Käyn aika ajoin katsomassa kirja-arvosteluja Kirjat&novellit keskustelupalstalla. Siellä on aika usein jonkun koululaisen pyyntö auttaa esitelmän tms. teossa. Pyynnöistä paistaa läpi se, että koululaisella ei ole edes tarkoitus lukea kirjaa vaan hän olettaa saavansa keskustelupalstalta vastauksia, joista koostamalla hän tekee opinnäytteensä.
Ymmärrän, että opettajilla on täysi työ vahdata näitä reppanoita, jotka yrittävät päästä sieltä mistä aita on matalin. Onneksi keskustelupalstan lukijat ovat sen verran valveutuneita, että eivät ala rustaamaan kirja-arvosteluja oppilaille valmiiksi. Itse aion käyttää palstalta saamaani vihjettä ja kirjoitan ihan soopaa (esim. kirjan tapahtumista), jolloin opettajan on viimeistään pakko huomata, että oppilas ei todellakaan ole edes avannut kyseistä kirjaa.
Ja please, kertokaa niille oppilaille jo etukäteen, että arvostelut voivat sisältää tällaista soopaa, että jo senkin vuoksi kannattaisi itse lukea se kirja, jotta tietää mistä kirjoittaa.
Ymmärrän, että opettajilla on täysi työ vahdata näitä reppanoita, jotka yrittävät päästä sieltä mistä aita on matalin. Onneksi keskustelupalstan lukijat ovat sen verran valveutuneita, että eivät ala rustaamaan kirja-arvosteluja oppilaille valmiiksi. Itse aion käyttää palstalta saamaani vihjettä ja kirjoitan ihan soopaa (esim. kirjan tapahtumista), jolloin opettajan on viimeistään pakko huomata, että oppilas ei todellakaan ole edes avannut kyseistä kirjaa.
Ja please, kertokaa niille oppilaille jo etukäteen, että arvostelut voivat sisältää tällaista soopaa, että jo senkin vuoksi kannattaisi itse lukea se kirja, jotta tietää mistä kirjoittaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
En varmaankaan lukenut lukiossa ainuttakaan kirjaa. Usein luin takakannen, luin netistä vanhoja arvosteluja, kommentteja jne. Näiden perusteella olikin sitten todella helppo luoda kirja-analyysi tai kirjallisuusessee. Mielestäni opettajat ovat kyllä hieman liian sinisilmäisiä. Kerran valitsin vaikean kirjan enkä saanut luettua kirjaa kuin ehkä puoleen väliin.
Tajusin sepostavani täyttä puuta heinää, mutta kieli oli kuitenkin kuplivaa. Opettaja antoi todella hyvän arvosanan. Joskus olen miettinyt juuri sitä, että numerot saattavat tulla hieman liian helpolla - tai sitten sen kuuluisan pärstäkertoimen perusteella. Kysymys ei kuitenkaan loppujen lopuksi ole siitä, mitä sanoo. Täytyy ainoastaan miettiä, miten jonkun asian sanoo.
ja mitä olisit voinut oppia, jos et olisi ollut laiska ja epärehellinen?
ammattitaitoinen äikänmaikka tuota tiedä. kirjaa luetaan ainakin aluksi tunnilla ja kirjakyselyn tehtävät tehdään luokassa, missä ei nettiä voi käyttää.
Yläasteella ehkä vielä kirjaa saatetaan lukea tunnilla ja kirjasta saattaa olla joitakin sisältökysymyksen tapaisia. Kun mennään lukiotasolle, ei tunneilla ole todellakaan aikaa lukea jotakin kirjaa. Kirjasta tehdään Kirjasta tehdään useimmiten analyysi (esim. kirjallisuusessee) jostakin näkökulmasta. Tässä tapauksessa netistä saa ilmeisen helposti selville kirjan juonen ja jos sattuu hyvä tuuri näkökulman kanssa, tai sen saa jopa itse valita, voi löytää valmiiksi kirjoitettuja tekstejä, joita tarvitsee vain muokata omaan kieleen sopivaksi. Totta kai äidinkielenopettajat ovat tietoisia asiasta, mutta kenellä on oikeasti aikaa käydä monta kymmentä esseetä lävitse. Ainoastaa ne, jotka näyttävät selvästi esim. kieliasultaan täysin sopimattomiksi kyseiselle oppilaalle, opettaja yleensä jaksaa tutkia.