselle olisi parempi lykätä koulunkäynnin aloittamista. Selityksinä on loppupeleissä ollut esim. mitä ne sukulaisetki sanois, hävettää se, jos lapsi ei aloita koulua silloin kun muut...jne. Luokalleen jäänti ei haittaa, kun siirretään lapsi sitten eri kouluun. Tosin en tiedä mitä sukulaisille silloin sanotaan.
Vanhemmat tekevät nämä päätökset, koska 6-7 vuotias on liian nuori päättämään itse.
Tuota noin... Mitä eroa on että lapsi tuplaa eskarin tai lapsi tuplaa ekan???
Uskon että neitokaisen koulumotivaatio laskisi aika alas jos ei kouluun päästetä. Mustavalkoisesti ajatellen (eli lapsen aivoissa) en pääse kouluun koska olen tyhmä. Selitäppä se sitten sille lapselle...
Ekalla luokalla tehdään tästä kielellisestä opetuksesta varmaan tärkeimmät asiat, joten onko siitä haittaa että hän kävisi sen sitten vaikka kahdesti, enne kuin roikottaisi eskarissa niin pitkään että pääsisi kouuluun. Ymmärsin kuitenkin että se on hänen ainoita ongelmiaan...
Minä olen sitä mielt että kouluun vain! Siellä on varmasti paljon vähemmän motivoituneita tapauksia jotkaei vain oman motivaationsa uoksi opi mitään.
Juu, mutta pyri saamaan lapsesi parhaaseen mahdolliseen kouluun. Eli kouluun, jossa on tarjolla tukitoimia ts. erityisopettajia, avustajia, suhteellisen pienet ryhmäkoot yms.
Ottakaa kunnolla selvillä, mitä apukeinoja tulevalla koulullaon konkreettisesti tarjottavana. Kukaan ei pysty ihmeisiin ilman tarvittavia resusseja.
Hei!
Olen nyt tokaluokan ope. Ekan luokan alkaessa luokalleni tuli kaksi poikaa, joille molemmille oli suositeltu koululykkäystä. Toiselle oli tehty koulukypsyystesti ja toiselle mututuntumalla suositus, että ei vielä kouluun.Molempien poikien vanhemmat halusivat lapset kouluun, ettei jää mitään traumoja ja putoa pois kaveriporukasta.
Molemmilla pojilla oli vielä kova tarve leikkiä ja paikallaan istuminen ja hiljaa pysyminen oli ihan ylivoimaista. Kaikki työskentely on äärimmäisen ponnistelun takana. Molemmat oppivat lukemaan myöhään, vasta ekaluokan jouluna. Kirjoitus seuraa perässä. Nyt tokaluokan keväällä pohdimme molempien kohdalla kertausta, koska lukeminen on niin hidasta, että sillä lukutaidolla ei mennä kolmannelle.Ekaluokan kertaus ei ollut tarkoitusenmukaista, koska lukemaan oli opittu jollain tasolla.
Mitä pojille jäi alkuopetuksesta käteen? Onnistumisen kokemukset minimissä.Paljon pettymyksiä kun ei osaa eikä pärjää yhtä hyvin kuin muut. Lapset vertaavat itseään aina muihin.
Hirmuinen määrä lukemisen harjoittelua, aina tukiopetuksessa, kotona kovasti lukuharjoittelua vanhempien kanssa jne. Nämä pojat pärjäävät kohtalaisesti, mutta mitä liian varhainen kouluuntulo on tehnyt heidän itsetunnolleen?
Ei hyvää! Paljon on nielty pettymyksiä, työmäärä verrattuna muihin vähintään kaksinkertainen, koko ajan kykyjen äärirajoilla ponnistelu. Ei varmaan kovinkaan riemukas koulunalku.
Vanhemmat älkää laittako lasta kouluun, jos edes vihjataan että ei ole koulukypsä!!!! POstiivisiakin yllätyksiä voi toki aina tulla, mutta minun kohdallani eka vuosi oli täyttä tuskaa poikien, vanhempien, open ja luokan työrauhan kannalta. Muut vanhemmat tuomitsevat helposti koulukypsymättömät lapset kurittomiksi kakaroiksi jota vanhemmat eikä ope saa kuriin, vaikka kyse onsiitä että ei yksinkertaisesti vielä jaksa ja kykene olemaan paikallaan ja hiljaa edes kymmentä minuuttia.
Kouluun ehtii myöhemminkin. Kun on rauhassa kypsytty lähtökohdat koululaiseksi kasvamiseen ja lukemaan oppimiseen ovat ihan erilaiset.
Kirjoituksen tarkoitus ei ole pelotella tai maalata liian negatiivista kuvaa asiasta.Tämä nyt on vaan sitä koulun arkea ja toivottavasti antaa ajattelemisen aihetta.
Ja eskariopeille vinkki. Puhukaa vanhemmille suoraan miten asiat on. Sitäkin sattuu että päiväkodissa ollaan liian hienovaraisia ja kun koulussa on pakko sanoa asiat niin kuin ne on, niin sitten äimistellään, että miksi päviäkodissa ei sanottu. Emme olisi laittaneet lasta kouluun jos olisi kerrottu.
T: yx ope vaan
Niinpä niin.. kuulostaapa valitettavan tutulta kuviolta.
T. Myöskin ope
Muutama huomio käytyyn keskusteluun.
Kielenkehityksen ongelmat vaikeuttavat lapsen koulumaista työskentelyä monin tavoin. Koulussa puhutaan paljon, ohjeita tulee luettuna ja kirjoitettuna ja ponnistelemisen kyky on lähtöoletus koululaisena olemiselle. Jos lapsella on pulmia, jotka vaikeuttavat tätä se tulee auttamatta vaikuttamaan lapsen kokemuksiin itsestään koululaisena.
Toinen puoli asiaa on se, että koululykkäys itsessään ei kehitä lasta. Paras vaihtoehto hänelle olisi päästä valmentavalle luokalle, jossa kehitetään juuri näitä kunkin lapsen hankalia paikkoja. Pelkkä odottelu tuottaa vain tilanteita, jossa lapselle tulee lisää ikää mutta ei taitoja ja sitten ollaan koulussa vielä suuremmissa pulmissa.
Koulukypsyystestit ovat mainio tapa selvittää kunkin lapsen oma tilanne. Aikuisen tarpeet tulisi unohtaa ja palvella lasta - hänen koulunkäynnistään ja opppimisestaanhan näissä asioissa on kyse.
ei ole näitä valmentavia luokkia, ja silloin koululykkäys päiväkodissa esiopetuksessa on se paikka, jossa koulussa tarvittavia taitoja pitää harjoitella. Pelkkä eskarin kertaus varmaan harvoin petraa tilannetta ja siksipä lykkärille onkin tehtävä tarkka suunnitelma, että juuri niihin pahimpiin ongelmiin pystytään puuttumaan ja auttamaan. USein tämä tarkoittaa myös moniammatillista yhteistyötä, eli lapsi tarvitsee tuekseen ehkä puhe-/toimintaterapiaa, erityisopettajan/erityislastentarhanopettajan konsultointia tai opetusta tms.
KOulukypsyystestien lisäksi lapselle tehdään myös tarkempi psykologin tutkimus, jossa saadaan selville juuri mistä kiikastaa. Joskus myös lastenneurologia tarvitaan.