..Kuinka paljon voi olla exänsä kanssa tekemisissä,että se menee vielä ns normaalin kanssakäymisen piikkiin?(ystäväni muuttanut 4kk sitten eri osoitteeseen ja virallinen ero tulee voimaan 2kk:n päästä...lapsia heillä on 2)
Pyydän asiallisia kommetteja!
Pyydän asiallisia kommetteja!
Vastaukset 19
Vanhimmat
...mieleni tehdä vastakysymys mikä saa sinut asiaa pohtimaan? Onko ilmassa jotakin, joka ei vakuuta eron pysyvyydestä?
Näin kaukaa katsoen tuntuisi kuitenkin loogiselta, että yhteydenpito on tiivistä eritoten jos on lapset ja ero on tapahtunut sovussa. Ihminen on tapojensa orja ja uusi elämä tuntuu varmasti hirveän tyhjältä ennen kuin uudet rutiinit ja tekemiset täyttävät sen.Nyt on sovittava monet jutut, jaettava omaisuutta, sovittava lasten tapaamiset ym:t.
Mielestäni ei voi standardoida missä olisi sovelias yhteydenpitämisen raja tai määrä.
Tältä palstalta saa asiallisia kommentteja, ei tarvitse erikseen pyytää.
Vaikka aloitus olisi minkälainen , aina jossain vaiheessa joku alkaa räkimään päälle. Se on tosi , minkä jokainen palstaa seurannut on havainnut. Pyyntö asiallisuudesta oli TÄYSIN oikeutettu .
Ei ollut asiallinen. Ei täällä mitään asiallisia vastauksia tarvitse pyytää. Asiallisiin kysymyksiin tulee asiallisia vastauksia ilman sitä!
on kysymys niin kyllä kai hän tietää mitä tekee.
Minä olen tekemisissä mun exän kanssa ainakin kerran viikossa lastemme takia. Paremmat puhevälit kuin ennen eroa.
Luulen et siihen asti kun muutetaan saman katon alle, mut sehän on oikestaan hienoa, et tulevat juuttuunkin ja lapsista tuntuu et isi on olemassa sittenkin, vaikka ei viestistäsi käy selville kummalla ne lapset ovat..ajattelin vain et äidilla...yleensä.
Rakkaudesta tulee joskus ystävyys ja ystävyydestä tulee rakkaus...joskus menee näinkin. (Ehkä tästä kysymys)
allekirjoitan...
Lapsille on tärkeää, että kumpikin vanhempi on olemassa ja lapsia varten...
Vaikkeivat asuisikaan yhdessä...
Kaikkein vaikein on ymmärtää isää, joka ei muista omia lapsiaan..???
Nimittäin olemassa mitään ns. normaalin kanssakäymisen kriteeriä ! Se on aivan tapauskohtaista ja jokaisen yksityinen asia. Miksi olet heidän tilanteesta niin huolissasi ??
ystävättärien kautta törmännyt tapauksiin, joissa vietetään joulut ja kesälomat yhdessä, vaikka erottu - nukutaankin yhdessä. Silloin kyllä hieman mietityttää eron syyt. Ainakin jos sattuu olemaan se isin tai äidin uusi, joka jätetään aina rannalle ruikuttamaan, kun "vanha perhe" viettää laatuaikaa lasten takia.
Muutoin ehdottomasti tapauskohtaisesti, kunkin uuden ja vanhan perheen tilanteen mukaan.
Mutta entäpä koska esitellä lapselle/lapsille äidin tai isin uusi erityinen ystävä? Ja miten?
Jos äidillä tai isällä ussi partneri , ei tosiaankaan ole asiallista , että esim. kuvaamallasi tavalla vietetään aikaa "perheen" kesken , ja mahdollisesti vedotaan juuri perinteisesti , että lasten takiahan me......
Kuinka esitellä...hm.... olen siinä tosi huono neuvomaan , koska itse mokasin esittelemällä liian aikaisin , suhde meni myttyyn ja mukelot ihmeissään.. :/
kysymys? Mikä sun/teidän tapauksessa oli liian aikaisin?
Ymmärrän, että nää jutut yksilöllisiä, mutta olisi kiva kuulla muiden kokemuksia. Kun kuitenkin itseään pelottaa, että käy juuri noin...
Annan nyt itsestäni , aiheestakin , ihan pässin vaikutelman , mutta totuus on se , että olimme vasta n. 4-5 kk. tapailleet. Kaikki vaan vaikutti niin selvältä...:/ Ja sitten tein suuren arviointivirheen ja esittelin hänet lapsille.
Voihan sopiva aika olla vaikka kuukauden kuluttua tai vuoden...mistä sen oikeasti voisi tietää koskaan niin varmasti :( Vaikeaa on tuollaisissa tilanteissa joka tapauksessa , ja kun me äidit olemme mestareita kantamaan erittäin suurta syyllisyyttä jokaisesta asiasta !
