Tilanne on tällä hetkellä se että olemme mieheni kanssa yrittäneet nyt 5 vuotta. Olen väsynyt ja tämä asia pitää minut alavireisenä päivästä toiseen.
Tutkimukset vasta aloitettiin ja uskomaton helpotus oli se ensimmäinen käynti. Minulla on ollut aivan valtava kynnys mennä niihin tutkimuksiin, aivan valtava. Tulin sieltä takki tyhjänä, vuosien jännitys ja paineet purkautui kerralla.
Olen käynyt pääni sisällä aikamoisen myllerryksen, minulla on ollut vuosia aikaa miettiä. Nyt pienen pieni valo näkyy tunnelin päässä, sain toivoa vaikka yhtään mitään ei ole selvinnyt.
Minulle oli kova paikka tuo hoitoihin meno, en tiedä mitä oikein luulin, ehkä syyllistämistä tai tuomion. Olenhan jo itse leimannut itseni epäonnistuneeksi, luonnonoikuksi ja vaikka miksi, naisena en ole osannut itseäni edes pitää.
Yleensä olen vahva ihminen, se mihin turvaudutaan. Osaan ajatella asiat monelta kantilta ja suon kaikille oman tavan elää ja olla. Mutta tämä lapsettomuus asia on saanut sydämeni rikki, minun ei ole hyvä olla.
Teille muille lapsettomuudesta kärsville minun on kai turhaa edes selittää miltä minusta tuntuu, kyllä te tiedätte.
Adoptiot ynnä muut on harkittu, päivä kerrallaan joka tapauksessa on mentävä.
Nyt alkaa tavallaan uusi aika tässä asian käsittelyssä, tutkimukset on nyt viimein aloitettu ja niihin on nyt keskityttävä. Olo on helpottunut vaikka jännittää paljon.
Toivomme niin hartaasti pientä lasta, tekemään asunnostamme kodin ja meistä rakastavan perheen. Äidin ja isän pojan tai tytön.
Voimia teille kaikille, sitä tullaan tarvitsemaan.
Tutkimukset vasta aloitettiin ja uskomaton helpotus oli se ensimmäinen käynti. Minulla on ollut aivan valtava kynnys mennä niihin tutkimuksiin, aivan valtava. Tulin sieltä takki tyhjänä, vuosien jännitys ja paineet purkautui kerralla.
Olen käynyt pääni sisällä aikamoisen myllerryksen, minulla on ollut vuosia aikaa miettiä. Nyt pienen pieni valo näkyy tunnelin päässä, sain toivoa vaikka yhtään mitään ei ole selvinnyt.
Minulle oli kova paikka tuo hoitoihin meno, en tiedä mitä oikein luulin, ehkä syyllistämistä tai tuomion. Olenhan jo itse leimannut itseni epäonnistuneeksi, luonnonoikuksi ja vaikka miksi, naisena en ole osannut itseäni edes pitää.
Yleensä olen vahva ihminen, se mihin turvaudutaan. Osaan ajatella asiat monelta kantilta ja suon kaikille oman tavan elää ja olla. Mutta tämä lapsettomuus asia on saanut sydämeni rikki, minun ei ole hyvä olla.
Teille muille lapsettomuudesta kärsville minun on kai turhaa edes selittää miltä minusta tuntuu, kyllä te tiedätte.
Adoptiot ynnä muut on harkittu, päivä kerrallaan joka tapauksessa on mentävä.
Nyt alkaa tavallaan uusi aika tässä asian käsittelyssä, tutkimukset on nyt viimein aloitettu ja niihin on nyt keskityttävä. Olo on helpottunut vaikka jännittää paljon.
Toivomme niin hartaasti pientä lasta, tekemään asunnostamme kodin ja meistä rakastavan perheen. Äidin ja isän pojan tai tytön.
Voimia teille kaikille, sitä tullaan tarvitsemaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen 29 ja mieheni on 32. Biologinen kello tikittää hurjaa vauhtia. Lasta ollaan yritetty 2,5 vuotta.
Nyt olen vihdoin saanut tilattua ajan lääkärille. Ens viikolla mennään tilittään asiaamme ihan ventovieraalle. Se kauhistuttaa!
Täyyy vaan ajatella, ett ei se ota, jos ei annakkaan. Silti pelottaa tuomio, jonka sieltä saamme.
Olemme kertoneet lapsettomuudesta vain harvalle ystävälle. Mua harmittaaa ne ystävät, jotka valittaa, mitä kaikkee ne vois tehdä, mutt lapset häiritsee.
Olen yrittänyt muistuttaa itseäni,ett ihmiset ei ajattele lapsettomuutta, jos ei itse sitä ole kokenut.
Valitettavasti olen kuullut sellasiakin kommentteja, kun Onko se sun miehes tuhkamuna, kun teill ei oo lapsia!
