RAKAS ÄITINI
enkelivauvasi
8506
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
tapaus. Miksi tämä äiti ei saanut apua ajoissa. Oli varmaan yksin vauvansa kanssa ja olisi todella tarvinnut apua. Missä nää ammattiauttajat taas oli, kun niitä olis tarvittu?
Oliko niin. että äiti ei uskaltanut puhua mahd. masennuksestaan, kun pelkäsi, että lapsi otetaan pois.
Kyllä se apu pitäisi pystyä antamaan, niin ettei lasta eroteta äidistään, mutta saavat molemmat apua.
Näin kerran Ranskasta dokumentin, missä oli masentuneita äitejä vauvojensa kanssa hoidossa ja siellä saatiin hyviä tuloksia, eikä huost.ottoja edes suunniteltu, vaan äitejä autettiin selviytymään lapsensa kanssa pahimman yli. Sellaista pitäisi meilläkin olla tarjolla.
Ei huost.otto saa olla ainut puuttumiskeino. Se on aivan liian raju toimenpide.
tällä äidillä oli toinenkin lapsi ja isä löysi töistä tultuaan vauvan kuolleena eli ei todellakaan ollut yksin.
Luuletteko ettei Suomessa enää ole muita kuin yh-äitejä?
sitä mieltä, että äiti vaan ilkeyttään , omasta murhan himostaan tappoi lapsensa. Kyllä on täytynyt äidillä olla suuri ahdistus ja masennus, kun noin julmaan tekoon ajautui. Jos ei äiti ollut fyysisesti yksin vuorokauden jokaisena tuntina, niin ja olihan hänellä tosiaan se toinenkin lapsi, josta varmasti olikin äidille huomattavaa henkistä tukea ja mieskin tuli aina töistä kotiin, niin äiti oli joka tapauksessa henkisesti yksin, eli olisi tarvinnut paljon tukea. Olet ilmeisesti heti valmis vaan tuomitsemaan, etkö tajua, että ihmisellä, joka noin tekee täytyy olla teon tehdessään todella paha olo ja kun siitä "tervehtyy" ja tajuaa mitä on tehnyt, niin sitten se paha olo vasta onkin.Minä säälin sitä äitiä nyt ja tulevaisuudessa. Eikö sinulla ole yhtään empatiakykyä?
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1291019
"Tsaudi (Sunnuntai 25.03.2001 - 07:48) - luettu 208 kertaa Erosin 1998, 14-vuotisen suhteen jälkeen. Poikani oli tuolloin 6. Sossulle poikani oli kertonut haluavansa luokseni ja niin käräjäoikeus päätti. Hoviin mennessä äiti oli pakottanut pojan sanomaan toisin ja Hovi muutti päätöksen siten, että poika asuu äidin kanssa. Äiti pahoinpiteli poikaa kolmen vuoden ajan ja sen seurauksena viranomaispäätöksellä poika siirrettiin luokseni tammikuussa, kolmen vuoden pahoinpitelyn jälkeen.
Tietenkin tarinamme on rankempi kuin Sinun, mutta se mikä tässä on pointtina on se, että lapsen tahtoa tulisi kunnioittaa, sillä meidän tarinassamme fyysiset vammat eivät olleet ongelma, vaan ne tunnevammat: lapselta on riistetty oma tahto ja hänen tahtoaan ei ole kuultu. -Poikani ei tarvitse fyysistä kuntoutusta, mutta kylläkin henkistä ja vielä monen vuoden ajan: Koko minuus ja oma minäkuva joudutaan rakentamaan uudelleen. "
vastauksesi taas uudella karmaisevalla uutisella kertoo juuri sinun empatiakyvystäsi?
Noi tapaukset ovat kaikki niin kammottavia, että jokainen on niistä liikaa, mutta ei tätä maailmaa kuitenkaan paranneta toisia haukkumalla, syyllistämällä, pilkkaamalla, vaan toinen toistamme auttamalla ja tukemalla. Kyllä noissa tapauksissa on jokaisessa omat taustansa, jotka ovat johtaneet näin kammottaviin seuraamuksiin. Pointtini onkin, että vanhempien pitäisi saada tarvitsemaansa apua, ennen kuin tilanne heillä kärjistyy tuohon pisteeseen. Eivät ole taatusti tekosiaan tehneet täysissä sielun voimissa.
Onhan se vaikea antaa apua jos sen tarpeesta ei tiedetä. Suomessa on aina ollut pärjäämisen kulttuuri, apua pyydetään äärimmäisessä hädässä jos silloinkaan. Ja toisten asioihinhan ei puututa.
Tiedän että Helsingissä Ensi Koti antaa apua ainakin yksinhuoltajille. Tuttavani tytär oli kahden pienen lapsen kanssa kolmisen kuukautta Ensi Kodissa ja sai apua väsymykseensä ja masennukseensa. En tiedä asiasta kylläkään sen tarkemmin.
kuin amalia. Valitettavasti avunpyytämisen kynnys on nostettu niin korkealle, ettei vanhemmat enään yksinkertaisesti uskalla hankkia ammattiapua siinä vaiheessa kun asiat ovat vielä suhteellisen hyvin ja nimenomaan huostaanoton pelossa, niimpä tilanteet pääsevät kärjistymään ja pahimmillaan ne johtavat lapsen pahoinpitelyyn tai kuolemaan.