Mtä tehdä

löytyy enemmän kuin arvaatkaan. Luulen, että melkeinnpä jokainen on jollain tapaa eron jälkeen hukassa,enemmän tai vähemmän. 1,5 vuotta on oikeastaan aika lyhyt aika. Vielä ne sinullekin oikeat jutut ja ehkäpä uusi hyvä ihmissuhdekin löytyy. Taikasana on AIKA! En itsekkään olisi uskonut, mutta niin se vaan on. Minulla meni varmaan vuosi niin, että kyyneleet tunki väkisin läpi aina jossain vaiheessa vuorokautta. Toinen vuosi oli jo helpompi, surullinen ja yksinäinen olo ( vaikka oli läheisiä ympärillä)kuitenkin aika ajoin. Nyt, kun kolmas vuosi on meneillään huomaan, että jos olen murhessani, sen syyt ovat jossain muussa. Elämä pyörii itse asiassa aikalailla samaa rataa kuin vuosi sittenkin. Itsestä vaan tuntuu jotenkin normaalilta elämältä. Huomaan, että itsessäni alkaa jo olla tilaa myös uudelle ihmissuhteelle mikäli sellainen sattuu kohdalle.

Kyllä kuule mahtuu kaikenlaisia juttuja varmaan jokaiselle ! En tiedä oletko mies vai nainen , mutta ongelmat kai melko samat, jos ne vaan myöntää. Harva myöntää. Voit katsoa omaksi eduksesi sen , että pystyt asennoitumaan siihen , että saatat tarvita tukea ! Hyvä niin. Siitä se lähtee.

Eron jälkeen tavalla taikka toisella.

Itse olin 44 v kun erosin. 2 ensimmäistä vuotta olivat kamalia. Vihaa, katkeruutta, raivoa, inhoa,sitä riitti niin paljon, että meinasin tukahtua omaan olotilaani.Sitten pikkuhiljaa alkoi helpottaa ja 5 vuoden jälkeen olin jo kunnossa. Tuona aikana en olisi voinut kuvitellakaan aloittavani uutta suhdetta.Siitä ei olisi tullut kerrassaan mitään.

Surut on surtava rauhassa pois, sitten alkaa uusi elämä, usko pois.

Minulle kävi niin, että rupesinkin tykkäämään itsellisestä elämästäni ja viihtymään yksin asuen.

Rupesin matkustelemaan, sain uusia ystäviäkin vanhojen lisäksi riessuilta. Rupesin harrastamaan kuntoilua, kulttuuria.Tänä päivänä voin sanoa että jo ihan nautin tästä elämästä, vihdoinkin.

Uutta kumppania en ole löytänyt, se on aika vaikeeta löytää kunnollista, koska hyvät miehet on tässä iässä varattuja. Kehäraakkeja liikkuu kyllä,
mutta minä en niitä huoli, sain entisestä tarpeekseni, vaikka hän olikin suuri yritysjohtaja ja Narsisti pahimmasta päästä.Enenpää ei varmaan tarvitse kertoa, miksi tuli ero.

Sinulle aloittaja, opettele nyt ensin elämään itsesi kanssa sovussa ja kun opit ensin sen,voi vaikka joku Onni osuakin kohdallesi joskus vielä.

Mutta on ensin tärkeää oppia tulemaan toimeen itsensä kanssa, sitten on vasta aika muitten ihmissuhteitten.....MUISTA...MINÄ ITTE OLEN TÄRKEÄ MINULLE :)))))

Kaikkea hyvää toivottelen Sinulle, kevättä ja valoa kohti mennään, eikä koskaan tiedä mitä kivaa elämä tuo tullessaan,vaikka sitten sen uuden miehen??

Nainen 49v