Ymmärrät varmaan, miltä se lapsettomasta tuntuu.
Toivon teille onnea tutkimuksiin ja muistakaa, että ette ole asian kanssa yksin.
Toivottavasti kirjoittelet tänne, miten hoidot edistyy.
TSEMPPIÄ!
Olemme jo hoidossa ja odotamme ensimmäisen ivf:mme onnistumista mutta tiedän tunteenne hyvin.
Ja tuon olen myös kuullut joskus että onko miehesi tuhkis kun ei lapsia........
kuinka tuo satuttaa, vaikka sanoja saattaa heittää sen puolivitsinä kun ei tiedä...
Sama kun joku alkaa uteleen et eikö teidän kannattaisi jo alkaa lapsia tekeen ku ei niitä välttämättä enää vanhana saa ja sit joutuu johki hoitoihin!!!!
Voi helv....i...
Me ollaan siis 26 ja 27 vuotiaat ja lasta yritetty 8/04.
Hoitoon saimme aikaiseksi lähteä vasta vuosi sitten jasekin harmittaa että miksi ei mennyt vaan aiksiemmin koska syy oli nin selvä ettei lapsi olisi voinut ilman avustetta saada alkuaan..
Mutta onnea molemmille hoitoihin ja positiivinen mieli!
Eikä se vieraalle selittäminen vaikeaa ole, he näkevät näitä tapauksia päivittäin ja on heille aivan rutiinia eli sitä ei kannata jännittää=)
Niin..
Minä päälle 30 ja nyt pää kuumana mietin mitä minun pitäisi tehdä. Olen lapseton ja aivan omasta halusta. Se vaan on myös aika ahdistavaa tai tuottaa ristiriitaisia ajatuksia kun ei ole koskaan ollut mitään lapsikuumeeseen viittaavaakaan ja olen suorastaan kateellinen niille jotka noin voimakkaasti tuntevat haluavansa perheen, siis lapsen. Onhan minussa enemmä "vikaa" naisena kuin teissä.
Minä käyn toisen ja kolmannen persoonani kanssa keskustelua tästä asiasta ;) On siis minä, vain minä, sitten on se joka ei halua lasta ja se joka haluaisi lapsen vain sen tähden että olen jo sen ikäinen että mahdollisuudet alkavat pienentyä ja järjellä ajateltuna voisi olla aika kamalaa jos se kova kuume pamahtaakin vasta 40vee ja nyt kaikella kunnioituksella 40vee tai ylikin ikäisiä kohtaan, en halua että niin "vanhana" tulen äidiksi! Ihan todella pyydän anteeksi kaikilta jotka ovat tulleet tai yrittävät tulla tuon ikäisinä äidiksi! En tuomitse puhun vain ja ainoastaan itseni puolesta!
Niin, että minua vaan pelottaa se äidiksi tuleminen aika paljon. Vastuu, tämän elämän kylmä meininki... Ja olen niin herkkä vielä. Jos olenkin ylisuojelevainen äiti!
Kuten huomaatte mietin aika paljon ja päässä pyörii sata asiaa... On tämäkin lapsettomuutta, oman pään aiheuttama pattitilanne ja "aidon" vauvakuumeen puuttuminen. Orastavaa varmaan on mutta miksi en voi tuntea kuten te, jotka TODELLA palavasti haluatte sen lapsen ja mikään ei ole esteenä tälle tunteelle.
Toivon todella että te onnistutte.
Onnea ja siunausta teille kovasti toivoen!
"Vauvakuumeton ja sitä toivoen"
Nainen ilman äidintunteia :(
Itse olisin halunnut lapsen jo monta vuotta sitten, silloin ei olut sopivaa kumppania.Nyt on kumppani, mutta lapsen saaminen minun kohdalla alkaa olla todella ongelmallista.Olisi ehkä nuorempana onnistunut.
Olen tällä hetkellä kuitenkin tyytyväinen moneen asiaan ja todennäköisesti lapsenkin vielä saamme, tavalla tai toisella.
Äitini sai minut 40v, enkä ole hänen ikäänsä koskaan kokenut ongelmana.
Hän on vieläkin ihan virkeä ja hyväkuntoinen ja kokee että lapsen saaminen vähän vanhempana on pitänyt hänet nuorekkaana.
on ihan yhtä nainen kuin lapsia saaneetkin. Ei sinussa ole mitään vikaa, ihmiset haluavat elämässään eri asioita ja elämä kuljettaa ihmisiä eri tavoin.
Kaunis ajatus tuo havainto elämän kylmästä meiningistä ja valitettavasti niin totta. Kyllä sinusta varmaan äidiksi olisi, jos joku päivä siihen ratkaisuun päädyt.