pitäkää kuria ja järjestystä yllä kun kasvatatte niitä penskojanne!!!!! Liian monet äidit, myös isät altistuvat ylihuolehtivaisuuteen yms...
"Pilaatte" lapsen jos ette alusta alkaen näytä mitä EI saa tehdä. Useampi lapsi purkaa kiukkutilojaan äitiinsä jos on jollekkin muulle vihainen ja häntä ei voi lyödä ja haukkua niinkuin omaa äitskää. ja kaikkea sellaista, lapset pomottavat vanhempiaan ja kiukuttelevat ja haukkuvat minkä kerkeävät, käyttävät teitä aikuisia hyväkseen, jerransjestas sentään!!!
Muistakkeee tämä niin kauan ku maa teijät päellänsä kanttaa!! Eikä turhia jeesusteluja, please. Täsä oli mun mielipide, älkää haukkuko mua lyttyyn, jos siihen on mukamas aihetta! Tiedän mistä puhun! Ja sitten vielä se ällöttävä sana YLIHUOLEHTIVAISUUS lapsesta, älkää sortuko siihen!! Tiedän, että ei ole mun asia miten te kasvatatte natiaisenne, mutta tämä on mun pielipide.
"Pilaatte" lapsen jos ette alusta alkaen näytä mitä EI saa tehdä. Useampi lapsi purkaa kiukkutilojaan äitiinsä jos on jollekkin muulle vihainen ja häntä ei voi lyödä ja haukkua niinkuin omaa äitskää. ja kaikkea sellaista, lapset pomottavat vanhempiaan ja kiukuttelevat ja haukkuvat minkä kerkeävät, käyttävät teitä aikuisia hyväkseen, jerransjestas sentään!!!
Muistakkeee tämä niin kauan ku maa teijät päellänsä kanttaa!! Eikä turhia jeesusteluja, please. Täsä oli mun mielipide, älkää haukkuko mua lyttyyn, jos siihen on mukamas aihetta! Tiedän mistä puhun! Ja sitten vielä se ällöttävä sana YLIHUOLEHTIVAISUUS lapsesta, älkää sortuko siihen!! Tiedän, että ei ole mun asia miten te kasvatatte natiaisenne, mutta tämä on mun pielipide.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Puhut asiaa! Nykypäivänä kasvatus on täysin luisunut käsistä ja tulokset näkyy. Kurin on oltava tiukka jo pienestä pitäen. Tarvittaessa vitsllakin, jos ei sana tehoa. En tarkoita lasten pahoinpitelyä, mutta kunnon selkäsaunaa, joka myös tuntuu jonkun aikaa.
.. olen törmännyt kyllä siihen, että lapelle ei saa pitää kuria, lasta ei saa komentaa. Tyttö oli herttainen ja sulonen ja pieni ja sievä, mutta luoja varjelkoon miten itsepäinen, voimakastahtoinen ja tottelematon! Ei tehonnut hyvä ja kaunis, ei lahjonta. Ei järkipuhe. Ei uhkaus, kiristys, ei niiden toteuttamisen jälkeenkään. Ei mikään. En voinut odottaa että kotona asiasta puhutaan, ei hän enää muistanut, 3-5 vuotiaan muisti on yllättävän lyhyt. Ja EI sana ei merkannut mitään. MEillä oli tuon tuostakin taisteluita "ihmisten ilmoilla" .. en antanut periksi, muksu rääkyi. Kannoin rääkyvää lasta leikkuipuistosta jne. Juoksin kiinni pitkin kenttiä kun ei muuten suostunut tulemaan, ja ne perinteiset: "äiti menee nyt, hei hei jäät yksin sinne" eivät auttaneet, kakara vain nauroi ja juoksi toiseen suuntaan isossa leikkipuistossa.
Minua pidettiin ihan kamalana äitinä. Paheksuttiin. Temperamenttisena äitinä myös korotin ääneni ja huusin. Se sellainen on sallittua isielle, äitien kuuluu olla lempeitä. Muunlainen äitiys on vääränlaista ja huonoa äitiyttä, toisenlainen äiti ei rakasta lastaan...
