Emme tarvitse uutta lastensuojelulakia.
Stakesin julkaisusta Huolen harmaa vyöhyke (Tom Arnkil, Esa Eriksson, Peppi Saikku):
”tämä artikkeli on tarkoitettu niille julkisten palvelujen ammattilaisille, jotka työssään kohtaavat lapsia, suoraan tai perheiden kautta”
”kartoitukseen osallistui 69 ammattilaista. Kartoitetuksi tuli huoli tai huolettomuus yhteensä 2046 lapseen. Kävi ilmi, että ammattilaiset olivat joka kymmenennen lapsen kohdalla huolen harmaalla vyöhykkeellä - siis epätietoisia miten toimia”
”harmaan vyöhykkeen kartoitukset ovat siis ”fiilispohjaisia”, sananmukaisesti ”mutua”.
Julkaisusta Varpu, lapselle tukea ajoissa, Opettaja nro 38B:
”Opettajan kokema huoli on tärkeä työväline lapsen tai perheen avun tarpeen tunnistamisessa”
Huolen vyöhykkeet ovat 1-7
Julkaisusta Varpunen - varhaisen puuttumisen malli” (Bouhlal, Heinonen, Sulaoja)
Lasten sosiaalisten taitojen kartoituksen tekevät luokanopettajat ja luokanvalvojat oman luokkansa oppilaista. Kartoitusvaiheessa opettajat merkitsevät lomakkeeseen......
Kartoituksista muodostetaan sosiaalipolitiikan professori Jorma Sipilän jaottelun pohjalta kaksi kategoriaa, joista toiseen sijoitetaan erityisen vilkkaat ja toiseen taas vetäytyvät lapset. Vetäytyjälasta voisi luonnehtia vaiennetuksi, sillä vallitseva luonteenpiirre ei ole varsinaisesti ujous. Vilkkailla lapsilla tarkoitetaan tässä yhteydessä aktiivisesti poikkeavasti käyttäytyviä lapsia, keskittymisvaikeuksia, kiusaamista.
Eduskunnan käsittelyssä oleva uusi lastensuojelulaki perustuu ns. varhaiselle puuttumiselle. Varhainen puuttuminen perustuu edellä mainitulle mututuntumalle. Maamme sosiaalityöntekijät käyttävät työssään mutumenetelmää. Hallinto-oikeudet ovat hyväksyneet mutumenetelmän käytön.
Varhaista puuttumista jo sovellettu kunnissamme usean vuoden ajan seurauksin, että huostaanotot ovat räjähdysmäisesti kasvaneet. Kodin ulkopuolella asuu yli 15 000 lasta.
Miten uusi lastensuojelulaki turvaa lapsen ja vanhempien aseman, kun virkamies erehtyy?
Miten varhaisen puuttumisen ylilyönnit korjataan?
Miksi maamme peruskoulujen opettajat vanhempien tietämättä rekisteröivät lapsia?
Miksi opettajat eivät keskity opettamiseen, työnsä ja työmenetelmiensä kehittämiseen?
Stakesin julkaisusta Huolen harmaa vyöhyke (Tom Arnkil, Esa Eriksson, Peppi Saikku):
”tämä artikkeli on tarkoitettu niille julkisten palvelujen ammattilaisille, jotka työssään kohtaavat lapsia, suoraan tai perheiden kautta”
”kartoitukseen osallistui 69 ammattilaista. Kartoitetuksi tuli huoli tai huolettomuus yhteensä 2046 lapseen. Kävi ilmi, että ammattilaiset olivat joka kymmenennen lapsen kohdalla huolen harmaalla vyöhykkeellä - siis epätietoisia miten toimia”
”harmaan vyöhykkeen kartoitukset ovat siis ”fiilispohjaisia”, sananmukaisesti ”mutua”.
Julkaisusta Varpu, lapselle tukea ajoissa, Opettaja nro 38B:
”Opettajan kokema huoli on tärkeä työväline lapsen tai perheen avun tarpeen tunnistamisessa”
Huolen vyöhykkeet ovat 1-7
Julkaisusta Varpunen - varhaisen puuttumisen malli” (Bouhlal, Heinonen, Sulaoja)
Lasten sosiaalisten taitojen kartoituksen tekevät luokanopettajat ja luokanvalvojat oman luokkansa oppilaista. Kartoitusvaiheessa opettajat merkitsevät lomakkeeseen......