Syyllisyys on toden totta jokaisella äidillä - ainakin allekirjoittaneella - jatkuvana kumppanina. Välillä tuntuu, että lasten pirulaisetkin osaavat vetää juuri oikeasta narusta.
Juu, rakastan tietysti lapsiani yli kaiken.
Ja siksipä mietinkin paljon tätä aihetta, että koska uusi äijä esittelyyn. Kiitos Maria oman kokemuksesi jakamisesta. Taidan siis itsekin oikeasti odotella vielä tovin. Ja sitä mieltä on kyllä äijäkin...
määrittelee jokainen pari itse...
Jokainen parisuhde on erilainen, enkä vakavasti ottaen lähtis ketään neuvomaan hänen suhteessaan...;))
Niin monenlaista nähny, jopa senkin, et uus vaimo on Ex:n paras kaveri ajan myötä...
Niitäkin, jotka on katkeruudellaan ja epäluuloillaan myrkyttäneet sit kaiken...
ei voi ohjeita antaa..täytyy vain luottaa omaan päähänsä/vaistoonsa ja ystäväänsä...
Jäin kovasti miettimään mikä on normaalia kanssakäymistä ja kuka sen oikeastaan voi määritellä? Jokainen eronnut pari sopii omat kuvionsa tai sitten ne ajan myötä muotoutuvat hyviksi, huonoiksi tai jotenkuten toimiviksi. Lasten kannalta ajattelen, että heitä hämmentää liikaa jos vanhemmilla tai toisella on jo parisuhde, mutta siitä huolimatta vietetään "perhelaatuaikaa" saunotaan ja nukutaankin yhdessä. (Täsät joku kirjoitti tällä palstalla).Omassakin tuttavapiirissinä näin on ollut ja perheen murrosikäinen poika tuumasi lohduttavasti äidilleen: "sitten kun olen aikuinen,niin minulla ainakin on vain yksi vaimo". Surullista mielestäni!!!!
Todella surullista ! Lohduttavaa kuitenkin se , että lapsi osaa olla viisaampi kuin "esimerkkiä" antava vanhempi.( huh ) Kauheita paineita vaan kasataan lapsille , kun joutuvat lohduttajan ja tukijan asemaan tahtomattaan.
pitää kantaa vastuu näissä eroasioissa. Jokainen kallonkutistaja voi varmasti kertoa näistä jutuista, mutta sanoohan sen maalaisjärkikin, että aikuiset päättää, jotta lapsille ei tule tuota kamalaa välikätenä toimimisen taakkaa.
Samaa mieltä olen, että ero kannattaa tehdä selväksi ja selvästi; jokainen lapsi kuulema toivoo, että vanhemmat menevät kuitenkin yhteen vielä.
Ja kuulema jokainen lapsi syyttää jollakin tavalla itseään erosta, joten sekin kannattaa selventää, että aikuisten syytä koko juttu!
On kai ihan ymmärrettävää että tuollainen mietityttää, mutta toisaalta en usko että sulla on aihetta huolestua.
Katso asiaa kokonaisuutena: hehän ovat juuri eronneet. Sekin jo kertoo jotain heidän suhteestaan, eikö? Todella hienoa että tässä vaiheessa pystyvät olemaan tekemisissä toistensa kanssa, se kuitenkin eheyttää heitä kumpaakin.. luulisin...
Exänä voin kertoa etten itse pääse jatkamaan elämääni ennen kuin näen että toiselle on mahdollista tulla onnelliseksi. Kun on ollut monta vuotta yhdessä, kasvaa jonkinlainen huoli toisesta. Sillä ei kuitenkaan ole rakkauden kanssa mitään tekemistä. Ehkä syyllisyyden?
Turhaan mietit ystäväsi suhdetta exäänsä. Tarkoitan että jos heillä edelleen on tunteita toisiaan kohtaan, niin et mahda asialle mitään. Ja varmaankin haluaisit että ystäväsi on uskaltanut käydä kaikki vaihtoehdot läpi palata yhteen exänsä kanssa, ennen kuin jatkaa elämää sun kanssa. Muuten voi jälkeenpäin mietityttää, teitä kumpaakin :)
Sun ystävän erosta ei ole vielä kovin pitkä aika, kehottaisin sua pysymään pelkästään tukevana osapuolena, ja saat nähdä että kaikki menee hyvin :)
aattelen tuon silleen, ett joka kerta, kun kyseessä on yhteisen lapsen huoltajuuksiin liittyvää puuhaa, niin voi tavata niin usein kun oikeasti on tarvetta - on se tapaamisia, harrasteisiin viemisiä tjsp ..
En ole tuota kokenut, tulee ihan maalaisjärjellä aateltuna ..