Kertokaas jotka paremmin tiedätte, miten on tapana Turkissa kihlautua. Lähinnä minkä ajan kuluessa. Vajaan vuoden verran seurustelua takana turkkilaisen poikaystäväni kanssa, ja hänellä kova kiire sormuksia vaihtamaan. Onko siis yleistä, että kihlaus nopeasti pois päiväjärjestyksestä? Naimisiin olemme siis kyllä menossa, mutta vasta jossain tulevaisuudessa. Ja toinen kysymys..onko Turkissa tapana ympärileikata jokainen poikalapsi? Kiitos etukäteen, jos jollakulla faktaa olemassa.
Kihlat?
987
194122
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Jokainen päättää itse millä tempolla eläämäänsä järjestää.Ei ole mitään varsinaista kaavaa ainakaan mun tietääkseni.Poikaystäväsi haluaa varmistaa saavansa sinuttällä hopulla.Kyllä pojilla on tälläiset juhlat,yleensä tosi komeat.Kultaa ja rahaa annetaan pajalle lahjaksi.Onnea ja menestystä!
Turkissa mennään kihloihin ja naimisiin meitä suomalaisia huomattavasti nopeammin joten tulet varmasti kuulemaan siitä koko ajan sekä poikaystävältäsi että hänen perheeltään,mutta ota se aika jonka itse tarvitset äläkä anna suvun "kovistella".Itse olen ollut turkkilaisen kanssa(asuu turkissa myös)1,5v ja kihloissa ollaan ja joka kerta ollessani siellä suku kyselee häitä(ja ihmettelee).Mutta onneksi oma kultani ymmärtää ettei ole nyt turkkilaisen kanssa ja joutuu odotamaan kiltisti.Ympärileikkauksesta;itse en tunne ketään turkkilaista naista tai miestä joka ei olisi tehnyt sitä tai tekisi sitä pojalleen,esim.turkkilainen tyttö ei voi "ikinä"mennä naimisiin pojan kanssa joka ei ole ympärileikattu.Sehän on suuri juhlan aihe pojalle ja hänen perheelleen koko suku ja ystävät tulevat antamaan lahjoja ja rahaa pojalle joka on puettu prinssiksi.Kuvastaa miten tärkeätä se on.Kirjoittelehan vielä jos on kyselemistä
viestistä. Aina niitä ei täältä saa.. Ympärileikkaus on asia, joka minulle täysin vieras ja jopa kauhistuttava. Mutta sekin alkaa tuntumaan "vähemmän hirveältä" mitä enemmän islamin uskosta saan tietoa. Tuleville appivanhemmille juuri ensimmäinen vierailu edessä. Mitähän tuliaisia veisi? Yhteinen kieli puuttu anoppilan kanssa, mutta eiköhän elekieli ja tulkkaus pelasta asian. Jännittää silti pirusti!! Saanko kysyä miten te olette tulevaisuutta ajatelleet, tuleeko kyseeseen elämä kahdessa maassa? Vai joustaako/pystyykö toinen jättämään kotimaansa?
ympärileikkauksesta vielä,itseäni kauhistuttaa koko ajatus ja mun mies ei ole mikään uskonnollinen vaan tään on myös kultturi/tapa.Ystäväni joka on nelikymppinene ja puolturkkilainen joka on naimisissa turkkilaisen miehen kanssa ja asustaa pohjolassa kertoi kuinka hän itki 2pvää poikansa ympärileikkausta,eikä poika ollut millään mutta silti äiti oli surullinen eikä turkki-perhe ymmärtänyt ollenkaan koska heille se oli iso ilon aihe...mutta kaikki meni hyvin ja eikä se kumminkaan voi olla niin hirveää koska sitä tehdään ympäri maailmaa kóko ajan poikalapsille,esim amerikassa ympärileikkaus yleistä eikä vain muslimeille tai juutalaisille.
Sitten muihin juttuihin;Tóivottavasti asutaan mun asunnossa joskus tulevaisuudessa ruotsissa,vaikka hän haluisi mun muuttavan istanbuliin,mutta jotenkin tuntuu turvallisemmalta kumminkin kasvattaa perhe(siis toivottavasti tuleva)kotikonnuilla.Tosta tuliaijutusta,turkkilaiset ei hirveesti oo tottunut lahjoihin kun tulee vieraita joten voivat näyttää ujoilta/siltä kun ei arvostaisi sun tuomisia joten ei kauheesti tarvii miettii mitä sinne veis,itse vein aallon pienen kulhon ja siellä ne luuli et se on tuhkis joten älä stressaa siitä,kaikki menee hyvin ilman tuomisiakin.Toissaalta Fazerin suklaat ovat aina tehneet hyvin kauppaansa...