Kartoituksista muodostetaan sosiaalipolitiikan professori Jorma Sipilän jaottelun pohjalta kaksi kategoriaa, joista toiseen sijoitetaan erityisen vilkkaat ja toiseen taas vetäytyvät lapset. Vetäytyjälasta voisi luonnehtia vaiennetuksi, sillä vallitseva luonteenpiirre ei ole varsinaisesti ujous. Vilkkailla lapsilla tarkoitetaan tässä yhteydessä aktiivisesti poikkeavasti käyttäytyviä lapsia, keskittymisvaikeuksia, kiusaamista.
Eduskunnan käsittelyssä oleva uusi lastensuojelulaki perustuu ns. varhaiselle puuttumiselle. Varhainen puuttuminen perustuu edellä mainitulle mututuntumalle. Maamme sosiaalityöntekijät käyttävät työssään mutumenetelmää. Hallinto-oikeudet ovat hyväksyneet mutumenetelmän käytön.
Varhaista puuttumista jo sovellettu kunnissamme usean vuoden ajan seurauksin, että huostaanotot ovat räjähdysmäisesti kasvaneet. Kodin ulkopuolella asuu yli 15 000 lasta.
Miten uusi lastensuojelulaki turvaa lapsen ja vanhempien aseman, kun virkamies erehtyy?
Miten varhaisen puuttumisen ylilyönnit korjataan?
Miksi maamme peruskoulujen opettajat vanhempien tietämättä rekisteröivät lapsia?
Miksi opettajat eivät keskity opettamiseen, työnsä ja työmenetelmiensä kehittämiseen?
Vastaukset 9
Vanhimmat
"Kartoituksista muodostetaan sosiaalipolitiikan professori Jorma Sipilän jaottelun pohjalta kaksi kategoriaa, joista toiseen sijoitetaan erityisen vilkkaat ja toiseen taas vetäytyvät lapset. "
Jos ajatellaan lapsia, joilla on perinnöllinen, viimeisen toista kymmenen vuoden aikana vasta Suomessa tunnetuksi tullut As-syndrooma, heistä kaikilla on eriasteisia poikkeavuuksia nimenomaan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Suomalaiset psykiatrit eivät kuitenkaan tunnista näitä oireita lapsissa ja nimenomaan psykiatrille kouluterveydenhuolto heitä on ensimmäisenä ohjaamassa - tai usutetaan lastensuojelu perheen kimppuun.
As-lapset ovat nimenomaan sellainen ryhmä, joita on paljon vuosien mittaan laittomasti huostaanotettu ja erotettu vanhemmistaan ilman lain mukaista syytä.
mitä ilmeisemmin pohjana myös saksalaisen Tilmann Furnissin "oppeja"....
" Mistä varpunen on saanut oppinsa?
sorsa | 11.1.2007 10:57
Aiheesta keskustelu on saanut minut tutkimaan laajemmin Varpusen ideologiaa. Olen huolestuneena pistänyt merkille, että varhaisen puuttumisen malli muistuttaa pitkälti saksalaisen psykiatrin Tilmann Furnissin oppeja.
Furnissin mielestä pelkkä tunne huolesta riittää todisteeksi konkreettisten toimien aloittamiseen. Lisäksi lapsille tehtävät kysymykset perustuvat aina (kysyvän) aikuisen manipuloivaan tapaan, eli johdatellaan lapsi vastaamaan tietyllä tavalla ja kirjataan lausunto laittomiin rekistereihin. Myös Suomessa osa lastenpsykiatreista noudattaa Furnissin ohjenuoraa.
Jos Varpunen todellakin perustuu kiisteltyihin Furnissin ajatuksiin ollaan silläkin saralla erittäin kaukana laillisuudesta. Mielenkiitoinen yksityiskohta on se, että Norjassa on kielletty kokonaan Furnissin menetelmien käyttö, sen 90-luvulla aiheuttamien ylilyöntien vuoksi.
