Hyvä että on tällainen palsta, jossa voi kiukkuaan purkaa, niin pienistä ja suurista. Niin nyksät ja eksät. Moni "ulkopuolinen" voi ajatella että pienestä täällä valitetaan ja tapellaan, mutta ei nää kuviot niin helppoja ole. Tuntuu vaan että nää kärkkäimät arvostelijat eivät ole ns. exiä tai nyksiä niin kuin uusperhepalstalla luulisi olevan, vaan vanhempia jotka asuvat ydinperheessä ja luulevat tietävänsä jotain näistä "uusperhekuvioista".
eksät
ja nykyiset
51008
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
on helpottava huomata ettei ole asioiden ja mahdollisten ongelmien kanssa yksin, ja välillä todella tekee hyvää tuulettaa kunnolla kun sieppaa,välillä taas höpötellä hyvistä asioista..=) ja saahan täältä vinkkiä ja neuvojakin tarvittaessa =)
....kun kirjoitin tuon kuoleman kohdannutta...tarkoitin kuoleman kohdannuttakaan
Kiitos viestistäsi. Olen tismalleen samaa mieltä, että ydinperheeläiset eivät voi aavistakaan näitä uusperheiden ongelmia. Ei varmasti kannattaisi osoitella sormella tai yleensäkään ottaa kauheasti kantaa ydinperheeläisen, kun ei todellakaan ole kokenut tätä rumbaa. Ensinnäkin kukaan ei eroa huvikseen (no ehkä 2 %), mutta kun tajuaa että ydinperhe ei omalla kohdalla toimi=elämä käy MAHDOTTOMAKSI joko väkivallan, juopottelun, vaikeiden luonteiden, työnarkomanian, erilaisten sairauksien (niitäkin on lääkärikirjan mukaan tuhansia...) vuoksi, alkaa pikku hiljaa hiipiä jomman kumman puolison mieleen väistämättä totuuden katsominen suoraan silmiin. Tästä ei tule mitään! Sitten otetaan yleensä askel perheneuvolaan tai parisuhdeterapiaan (missä itsekin kävin, mutta eivät kyllä paljon tukeneet ainakaan jatkamaan avioliittoa, päin vastoin eroamassa olevaa osapuolta kovasti ymmärrettiin ja hänelle annettiin enemmän aikaa puhua kuin tälle toiselle osapuolelle,joka olisi halunnut vieläkin yrittää). Mitään tukihenkilöä ei perheeseen tarjottu eikä muutakaan konkreettista apua, syyttelyä se oli ainakin meidän parisuhdeterapia (terapeutit kovasti jompaa kumpaa arvostelivat käytöksestä, mikä johtui pelkästään väsymyksestä). No niin sitten erotaan ja yritetään aikuismaisesti (mikäli suinkin jaksetaan) sopia omaisuuden jaosta ja lasten tapaamisista. Tähän kun lisätään lasten ahdistus erosta, uusista asunnoista ja kouluympyröistä, uuden kaveripiirin luomisesta ja kaikesta SURUSTA, kun perhe hajosi, niin olepa siinä sitten ERITTÄIN vahva aikuinen, joka et välitä puolisosi mahdollisesta uudesta auvoiselta vaikuttavasta uusioelämästä, missä ei näytä olevan muuta kuin onnen huumaa (=rakastumisvaihe). Jos itsellä ei halua (kykyä) hankkia heti uutta suhdetta, vaan haluaisi selvittää ensin historiansa, niin ei se paljoa iloa tuota yksin murehtiminen ja lapsista huolehtiminen, kun lapset kilpaa kehuvat isän/äidin uutta aivan ihanaa nuorekasta ja hassua ja vielä ahkeraakin kaveria.Yritä siinä kehua kuinka se on ihana, että isä/äiti on löytänyt nyt heti uuden tukihenkilön ja rakkaan ja kaikki varmasti on