määrätä tapaamisrasoituksia. miksi ei laspei saisi tavata äitiä vaikka päivittäin, ku sijoituksen syy vaikka se kuuluisa "jaksamattomuus" tai isän väkivaltaisuus, en ymmärrä iksi lapselt pitää kaikki riistää jopa äidin tapaamisoikeus! koti onviety, tuki ja turva, omat harrastukset, lelut ja kaverit ja´sukulaiset. hävetkää, mitä olette lapsille tehneet!
mielestäni julmaa
lasta kohtaan
131093
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
laitoshoidossa yli puoli vuotta, vahhemmat käyvät jatkuvasti hoitamassa ja katsomassa- ilman moitteen sanaa, ja nyt sijoitetaan sitten KAUAS eikä tapaamisia ole kuin valvotusti kerran kuussa. Mihin ihmeeseen tällainen perustuu? Jos tapaamiset kerran ovat valvottuja, tuskin on pelkoa että vanhemmat niissä alkaisivat riehumaan tai yrittäisivät viedä lapsensa... Laitoksestakin lapsi saanut kotilomia säännöllisesti. Eikö kuitenkin lähtökohta ole lapsen palautuminen oikeaan kotiinsa oikeille vanhemmilleen? En pysty oikein ymmärtämään asiaa muulta kantilta kuin että traumatisoidaan nyt sitten lasta urakalla jotta voidaan sitten tehdä huostaanoton purku vieläkin vaikeammaksi. Vetoamalla tarkoitusta varten aiheutettuihin syihin. KAMMOTTAVAA.
huostaanottosopimukseen! Älä missään tapauksessa!
Siten lapsi voi jatkaa asumista entisessä paikassaan ja voit tavata edelleen säännöllisesti.
Vai onko kyse pakkohuostaanotosta? Millä perusteilla? Tutki lakikirjasta, perheoikeuden kohdalta ne pykälät, joiden mukaan pakkohuostaanotto voidaan toteuttaa.
Jos syitä ei ole riittävästi, lapsesi voi jatkaa asumistaan nykyisessä paikassaan.
MUISTA, ÄLÄ KIRJOITA NIMEÄSI MIHINKÄÄN PAPEREIHIN, ENNEN KUIN OLET VARMA, MISTÄ NIISSÄ ON KYSE!!!
Lähtökohtana pitäisi olla lapsen palautuminen vanhemmilleen. Ensin pitäisi vaan saada ne vanhempien asiat kuntoon ja siihen ei mielestäni suomessa tarjota riittävästi tukea. Jos nyt kuitenkin on niin, että tapaamisia täytyy jostain syystä rajoittaa, miksi ihmeessä sitä ei myös selitetä vanhemmille?
Todellisuus on kuitenkin se, että sijaisperheessä tapaamiset eivät voi olla päivittäisiä vuodesta toiseen. Tämä taas johtuu siitä, että sijaisperhe pyrkii elämään normaalia elämää ja perheessä on yleensä muitakin lapsia. Normaalia arkea on mahdotonta elää, jos vähän väliä perheessä käy toisille lapsille vieraita ihmisiä. Tämä siis muiden lapsien vuoksi.
Aina pitäisi lapsen kohta katsoa tapauskohtaisesti. Jos vanhempi vaatii kuntoutuakseen pidemmän ajan, niin lapsen on parempi olla sijaisperheessä (tavallista elämää) ja vanhempi saa aikaa kuntoutua rauhassa. Tämä lapsen vuoksi.
Lapsen etu ei myöskään ole, että häntä järkytettään jatkuvilla tapaamisilla (jos huostaanotto näyttää pidempi aikaiselta). Tarkoitan tällä sitä, että lapsi kaipaa tietysti biologista vanhempaansa ja jos hän tapaa tätä päivittäin, niin usein loppu päivä menee vain ikävään. Jos tällainen kestää kuukausia tai vuosia, niin lapsi on aivan riekale ja se varmasti traumatisoi lasta.
Tapaamisia on kuitenkin yleensä ja niitä tihennetään kun bioperheeseen paluu aika lähestyy.
Kriisiperheissä lapset usein ovat jonkin aikaa vain ja siellä tapaamisia tuetaan enemmän, jos katsotaan, että asiat alkavat rullata.
Laitos on taas hyvä paikka, jos on kyse hyvin lyhyestä ajasta ja lapsi palaa piakkoin kotiin.
On varsin helppo ymmärtää kuitenkin aikuisten pahan mielen ja kaipuun, kun asettuu heidän asemaansa. Lapsi ei kuitenkaan ymmärrä sitä, että miksi äiti tai isi tulee vain käymään. Lapselle täytyy antaa mahdollisuus siihen, että hän voi elää arkea ilman jatkuvaa suremista ja sellaista normaalia perheen arkea.
Jaksamisia!
sillä myös lapsi huolehtii äidistä ja isästä. siispä on parempi että sa tavata päivättäin ja nähdä että heillä kaikki OK. sensijaan jos ajatellaan vain ssijareita... niin, heille se on raskasta nähdä kuinka kiintyneitä äidit ja lapset ovat toisiinsa ja kuitenkin heidät on määrätty erotettavaksi...
mielestäsi, siinhän päivittäin erotaan ja tavataan? logiikkasi ontuu!
