Tarvitsen tietoa nimistä ja

Laitanpa tietoa sen varalta että joskus saatkin lintuja... :)

Ihan ensiksi minun täytyy kiirehtiä sanomaan se ettei undulaatteja saa pitää yksin! Pari on oltava, mielellään enemmänkin jos tilaa riittää.
Tämä on undunhoidossa se tärkein nyrkkisääntö joka pitää muistaa.
Undulaatti on parvilintu, ja tarvitsee lajitoverin, oli ihmisellä sitten lemmikilleen aikaa miten paljon tahansa.
Luonnossa undulaatit elävät jopa satojen tuhansien yksilöiden parvissa. Lajitoverit ovat undulaateille melkeinpä elinehto.
Itse omistan tällä hetkellä kahdeksan undulaattia. Jos yhden linnun eristää parvesta, se masentuu ja kärsii. Pahimmassa tapauksessa esiintyy höyhenten nyppimistä.
Undulaatit sopivat hyvin aloittelijalle. Hoito ei ole kovin vaikeaa, joskin vie kyllä aikaa ja tientenkin lintujen kanssa pitää puuhastella sitä sun tätä.
Undulaatit ovat melko äänekkäitä, joten hiljaisuutta rakastavalle ihmiselle en ensimmäiseksi vaihtoehdoksi suosittelisi. :)
Linnut sotkevat myös aikalailla. Pölyä ei kahdesta linnusta vielä kamalasti lähde, mutta siemenroskaa leijuu kyllä ympäriinsä. Imuria tarvitaan ahkerasti...
Undulaatit kesyyntyvät melko helposti. Riippuu ihan omistajasta, kuinka kärsivällinen on ja kuinka paljon aikaa lintujen kanssa viettää.
Linnut kesyyntyvät kyllä vaikka niitä olisikin useampi. Täällä todisteena nuo kahdeksan. :)
Undulaatit kaipaavat päivittäistä lennätystä ellei niillä ole suurta lentohäkkiä, ja silloinkin olisi lintujen hyvä päästä huoneeseen verryttelemään kunnolla.
Meillä on kahdeksalla linnulla 120 cm x 120 cm x 70 cm kokoinen häkki, ja silti asustelevat huoneessa irti yöt ja päivät.
Kahdelle linnulle häkin on oltava vähintään 70 cm x 50 cm x 60 cm. Tuon kokoinen häkkikin on vielä melko pieni, ja lintujen olisi päästävä irti huoneeseen ainakin tunniksi per päivä.
Kaltereiden väli häkissä saisi olla korkeintaan 1,5 cm.
Häkki ei saa olla missään nimessä pyöreä.
Kookkaat häkit ovat kalliita, mutta häkin voi kätevä nikkaroida itse. Meillä kaikki häkit ovat itse tehtyjä. Voin laittaa kuviakin jos joskus haluat nähdä. :)
Tuossa on osoite lintuhäkkien minimikoko suosituksiin:

http://www.papukaijayhdistys.fi/modules.php?name=News&file=article&sid=48&mode=flat&order=0&thold=0

Undulaatit ovat myös pitkäikäisiä. Hyvin hoidettuina ne voivat elää sellaiset 15 vuotta.
Ja lintuja ei kannata ostaa suoraan eläinkaupasta jos vain mahdollista.
Kasvattajalta saa yleensä kesympiä ja nuoria lintuja jotka ovat helpompia kesyyntymään. Toki vanhatkin kesyyntyvät, mutta eläinkaupan lintujen alkuperää ja ikää ei tavallisesti tiedetä.
Kysyin kerran eräästä eläinkaupasta kuinka ja mistä linnut liikkeeseen tulevat.
Vastaus että neljänkymmenen kappaleen lähetyksinä ulkomailta, Saksasta tässä tapauksessa.
Ei voi olla aina varma, ovatko linnut terveitä ym. Kasvattajalta saa varmuuden.
Lisäksi kasvattajalla linnut ovat halvempia.
Laitan tähän Suomen Papukaijayhdistyksen kasvattajalistan.

http://www.papukaijayhdistys.fi/modules.php?name=SPYkasrek

Ja tässä lajiesittely undulaatista:

http://www.papukaijayhdistys.fi/modules.php?name=News&file=article&sid=2&mode=flat&order=0&thold=0


Perehdy aiheeseen ensin kunnolla ja mieti oletko todella valmis sitoutumaan lintuihin.
Yritä sitten todistaa se vanhemmillesi ja käykää vaikka eläinkaupassa katsomassa lintuja.