Onko varpusessa myös kyse siitä, että puuttuva ammattitaito pyritään korvaamaan huolella? Eikö opettajien ym. tarvitse osata nykyään muuta kuin olla huolissaan?"
http://www.hs.fi/keskustelu/thread.jspa?sourceStart=30&threadID=42627&tstart=0&start=40
Sinänsä kummallista, sillä Hesarin keskustelusta asiaan liittyen on pyyhkiytynyt johonkin kaksi viimeistä sivua, joissa kerrottiin mm. kuinka laki tulisi nimetä lastenkotiyritysten laiksi tms. sekä kuinka hallinto-oikeuksissa ei asioita tutkita kuten käräjäoikeuksissa vaan lyödään leimaa päälle.
Siellä ei tutkita mitään, siunataan vain muiden viranomaisten tekemät rikokset.
30 viestiä..... jollakulla sormensa pelissä vai mistä kysymys.
Onko aihe liian "polttava" sitten kuitenkin.
"Iso veli valvoo ...."
peitellyt viime vuosina.
Kirkkaita helmiä brezhneviläisessä salailumentaliteetissa ovat ne tekstit tai ohjelmat, joissa tuodaan esille mitään epäkohtia. Mutta huomaatteko: sanoja 'hoidollinen huostaanotto' ei ole edes kuiskattu yhdessäkään tv-ohjelmassa.
Se se vasta polttava aihe onkin! Joka ikinen tavallinen ihminen tajuaa, että pelkkä lapsen sairaus ei ole lainmukainen syy huostaanotolle, mutta poliitikkojen mähläilyä terveydenhuollon piirissä on pakko jotenkin peitellä. Muuten saattaisi nousta kansanliike yhteiskunnan rikollisesti kohtelemien lasten ja perheiden puolesta. Ja sitähän Suomessa pelätään viimeiseen asti. Sen takia meillä on joukko kannekielto, vaikka naapurimaassakin se on mahdollista jne. jne.
Ote julkaisusta Varpunen:
"Ensisijaisena kohderyhmänä ovat ne lapset ja nuoret, jotka opettajien mukaan tarvitsevat tukea sosiaalisiin taitoihinsa ja joilla ei ole entuudestaan säännöllisiä harrastuksia. Toissijainen kohderyhmä ovat lapset, jotka tarvitsevat tukea sosiaalisiin taitoihinsa, mutta joilla saattaa olla entuudestaan joitain harrastuksia. Lapset, joiden kaveritaidot ovat kunnossa, vaikkei heillä ole mitään säännöllisiä harrastuksia, eivät kuulu kohderyhmään."
Mikäköhän on "säännöllinen harrastus" opettajien mielestä? Onko esim. se että lapsi lukee säännöllisesti itsekseen kirjoja tai rakentelee pienoismalleja, säännöllinen harrastus? Vai onko "harrastus" kodin ulkopuolella tapahtuvaa, maksullista toimintaa?
Eräällä toisella palstalla 1-vuotiaiden vanhemmat kyselevät mitä heidän lapsensa voisi harrastaa...mikä tämä harrastuspaniikki oikein on?
puhumaan
että anna lapsellesi aikaa
eli kun tullaan töistä kotiin
niin ei samantien lähdettäisi kukin omille teilleen harrastamaan
viikon jokaisena iltana ja aina yömyöhään asti........ Sitäpä sillä varmaankin tarkoitetaan......
Yhteiskunta
kun ottaa perheiden ja lasten,
yksittäisten ihmisten elämän ohjelmoinnin ja elämisen mallin sanelun
omiin käsiinsä
niin siitä seuraa tälläinen
ihan käsittämätön viranomaisten kaikkeen puuttuminen ja kaiken ohjailu ja jopa uhkailu (jos et ole tälläinen tai jos et toimi näin
sinut otetaan erityistarkkailuun! ja huostaanotetaan).
Eikö kenelläkään
täysipäisellä päättäjällä raksuta tai leikkaa
mihin nämä tälläiset h.n varpuspaskaparvi projektit yhteiskunnassa johtaa!