Ja kyllä riitti mammoja kaupoissa: 11-v. halusi korkokoengät, 2 numeroa liian isot. En ostanut. Tytär: Mähän näitä kenkiä käytän. Ulkopuolinen, vanha täti: niin, siinäs kuulit!
Vain yksi esimerkki. Niitä vastaavia riittäisi kyllä.
Murrosikäiselle kuopukselle pidän kohtuullisen tiukan kurin kotitöineen. Se herättää hämmästystä. Luullaan, että sen kurin takana ei ole hyväksyntää, rakkautta, keskustelua jne. Että on vain auktoritäärinen kuri ilman kompromisseja tai muutakaan hyvää.
Hyvä, että nykynuoriso (?) arvostaa jo kuria. Vielä kun kestäisitte sen, että aina ihmisten ilmoilla kiukuttelevalle lapselle ei lässytetä, vaan komennetaan, ne huonot, komentelevat vanhemmat ilman paheksuvia katseita, ja se kuulostaa rumalta, se on totta, mutta takana voi olla ties kuinka mones kerta sitä samaa, ja siitä olla puhuttu vaikka miten monta kertaa...
Itseänikin ärsyttää, että pennut tekee mitä vaan ja rääkyy tai ravaa ympäriinsä, ja vanhemmat vaan lässyttää...
Onpa kaamean kielteinen käsitys lapsista!!! Ihan niin kuin ne olisivat jotain hirviöitä ja vanhempiensa pahimpia vihollisia??? Mutta varmaan heistä tuleekin sellaisia, jos vanhempien asenne on tuollainen. Eiköhän lapsi ennemminkin pilata sillä, että kaikki itsenäinen ajattelu ja toiminta kielletään, lisäksi huudetaan ja haukutaan. Ja niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Olen monien perheiden kohdalla huomannut, että mitä tiukemmat vanhemmat, sitä pahempi on lasten uhma ja viimeistään murrosiän vaikeudet. Liian ankarien vanhempien lapset kiukuttelevat ja haukkuvat vanhempiaan ja käyttävät heitä hyväkseen heti kun silmä välttää.
Tämän mielipiteeni takana on oma kokemus kasvavista lapsista - joita ei ole mitenkään erityisesti "kasvatettu". Niitä on kolme tässä kasvanut kivoiksi aikuisiksi, eikä ole tarvinnut huutaa tai kuulla haukkuja vaikka on luotettu lapsen omaan arvostelukykyyn ilman mitään aikuisen sanelemia jyrkkiä rajoja. Totisesti lapset ja nuoret on ihmisiä, jotka osaa ajatella ja kantaa vastuuta itsekin, jos heille antaa siihen tilaisuuden.
Aika usein vanhempien ankaran kasvatusasenteen takana on heidän oma itsekeskeisyytensä. Halutaan ehkä näyttää muille omia kasvatuskykyjä. Lapsen pitäisi olla juuri heidän toiveidensa mukainen täydellisyys ja lapsen oma persoonallisuus nitistetään, josta sitten seuraa monenlaiset ongelmat. Huomatkaapa kuinka monen kaduilla riehuvan ongelmanuoren takana on ankarat ja toki parastaan yrittävät vanhemmat, joiden keinot eivät kuitenkaan riitä. Positiivisemmat keinot alusta alkaen olisivat sen estäneet.
Ihanaa että meitä on muitakin!!!
Minua ei ole "kasvatettu" vaan opastettu, ohjattu ja kuunneltu. (vaikka lapsena olin melko kakara ;)
minun persoonaani ei nitistetty ja sain kasvaa vapaasti harrastaen juuri sitä mitä tykkään enkä sitä mikä vanhemmilla jäi joskus itsellään kesken.