Jos anne on uskovainen niin todella hyvä lahja on viedä hänelle huivi :)
Itse vein ja tykkäsi paljon.
Ja jos anoppi on moderni ihminen, han helposti loukkaantuu huivista.
Itse veisin jonkun natin lasijutun, esim. Iittalan tsaikkoja vaikka 4-6kpl ja suklaarasian.
Ei missaan nimessa Aarikkaa, Marimekkoa tai salmiakkia.
p.s. keskusteluun lasten kasvatuksesta: jokainen taplaa tyylillaan, mutta Turkissa jos kasvattaa lapset, voi aina delegoida ne sukulaisille hoitoon ja 14-16 vuotiaina Pohjoismaissa koettu kannaysvaihe jaa useimmiten taysin valiin.
yleistyksiä.Omien,sosiaalisesti vilkkaiden ja muutenkin liikkuvaisten lasteni kasvuprosessiin ei ole liittynyt mitään kännäysvaiheita.Kuuluuko tällainen vaihe vain tänne Pohjolaan vai esiintyykö myös muualla maailmassa?
Miksi Aarikka tai Marimekko ei kelpaa?Eikö missään tapauksessa kenellekään?
ei oikein ole turkkilaista makua miellyttävä vaan on vähän "junttimaista"turkkilaisen silmissä.Tämän olen kuullut todella monelta joka joko asuu nykyään turkissa tai turkkilaisilta jotka on nähneet kyseisiä tuotteita.Iittala varmaan menee paremminkin,itse vein aallon matalan aaltokulhon(tosin anoppi käsitti sen aluksi tuhkakupiksi).
Jos tunnet turkkilaista kulttuuria ymmärrät kyllä että meidän nuorten kännikokeilut ei tule kyseeseen siellä,vielä vähemmän jos lapsi on tyttö
ei ole suomalainen,mutta eipä meillä ole tullut mieleenkään ylenkatsoa tai pitää hänen tuomiaan tuliaisia mitenkään "huonoina".Päinvastoin.Onkohan kohteliaisuus ja suvaitsevaisuus kuitenkin ominaista täällä meillepäin?
Tuntisin itseni varsinaiseksi moukaksi,jos halveksisin vieraan tuomaa lahjaa.
Mutta ehkä se kuuluu turkkilaiseen kulttuuriin.
olen vienyt pari pentikin astiaa ja muutenkin Pentikiä suosin. Myös fazerin suklaata. Liian kallista ei kannata ostaa. Suklaarasia olisi varmasti hyvä idea :)
"Tuntisin itseni varsinaiseksi moukaksi,jos halveksisin vieraan tuomaa lahjaa.
Mutta ehkä se kuuluu turkkilaiseen kulttuuriin. "
Siis mikä "se" kuuluu turkkilaiseen kultuuriin?
Marimekko tai Aarikka ei ole kaikille mieleen edes Suomessa. Itsekään en niistä paljoa piittaa. Aarikka on pääsääntöisesti kalliita puupalikoita ja Marimekko paljolti jo vanhaa uudelleen tuotettuna. Ei iske. En yhtään ihmettele, ettei ne esim. Turkissa ole mitenkään ihmeellisiä tuliaisia. Maassa, jossa on upeaa lasitavaraa vaikka kuinka ja jossa myös löytyy hienoja tekstiilejä. Niitä löytyy kun osaa ohittaa turistikrääsäkaupat ja etsiä parempaa. Kyllä nää suomalaiset tuliaiset kalpenee monen jutun rinnalla. Kyse on kait lähinnä siitä, että siellä ei myöskään tunneta näitä meidän hienouksia tuottavia yrityksiä. Siksi ne ylenpalttiet kiitokset jää saamatta. Samalla tavalla ne ihmiset siellä ottavat lahjat lahjoina kuin me täällä. Jos joku tuntuu halveksivan lahjoja, ei sitäkään pidä yleistää kulttuuriin kuuluvaksi asiaksi. Jotain rajaa yleistämisellekin, please!
Kyllä siinä "marjakurjet" kalpenee kun Turkissa ollaan huivikaupassa.
..Kyllä ne Turkissa yleensä aika nopeasti kihlautuu ja siitä parin kuukauden päästä naimisiin jos ovat turkkilaisia, mutta sitä on vaikea verrata jos taas turkkilainen ja suomalainen seurustelee. Silloin ei kaikkea voi tehdä turkkilaisen kulttuurin mukaan eikä myöskään suomalaisen. Sitten on vaan sovittava yhdessä miten asiat tehdään..:) Itse olen seurustellut turkkilaisen poikaystäväni kanssa n. 2,5 vuotta ja nyt olisi suunnitteilla kihlat tulevana kesänä jos kaikki menee hyvin..