Tässä pari sivua jotka voisit katsoa läpi:

www.papukaijayhdistys.fi

www.papukaijat.net

www.undulaatti.com

Itselläni on ollut undulaatteja 5 vuotta, ja olen nyt 13 vuotias. Eli sain undulaatteja varsin nuorena, 8 vuotiaana. :)

Kumminkin, 8v päätin antaa ensimmäiselle pariskunnalle nimeksi Sepe ja Säihky. Säihky oli kauniin harmaan ja valkoisen värinen undu, hieman arka kylläkin. Sepe taas oli sininen ja nassussa oli kaunista vaaleaakeltaista. Säihky oli minulla vain muutaman vuoden, kuoli pesintävaiheessa eriskummallisesti. (äidille undulaatit vanhoja tuttuja) :( Sepe oli hyvin laimealla päällä sen jälkeen, ja päätimme hankkia sille uudeksi puolisoksi säväyttävän vihreän Siirin. Siiri tuli meille 7 viikkoisena, ja Sepe hyväksyi sen hyvin. Ne nokittelivat ja tekivät kepposia yhdessä ja elivät 2,5 vuotta iloista elämää. Kun Sepe oli yli viiden, kesäpäivänä menin katsomaan häkin puuhia ja huomasin Sepen häkin pohjalla melko verisenä. Siiri oli nokkassut sitä sen verran pahoin. isäni päätti, että se olisi parasta lopettaa. Niimpä hän teki sen. Itkin hervottomasti pari päivää. Niimpä muuten, sitten Siiri jäi yksin. Isäni kanssa noudimme eläinkaupasta sen kaveriksi 3v Oskarin. Se oli samanvärinen kuin Siiri. APUA, nämä vuosiluvut taitavat mennä nyt vähän pieleen, mutta ei se mitään. (: Oskari oli meillä.. hmm. en osaa sanoa. mutta n. vuoden päästä kesällä (ulkona) äitini nosti illalla linnut sisään. Aamulla otin peitot pois lintujen päältä, ja huomasin että Siiri kökötti yksin häkissä. Äitini sanoi ettei ollut illalla katsonut häkkiin sen kummemmin, joten Oskari oli jotenkin päässyt livahtamaan turvallisen ruokakupin kannesta ulos. Ja taas aloin itkeä. Sitten 23.12.2006 sain melkoisen joululahjan, Valkoisen Leon. nyt se on ollut meillä yli kuukauden, ja hyvin näyttää menevän. Kunhan Siiri ei ala ottaa Leota päähän, niinhän tässä on jo vuosien varrel käyny. :) hmh, toivottavasti jaksoit lukea, tuli nimittäin kauhea kirjoitusinto näin illalla. ;)

Ensinnäkin toivon kovasti sinulle onnea että saisit unduja! :D Ovat ne vaan niin ihania!
Minä sain ensimmäisen lintuni 5-vuotiaana... Ihan liian nuorena siis. Mutta se lintu eli kymmenen vuotta! :D Sen siskokin seitsemän vuotta.

Nimistä sitten... Aluksi undujeni nimet olivat mitä sattuivat.. Mutta nyt minulla on kolme undua, William, Madeleina ja Caarl Kustav... ;D
Eli annan unduille kuninkaallisia nimiä! Minusta undulaatit ovat erittäin kauniita ja ansaitsevat kuninkaalliset nimet! :D Lempinimet sitten saavat olla mitä ovat, minulla on Vili, Madde ja Kalle. :D
Toivottavasti oli edes hieman apua nimi pulmaasi! :D

Ja vielä kerran! Onnea undu hankintaasi! :) Toivon todella että saat unduja! :)