Olen ihan samaa mieltä, kaikilla ystävilläni joilla oli kova kuri oli myös suuria ongelmia. (tupakointia, alkoholin tolkutonta käyttöä, huumeita, rikoksia, 15vuotiaina tehtyjä lapsia.. lista on loputon)(siis nämä kaikki ihan lähi piirissä) En sano että olisin ihan pellossa kasvanut, kyllä minuakin komennettiin joskus olemaan hiljaa ym. ja muutaman kerran olen kotiarestissakin ollut. Mutta älyttömien sääntöjen ja rangaistuksien sijaan minua on rakastettu ja kuunneltu. Koska yleensä kiukuttelut ja pahanteot vaan johtuivat jostain muusta joka sitten ratkaistiin ja kiukuttelut ja pahanteot loppu siihen.
yksi juttu. Miten ymmärsitte ja tiedostitte että teitä lapsena rakastettiin ja kuunneltiin?
Vai oliko se juuri sitä leväperäistä kasvatusta? Se oli rakkautta.
Tai oliko sitten kasvatusta heti pienestä lapsesta lähtien selvät rajat, säännöt ilman että niistä tarvitsi sen enempää nostaa riitaa? Siis vanhemmilla oli johdonmukainen tavoite josta ei tarvinnut kenenkään tinkiä. Se oli rakkautta.
Mikä oli se tunne joka antoi sen rakkauden ja turvallisuuden tunteen?
Hyvin moni puhuu kovasta kurista mutta eikö se ole jo silloin mennyt hiukan vinoon koko kasvatus homma jos pitää olla kovakuri.
Ei mielestäni lapsen eikä vanhempien tarvitse kokea että on kovakuri jos se on selvä ja johdonmukinen heti alusta lähtien kun lapsi on pieni.
Tavoite mielestäni on että koko perhe voi hyvin eikä tarvitse olla sitä ikuista taistelua kuka on voitolla ja vallan haltija.
Olkaa aikuisia vanhempia siihen teillä on oikeus ja se on esimerkki myös kasvaville lapsille näyttää miten aikuinen huolehtii yhteisestä hyvinvoinnista ja antaa tilaa omalle ja lapsen kasvulle.
"leväperäistä! no ei se ihan sitä kyllä ollut!
Siis totta kai oli jotain ihan selviä asioita/rajoja mitä piti noudattaa. Esim että heijastinta talvella ja että jos jotain sovitaan (yhdessä) niin sitten siinä pysytään. Mutta esimerkiksi muistan sen kun isäni kerran vastasi kysyjälle kun hän tiedusteli että onko meillä kotiintuloaikoja että " meillä tullaan kotiin "tapahtumien/asiotten" mukaan eikä kellon" Ehkä huonosti selitetty mutta tarkoitti vähän niinkun sitä että jos Disko loppuu 00.30 niin sen jälkeen suoraan kotiin. (kun esim kavereillani oli kotiintuloaika 24.00.) Ja niin kuin kaikki tietää niin lopussa soitetaan hitaat ja silloinhan sitä ihastusta pyydetään tanssiin. :) Asioissa oli aina neuvotteluvaraa! Jolloin huomasi että minua kuunnellaan ja että minunkin mielipiteellä on väliä!
"Rakkauden ja turvallisuuden tunteen" No sen tiesi ja tunsi siitä että aina on huolehdittu. "muista turvavyö, soitathan kun olet perillä.. ym.
Joidenkin mielestä Äitini on "passannut" meitä. Minä en sitä koskaan kokenut niin. Nyt varsinkin tajuan miten antaumuksella ja rakkaudella äitini on meihin paneutunut. Meille luettiin iltasatuja vielä silloinkin kun osasimme itse lukea.(siis ihan omasta halustaan) Eikä se tarkoita sitä että meidän lukutaito tai halu olis kadonnut. (mielikuvitus kyllä kehittyi :) Ja se tieto että teit mitä tahansa, kotiin voi tulla ja asioista keskustella. Nykyään äitini on hyvä ystävä jolle voin soittaa vaikka keskellä yötä jos jokin asia painaa.
Ylipäätänsäkin minusta koko kasvatus-sana on vähän huono. Esimerkillä ja rakkaudella onnistuu paljon paremmin.
Näin sanoo ihminen, jolla ei taatusti ole itsellä yhtään lasta!