Eikö tämä varpunen
jos mikä
ole perustuslain vastainen;
ihmisiä ei saa syrjiä, asettaa eri arvoiseen asemaan jne
henkilökohtaisten ominaisuuksien, mielipiteiden jne vuoksi (haluaako harrastaa vai ei, kiinnostaako urheilu vai ei....)
ja kaikkein tyrmistyttävintä tässä varpuspaskaparvessa on se
että kyseinen perustuslain vastainen toiminta
kohdistuu ja koskee alaikäisiä lapsia.
ainakin omasta kokemuksesta tiedän, että opettajissa on myös todella paljon epäpäteviä, vailla minkään laista alan koulutusta. Juuri he ovat kärkkäimpiä tekemään näitä havaintoja aivan mutu-pohjalta. Pohjalta, he ovat oikeassa ja tietävät kaiken äidin sanomisilla ei ole mitään merkitystä, paitsi, jos äiti on eri mieltä, niin siitähän se lapsen ajojahti sitten alkaa ja vastassa on aina koko opettajakunta ja siellä jos missä tyhmyys porukassa oikein tiivistyy.
Minulle sanoi eräs kokenut rehtori, vanhempi mies, että kyllä hän aivan kauhulla ajattelee tulevia koululaisia, kun hän on nähnyt nuorten opettajien nykytason. Hän sanoi, että aivan liian usein ovat vaan opiskelleet ja valmistuneet hyvin arvosanoin, mutta elämä on jäänyt kokonaan elämättä, eikä heillä ole normaalielämästä , tai yleensä lapsista mitään käsitystä. Sen hän oli nähnyt jo työssään kuinka pihalla uudet opettajat normaali elämästä ovat. Hän sanoi, että hän on pyrkinyt ottamaan omaan kouluunsa mieluummin opettajan, jolla on vähän heikompi todistus, koska se kertoo, että opiskeluaikana on ollut muutakin elämää, kuin vain oppikirjat.
aikanaan kysyi joka käänteessä, että onko lapsella harrastusta?!
Vastasin aina, että ei, ei ole, koska As-lapselleni kaverisuhteet olivat niin rasittavia, että hän halusi lepuuttaa hermojaan kotona nimenomaan ILMAN kaverisuhteita. As-lapselle tyypillisesti hänellä on aina ollut erityiskiinnostuksen kohteita ja siksi on ollut innokas lukija aina. Kuinka moni tämän lukevista aikuisista tietää esim. että silikaattimineraaleja on kaikissa yleisimmissä kivissä, lukuun ottamatta kalkkikiveä? Tai että jotkut kiteet lohkeavat tasaisesti tiettyjä heikkoussuuntia pitkin? Ei varmaan kovin moni, mutta minun 7-vuotiaani jo tiesi, koska on aina ollut hyvin kiinnostunut kivistä, puolijalokivistä, kuten yleensä kaikesta luontoon liittyvästä. Tietonsa hän on hankkinut lukemalla, mutta edelliselle vastaukseksi, että kotona lukemista ei katsota varpu-projektissa harrastukseksi.
Kyllä sillä nimenomaan tarkoitetaan maksullista kodin ulkopuolella käytävää harrastusta, sellaista ainakin sossu tarkoitti kyselyissään.
Ja kun ajattelen jotain työtöntä tai minimituloilla elävää vanhempaa, niin millä hän maksaa esim. kuvaitaidekoulun? Pohjois-Helsingin Kuvataidekoulun vuosimaksu on yhteensä 290 e vuodessa, joka maksetaan lukukausittain 145 e lukukausi. Tämä on siis vain esimerkki. Sossun pitäisi tukea pienituloista lasten harrastuksissa, mutta lastensuojelun määrärahathan ovat loppu monesti jo kevääseen mennessä!
Enpä tästä harrastepakosta tiennytkään, mutta lapsellani on tosin jo nykyisin kodin ulkopuolinen harrastus, ei sossujen painostuksesta, vaan ihan omasta halustaan kun ikää on tullut lisää, niin mielipide on muuttunut.
Eräältä koulun erityisavustajalta kuulin tänä talvena arvostelua yhden lapsen liiasta harrastamisesta. Hänen vanhemmilleen on kuulema tärkeää, miten paljon lapsi harrastaa hienoja harrastuksia, mutta kun koulutehtävät tuppaavat usein olla tekemättä. On kuulema piano-, kuvataide-, liikunta- ja balettituntia, eikä läksyihin enää riitä aikaa ja voimavaroja.
Varpu-projektista onkin unohtunut yksi tärkeä asia: Tarkka määritys siitä, mitkä harrastukset ovat 'sopivia' ja mikä niiden sopiva määrä on.
Tämä maailma on lapsiin suhtautumisessa ollut hullu jo vähän aikaa!!!!