Turkissa on taatusti tapana ympärileikata kaikki poikalapset. Olemme myös puhuneet poikaystäväni kanssa meidän mahdollisista tulevista lapsista ja jos poika tulisi se ympärileikattaisiin.. Aluksi se vähän järkytti mutta aika nopeasti totuin ajatukseen. Se ei myöskään ole vaan uskonnollinen tapa vaan kulttuuri. Ja yksi syy mistä se on saanut alkunsa on ilmasto, luulisin. Pysyy paremmin puhtaana ym..
Kiitoksia paljon informazuunista. Tämä kaikki niin uutta ja outoa, että pakko yrittää ottaa selvää. Mutta hyvältä näyttää, eiköhän kihlajaiset saada aikaan! Vaikka ei se elämä turkkilaisen kanssa aina helppoa ole :) Ihmeessä jos teillä tietävimmillä on lisättävää ja kommentoitavaa, niin kaikki tervetullutta.
Monesti kihlauksen jälkeen haluavat mahd. nopeasti naimisiin, siellä ei tunneta suomi tai eurooppatyylistä pitkää vuosia jatkuvaa kihlausta, ellei kyseessä ole "rahat pois turistitytöltä" -kihlaus, mikä ei merkitse heille mitään, heillä kun on nöyrä neitsyt maalaistyttö valittuna jo sukulaisten toimesta hänelle oikeaksi vaimoksi, näin varsinkin monen kurdin suhteen, myös hyvin monen vanhoillisen turkkilais perheen suhteen.
Jos et ole jo muslimi tai halua kääntyä sellaiseksi, varaudu siihen, että vähitellen tai yhtäkkiä sinulle sanotaankin, että imaami tulee kotiin "siunamaan" siviililiiton, jota ilman elätte "synnissä". Jos haluat näin, asia ok, mutta tee asia selväksi enne kuin menet kihlaihin saati naimisiin. Suku painostaa, suku on vahva ja tärkeä, vetoavat miehen kunniaan jolloin järjellä ei ole mitään valtaa.
Myös jos ole voinut tavata omia ystäviäsi yksin ja olet puheutunut turistimaisesti, tämäkin usein muuttuu, joudut kiinnittämään siihen paljon erilailla huomiota vaikka et olisikaan tätä ennenkään heilunut "turistireleissä".
Hommaa oma turvaverkostosi itsellesi, jos jotekin pahaa teidän välillänne tapahtuu, tiedä etukäteen mistä haet apua, älä koskaan anna rahavarojasi tai tunnuslukuasi miehen käyttöön, pidä aina tilillä hätärahavara.
Jos sinulla on varallisuutta, TEE AVIOEHTO, mitään et mukaasi saa omaisuudestasi jos tulee ero ja joudut poistumaan maasta.
Monesti sinulla ei ole enää samaan paikkaan eron jälkeen, vainotaan, uhkaillaan ja häiriköidään kaikin tavoin.
Toivottovasti en pilannut fiiliksiäsi, mutta jos tulette asumaan Turkissa, kaikki on täysin erilaista, turististatuksella oleminen antaa sinulle paremman turvan.
Vaikka miehesi olisikin järkevä ja täyspäinen, hän ei ikinä nouse sukuaan ja heidän vaatimuksiaan vastaan.
Et ikinä pysty elämään turkissa kuten suomessa, jo ajatusmaailma on niin äidinmaidossa imetty, että järki ja faktatieto ei paina mitään, jos yrität perustella kantaasi tai ihmisarvoasi niillä.
Lähde heti jos sinua uihataan väkivalla, se tulee jatkumaan, osa heidän normaalia parisuhdetta.
Älä ikinä muuta keski tai itä-turkkiin tai mihinkään muuallekkaan, missä sinulla ei ole ketään muita jo vanhoja tuttavia tai ketään, kenen puoleen voit kääntyä ongelmatilanteessa.
Turistikohteissa voi kohtuullisen turvallisesti asua, pyri tutustumaan mahd. pian siellä jo asuviin muihin suomalaisnaisiin. Kysele heiltä faktatietoa KAIKESTA.
Onnea matkaan. Myös siellä voi onnistua ihan hyvin ja moni elääkin onnellisessa parisuhteessa, mutta liian paljon surullisia tapauksia tiedossa.
Se on täysin, täysin eri maailma.