Kyllä päiväkotilapsen elämä on muutakin kuin eroamista ja tapaamista: Yhteistä arkea lapsi vanhempiensa vastuulla päiväkotiaikaa lukuunottamatta.
Jos kokee että ero päivähoidon ajaksi ei ole hyväksi omalle lapselle, voi häntä myös hoitaa itse kotona.
siis miksi et muka jaksaisi tukea äidin ja laspen yhteydenpitoa, päivittäin, tarkoituksenahan on autta lapsi jälleen kotiin. mikäli lakia siis noudatetaan.
tässä sij.äiti tarkoittaa, että sij.kodissakin halutaan elää ihan normaalia perhe-elämää, niin paljon kuin mahdollista, eli omassa rauhassa. Eihän kenenkään kotona vieraile normaalisti kukaan säännöllisesti päivittäin, mutta mikä estää sen, että äiti esim. hakee lapsen ja viettää aikaa lapsen kanssa jossain sij.kodin ulkopuolella. Äiti siis hakisi lapsen luokseen tai johonkin muuhun tapaamispaikkaan samoin, kuin hakisi päiväkodista. Edellyttää tietysti, että äiti on luotettava, että lapsen voi hänelle luovuttaa. Kaikkien kanssa ei voi olla varma, mutta toisaalta epävarmat tuskin edes vaatisivat tavata lastaan joka päivä, saatikka että tulisivat tapaamisiin. Siinähän olisi äidillä oiva tilaisuus osoittaa luotettavuutensa ja alkaa miettiä huostan purkua.
Se takaisi myös sen, ettei lapsi pääsisi huostassaolo aikana mitenkään vieraantumaan äidistään ja jos on kerran nähtävissä, että huosta jää lyhytaikaiseksi, niin se olisi tosi hyvä.
Jos taas jostain ihmeen syystä äiti pystyisi hoitamaan asiallisesti päivittäiset tapaamiset, mutta ei olisi kuitenkaan mahdollista voida purkaa huost.ottoa, vaan esim. kaikki viittaisi siihen, että tulee pitkä sijoitus, niin silloin täytyy ajatella lasta siinä mielessä, että hänelle täytyy antaa aikaa ja rauha asettua uuteen kotiin ja silloin liian usein toistuvat tapaamiset kyllä olisi lapsen kotiutumisen kannalta haitallisia. Mutta aina pitää katsoa tapauskohtaisesti. Ei ehdotonta eitä kuin juutakaan.
ei voida ottaa sijariksi ihmistä joka ei jaksa hoitaa lapsen ja äidin tukemista. laspelle todella haitallista ero äidistä . se kostautuu sijarille itselleen jos ruokkii lapsessa vihaa.
tapauksessa tarkoittanut, että lapsi pitäisi vierottaa äidistään saatikka sitten opettaa vihaamaan äitiään. ehdottomasti on tuettava äiti-lapsi suhdetta, mutta ei millä hinnalla tahansa. Voi olla, että äiti ei omalta ikävältään pysty näkemään kokonaisuutta lapsen kannalta. Eli on hyvin raastavaa lapselle jäädä roikkumaan tavallaan kahden kodin väliin. Entiseen ei ehkä paluuta ja uuteen ei pääse astuumaan, kun äiti tavallaan vetää koko ajan takasin, päivittäisillä tapaamisilla ja muistuttamisilla entisestä liikaa. Se on lapselle liikaa vaadittu. Hänen pitäisi kuitenkin pystyä jatkamaan elämäänsä siellä mihin on joutunut ja hän on siihen tilanteeseen täysin syytön, mutta hän on se joka joutuu sopeutumaan. Silloin on lapsen etu, jos häntä autetaan kaikin mahdollisin tavoin siinä sopeutumisessa, jopa äidin ikävän kustannuksellakin. Kun lapsi on päässyt asettumaan, niin sitten voi taas harkita tapaamisten lisäämistä. Tietysti, jos on toiveita piankin päästä kotiin, niin silloinhan ei ole mitenkään edes välttämätöntä, että lapsi ns."asettuu taloksi". Silloin siitä ei ennätä muodostua hänelle vielä kotia, eikä ole syytäkään. Kuten sanoin, näihin kysymyksiin ei ole olemassa mitään yleispätevää sääntöä, mitä voisi samalla periaatteella soveltaa kaikkien lasten ja vanhempien kanssa. Tapaukset ovat niin monen kirjavia, että ne on aina katsottava tilanne-/tapauskohtaisesti.
on se niin väärin!
pitänyt ajatella aiemmin,ennenkuin tällaiseen tilanteeseen edes tultiin?
Sijaisperheen tulee toki tukea ja turvata välit biologisiin vanhempiin,mutta jatkuvat tapaamiset eivät välttämättä ole hyväksi,ainakaan alkuvaiheessa.
Ollaan nyt kuitenkin iloisia,että vieraat ihmiset ovat kiinnostuneita kasvattamaan vieraita lapsia omiensa rinnalla.Näin moni lapsi saa tarvitsemansa lapsuuden,ja lähtökohdat parempaan elämään!
mutta kun oma huostattiin silmät aukesivat!mitä pöyristyttävä bisnesta siepatuilla lapsilla! vai npeniosa oli oikeasti tarvitseva. sensijaan monet tarvitsevat jäivät vaille huostaa!