Meillä on siis toukokuussa 2 vuotta täyttävä tyttö. Puheen kehitys on ollut nopeaa. 3 sanaisia lauseitakin tulee jo useita ja kaikki kuulema toistetaan tietenkin perässä. Sanat tarttuvatkin mieleen todella tarkasti. Tästä tänä aamuna sattunut esimerkki; puhuin puhelimeen jotain 5 eurosta. Puhelun päätyttyä tyttö sanoi minulle ; 'anna viis euoa' :) , siis euroa -ärrät ei vain vielä tule. Ässän tyttö taas taitaa todella hyvin. No, ei siinä mitään, mutta kun neitin korviin on kantautunut eräs erittäin yleinen s:llä alkava kirosana!
Lapsemme on myös erittäin tempperamenttinen ja protesti nousee herkästi kun jokin ei mene hänen mielensä mukaan. Aamulla ollessamme ulkona hän olisi halunnut leikkiä talon portaikossa. Vaikka kuinka hyvin taitaisikin portaissa kävelyn ei silti portaat ole mikään leikkipaikka. Tämä ei tietenkään ollut tytön mieleen ja siitäs se melu sitten nousi. Kuten arvata saattaa, alkoi kovaan ääneen kuulua 's**tana'. Koetin kiinnittää huomiota muualle mutta kun portaat oli mielessä enkä antanut niihin mennä sama toistui. Koetin komentaa tiukalla äänensävyllä mutta eihän mikään tehonnut. Sitten vain raahasin huutavan lapsen sisälle. Sisälle tultaessa tämä protesti unohtui ja tyttö on käyttäytynyt ihan yhtä kiltisti kuin normaalistikin. Mutta mitä minä teen?
Ilmiselvästi tämä erittäin kyseenalainen sana on tarttunut hänen sanavarastoonsa sellaisesta tilanteesta että tyyliin joku on lyönyt varpaansa kynnykseen ja sanonut kirosanan tai jonkinlaisen muun epäonnistumisen/turhautumisen yhteydessä. Normaalisti tyttö on kuin kuka tahansa iloinen ja energinen, onnellisen oloinen normaalisti kehittynyt lapsi. Puhumaanoppiminen on vain ollut nopeaa ja ilmiselvästi tyttö nauttii siitä että on äänessä. Aamusta iltaan kyllä juttua riittää. Tämä yleensä (kyllä sitä joskus muulloinkin kuulee -eihän hän ymmärrä sanan tarkoitusta) pettymysten yhteydessä esiintyvä sana häiritsee vain ERITTÄIN kovasti! Miten sen saa pois?! Vahinko on jo sattunut kun sen on oppinut. Kertokaa miten tulee menetellä että tyttö ei sitä enää käyttäisi?! Auttakaa... On todella hirveän kuuloista kun niin pieni lapsi kiroilee välillä kuin merirosvo...!
Lapsemme on myös erittäin tempperamenttinen ja protesti nousee herkästi kun jokin ei mene hänen mielensä mukaan. Aamulla ollessamme ulkona hän olisi halunnut leikkiä talon portaikossa. Vaikka kuinka hyvin taitaisikin portaissa kävelyn ei silti portaat ole mikään leikkipaikka. Tämä ei tietenkään ollut tytön mieleen ja siitäs se melu sitten nousi. Kuten arvata saattaa, alkoi kovaan ääneen kuulua 's**tana'. Koetin kiinnittää huomiota muualle mutta kun portaat oli mielessä enkä antanut niihin mennä sama toistui. Koetin komentaa tiukalla äänensävyllä mutta eihän mikään tehonnut. Sitten vain raahasin huutavan lapsen sisälle. Sisälle tultaessa tämä protesti unohtui ja tyttö on käyttäytynyt ihan yhtä kiltisti kuin normaalistikin. Mutta mitä minä teen?
Ilmiselvästi tämä erittäin kyseenalainen sana on tarttunut hänen sanavarastoonsa sellaisesta tilanteesta että tyyliin joku on lyönyt varpaansa kynnykseen ja sanonut kirosanan tai jonkinlaisen muun epäonnistumisen/turhautumisen yhteydessä. Normaalisti tyttö on kuin kuka tahansa iloinen ja energinen, onnellisen oloinen normaalisti kehittynyt lapsi. Puhumaanoppiminen on vain ollut nopeaa ja ilmiselvästi tyttö nauttii siitä että on äänessä. Aamusta iltaan kyllä juttua riittää. Tämä yleensä (kyllä sitä joskus muulloinkin kuulee -eihän hän ymmärrä sanan tarkoitusta) pettymysten yhteydessä esiintyvä sana häiritsee vain ERITTÄIN kovasti! Miten sen saa pois?! Vahinko on jo sattunut kun sen on oppinut. Kertokaa miten tulee menetellä että tyttö ei sitä enää käyttäisi?! Auttakaa... On todella hirveän kuuloista kun niin pieni lapsi kiroilee välillä kuin merirosvo...!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Anna lapsen opetella rauhassa puhumaan.
Mitä tuosta estelemään, opeta vaan kaikki sanat mitä itsekkin osaat ja vielä lisää tulee oppimaan muilta.
