Tuli tuiskussa, tuulispäissä,
kieppui nauraen nurkissa.
Kietoi jokaisen kannon ja kiven
vitivalkeaan viittaansa.
Kutoi puihin pitsihunnut
kirkkaina kimaltaviin.
Puiden alla himmeät holvit,
piilot mietteihin hiljaisiin.
Valoi taitavin käsin patsaat,
teille, metsiin ja pelloille.
Se ilkamoi ihmistä vastaan,
viskoi viimaansa kasvoille.
Tuli talvi, kuin hyvä tuttu,
jota kauan kaivattiin.
Toi mukanaan lahjansa meille;
valon päiviimme harmaisiin.
kieppui nauraen nurkissa.
Kietoi jokaisen kannon ja kiven
vitivalkeaan viittaansa.
Kutoi puihin pitsihunnut
kirkkaina kimaltaviin.
Puiden alla himmeät holvit,
piilot mietteihin hiljaisiin.
Valoi taitavin käsin patsaat,
teille, metsiin ja pelloille.
Se ilkamoi ihmistä vastaan,
viskoi viimaansa kasvoille.
Tuli talvi, kuin hyvä tuttu,
jota kauan kaivattiin.
Toi mukanaan lahjansa meille;
valon päiviimme harmaisiin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
osaat luoda runoillasi luonnon kuvaksi.
Kaunis!
Kiitos vastaukestasi n52-ejk. Runo syntyi villinä tuisku-tuulispääpäivänä, jolloin talvi näytti riehakkaan luonteesa meille. Tänään, kun katson ikkunasta ulos, on kaikkialla tyyntä, suorastaan hartaan hiljaista. Aamulla taivaalla oli punaislle hohtavia pilviä, nyt se on vaalean udun peittämä, jonka lävistää ajoittain kirkkaat auringonsäteet. Talvi on kaunis ja sillä on monet kasvot.
Hyvää päivän jatkoa ja runollisia hetkiä elämääsi
toivoo Annanen