hyvin. Arjen pyörittäminen on raskasta yksin, kun joutuu hoitamaan kaikki vastuut itse. Siihen vielä lisätään tappelut tapaamisista, yllättävät perumiset ja pienet kiusanteot toista kohtaan aivan kuin kostoksi ja lisämurennukseksi toisen selviytymisyrityksessä. Sehän on niin, että sellainen joka ei eroa ole kokenut, ei voi tietää sitä pienin askelin tapahtuvaa selviytymistä takapakkeineen. Eihän läheisen kuoleman kohdannutta voi lainkaan ymmärtää ellei ole saattanut hautaan ketään perheenjäsentä. Näin se on. Mutta ydinperheeläisten ei todellakaan kannata erota huvikseen, jos ei enää arki huvita ja toinen näyttää vanhalta säkiltä, apaattiselta ja ankealta. Kannattaa silti jatkaa suhteessa, jos se jollain lailla toimii, eikä ylempänä tekstissä mainittuja pahoja ongelmia ole. Uusperheessä joutuu historian lisäksi kohtaamaan nämä uuden henkilön ja hänen lapsensa mukana tuomat sopeutumiset. Vaikka elämä olisi ollut kovasti vaikeaa aiemmin huonossa liitossa, ei elämä anna minkäänlaista takuuta siitä, että vaikeudet loppuisivat jossain vaiheessa ja elämä muuttuisi hyväksi. Elämä ei kaikilla ole koskaan helpohkoa, vaan saattaa joku ihminen joutua yhä uudelleen epäinhimillisiin kärsimyksiin, mitä asiaa ei voi millään opilla tai uskonnolla selittää. Aurinkoa kaikille murheellisille ja tsemppiä sekä ydin- että uusperheeläsille. Pyrkikää opettelemaan hetkessä elämistä...nyt juon aamuteen ja paahdan leivän...haen postin...kastelen kukat ja istahdan hetkeksi katsomaan lastenohjelmia...sitten lähden töihin...ajan sinne...katselen maisemia/muita autoilijoita, kävelijöitä, luontoa. Jokainen hetki on aarre, kun tartut siihen.
Yritin keskittyä tekstiisi, se olisi ehkä hivenen helpompaa jos käyttäisit kappalejakoa! Nyt asiapitoinen tekstisi oli aika raskas käsiteltävä. Mutta luulen saaneeni oikeansuuntaisen käsityksen.
Nostan sinulle hattua, olet vahva ja järkevä ihminen! Tekstistäsi paistaa tilanteen analysointi ja hyväksyminen. Uskallat myös tunnustaa, että tilanteet ovat olleet ahdistavia, mutta silti olet kuunnellut lastesi tarinoita uudesta puolisosta. Tämän kertoessasi tulet samalla paljastaneeksi, että teillä on upeat ja avoimet välit lastesi kanssa. He uskaltavat avautua sinulle ja iloita, vaikkeivät ehkä huomaakaan, että sinun ilosi ei ole yhtä syvää. Vielä.
On hienoa lukea kypsää ja koskettavaa tekstiäsi. Puhut avoimesti surustasi ja eron ja ex-puolisosi uuden rakkauden aiheuttamasta tuskasta. Juuri tällä tavoin pääset myös asian yli! Pikku hiljaa tulet löytämään lisää ilon aiheita elämääsi.
Olet viisas. Hyvää jatkoa Sinulle!
Kiitos, kun jaksoit lukea tekstini, minkä kiireessä väsäsin aivan noin niinkuin tajunnanvirrasta työntyneenä.
Todellakin luettuani uudestaan tekstini, se oli melkoisen raskasta pötkyä. Hyvä, kun sait jotain irti siitä.
Kyllä se suomalainen sisu auttaa asioiden yli meitä kaikkia. Periksi ei kannata antaa.
Sateisten päivien jälkeen alkaa aurinko vilkkumaan vähän kerrassaan:). Hyvää kevään odotusta kaikille.