Meillä lapsia monta eikä ole nähty sitä S***naa miksikään eriskummalliseksi p*rrrr kele se vasta mukava sana on sanoa kun siinä tärisee kieli ja koko pää niin p*rrr mukavasti. Se on muuten hyvä RRrän harjoittelu sana. En meinaa tätä mitenkään pilan vaan aivan oikein.
Minä lasten kanssa yhdessä etsin niitä s****noita ja v***uja enkä löydä eikä löydä lapsikaan.
Noin pienelle voit tehdä niin sitten sanotmyös ne sanat joita lapsesi sanoo,toteat vaan että ei sitä/niitä ole täällä.
Meillä vieraiden lapsia hoidossa ja jo isompia 7-12 he kiroilivat kovasti ensin alkuun mutta kun huomasivat että ei meillä siihen mitenkään reagoitu eikä kielletty. Mutta ei kukaan perheessämme kiroile niin eivät hekään.
Ole iloinen että lapsesi on opin haluinen.
Isä tuossa antoi erittäin oivallisia neuvoja. Lisäisin niihin vielä vähän. Pidä tiukasti huoli siitä, että ei teidän perheessänne vanhemmat (siis myös omiin puheiseesi kiinnitä huomio) eivätkä vieraat käydessään käytä kirosanoja. Kiroilu tapahtuu usein ihan huomaamatta. Ja kuten jo olet havainnut, kaikki tarttuu pieniin korviin ja mieleen.
Tuon ikäinen lapsi eikä vielä ole saanut koivuvitsaa ? Nyt on jo korkea aika antaa vitsan soida, niin lapsesta voidaan vielä saada isäänsä ja äitiään kunnioittava kunnon kansalainen!
lienee vitsi koko edellinen juttu?
Hyviä neuvoja nuo muut neuvottomalle annetut.
Neuvottoman lapsi lienee kielellisesti hyvin lahjakas ja nauttii sanojen käytöstä. Lapselle voi sanoa toki, ettei tollaiset sanat ole kivoja, mutta tuon ikäiselle on parasta olla kuin ei olisikaan, olla kiinnittämättä huomiota. Ja muistaa ettei vahingossakaan naura lapsen sanavalinnalle. Sanoista kiinnostunut lapsi tykkää maistella sanoja suussaan ja katsoa miten ne ympäristöön vaikuttaa. oma poikani pienenä kuuli sanan "pikkelssi" ja sitä piti hokemalla hokea kun se oli niin hauska ja sillä sai aikuiset nauramaan. Kuullosti kyllä lopulta aika järjettömältä...
Älä lässytä pehmeitä! Juuri sinun "kasvatustavallasi" kasvatetaan murhamiehiä ja huumenuoria! Sellaisia tulee, kun kaikki sallitaan lapsille.
neuvoista! Eihän se tietenkään maata kaada vaikka lapsi kiroileekin. Jossain vaiheessahan se sekin taito on kai opittava :) Itse stressaan eniten sitä mitä tuntemattomat ihmiset (ja nämä iki'ihanat' naapurit :) ajattelevat meidän kasvatuksemme olevan kun noin pieni puhuu rumia. Vaikka mitäpä sillä on merkitystä mitä kukin ajattelee -jokainen pitäköön huolen vain omista asioistaan. Lapset ovat lapsia ja oppiahan pitää. Liiallista hermoilua, kiitos, avasitte silmäni ja tajusin sen!
Kerronpa teille viimeisimmän hauskan jutun tästä meidän neitimme puhumaan oppimisesta;
Toissapäivänä hän katseli valokuva-albumia ja totesi 'muukku' Toisteli tätä sanaa sitten muutaman kerran erilaisissa tilanteissa. En kuitenkaan tajunnut mitä hän sillä tarkoitti.. Huvittaa tässä se, että 'muukku' kuulostaa eniten korvaan -arvaatte kyllä- mulkulta :)Sitä sanaa ei tyttö varmaankaan ole kuullut mistään joten sitä se ei ainakaan tarkoita.
Nooh, oltiin sitten eilen kangaskaupassa. Yhtäkkiä tyttö sitten innoissaan oikein suureen ääneen -tietenkin- kajauttaa 'muukku'. Hieman tais äitin naaman väri muuttua siinä mutta eipä mitään. En vieläkään ymmärtänyt mikä se oikein on. Päivällä sitten isi tuli töistä kotiin ja meni päikkäreille. Oltiin kaikki siinä makkarissa ja tyttö kohta sanoo 'isi muukku' Heheh, siinä vaiheessa kyllä jo nauratti, ei voinut mitään. Mutta tarkoitus selvisi! Kun pyysin tytön sitten sanoa 'nukkuu' niin neiti sanoi 'muukku' :) Isi nukkui, valokuvissa joku oli nukkunut ja siellä kangaskaupassa katselin sellaista kangasta jossa nalleja oli nukkumassa! Välillä sitä saa omata kyllä melkoisia tulkin taitoja että saapi selville mitä lapsien mielessä liikkuu :)
Kun olin saman ikäinen äitini oli kirjoittanut vanhemmilleeen kirjeen siitä kuinka ihana olen mutta kun sen kanssa ei voi mennä minnekkään kun se kiroilee niin pahasti :)
Se menee ohi! :)