Ai joo, kyllä ympärileikkaus tapahtuu kaikille pojille olitpa mitä mieltä tahansa ja niin, lapset kuuluvat isälle ja suvulle...
Viestisi on totta, mutta kommenttisi koskevat vain ja ainoastaan Turkin vanhoillisia piireja (seka kurdeja etta turkkilaisia).
Vaite "miehet ja suku omistaa lapset": HOPSISTA. Pitaa vain osittain paikkansa, kurdi- ja vanhoillispiireissa. Omassa perheessani Istanbulissa viimeisena kolmena vuotena KOLME eri sukulaisparia on eronnut. Lapset on aina saanut nainen ja mies on jaanyt maksamaan naisen vuokria, elatusta, jopa kesalomia. Kaksi turkkilaista ystavatartani ovat avioeroihin erikoistuneita juristeja: heidan mukaansa tata nykya Lansi-Turkissa nainen saa lapset yli 80% tapauksista.
"Imaamin siunaamat avioliitot": omissa piireissani ainutkaan ihminen ei ole saanut imaamin siunausta avioliitolleen. En vilpittomasti tunne ainottakaan naimisissa olevaa ihmista jonka avioliiton olisi siunannut imaami. Edes ne 75-vuotiaat vanhat tatini jotka menivat naimisiin 55 vuotta sitten eivat halunneet imaamin siunausta liitolleen. Tamakin kommentti siis koskee vain vanhoillisia piireja.
"Aivan kaikki poikalapset ymparileikataan": mita todennakoisemmin n. 95% poikalapsista ymparileikataan, mutta ei kaikkia. Viime syyskuussa Izmirin tuomioistuin itse asiassa puolsi eraan turkkilaisaidin paatosta olla ymparileikkauttamatta poikansa. Asiasta uutisoi Hurriyet. Aiti vei asian oikeuteen koska poikien isa yritti vieda pojat vastoin aidin tahtoa ymparileikattavaksi. Itse tunnen myos pari kolme aikuista miesta joita heitakaan ei vaan jostakin syysta leikattu pienina. On siis olemassa myos vanhempia jotka eivat em. tapaa noudata -- mutta tasta ei usein kovin avoimesti puhuta.
Maalailit aikamoista kuva tuossa viestissäsi Varautunut. Olen ollut kymmenen vuotta naimisissa kurdin kanssa ja vaikka anoppini on hyvin uskovainen, ei meillä ole ollut mitään ongelmia, päinvastoin. Hän on ihana, huolehtivainen ihminen, joka rakastaa minua sellaisena kuin olen, vaikka tietysti toivoisi minun olevan muslimi. Kertaakaan minua ei ole painostettu tai edes pyydetty kääntymään muslimiksi eikä koskaan kukaan ole sanonut mitään muuta kuin positiivista minun vaatteistani (silloinkin kun ylläni on naruolkaiminen hellemekko). Täysipäinen mieheni uskaltaa myöskin nousta sukuaan vastaan ja olemme lisäksi päättäneet, että jos meille poika vielä tulee, ei häntä ympärileikata. Imaamin siunauksen tosin kävimme avioliitollemme hakemassa oltuamme jo jonkin aikaa naimisissa, mutta se oli täysin myös minun päätökseni. Koin sen reiluksi, sillä olimme jo ottaneet kirkollisen siunauksen.
Tottakai asiat voivat mennä huonostikin ja on viksua olla siihen varautunut, mutta ei kaikille käy aina huonosti eikä stereotypioiden mukaan.
Ei toki fiilikset menny. Mieheni ja hänen suku on "länsimaalaista" toki turkkilaisuus ja uskonto ovat vahvahti elämässä. Perhe on kyllä tärkeä ja isän sanaa ei voita mikään. Mutta, ainakin puheissa minut on hyväksytty ja kuulostaa että olen tervetullut. Kovasti odotan perheen tapaamista. Niin..ja saattaa edelleen olla, että tulevaisuudessa asumme turkissa. Kaikki on mahdollista. Ja hyvä on saada teiltä kokeneimmilta faktaa..turkkilaisten kanssa kun kaikki on mahdollista :)
Kohta 10 vuotta naimisissa "turkkilaisen kurdin" kanssa ja ihan normaalia elämää vietetty. Ihan on ollut samat arjen pienet ilot ja murheet tykönämme kuin kahden suomalaisen liitossa voi olla. Itse kuulun kirkkoon, mieheni on ateisti eli eipä ole mitään imaameja näkynyt meillä päin. Aloitettuamme seurustelun n.15 vuotta sitten mieheni nousi perhettään vastaan, koska heille oli vaikea hyväksyä jo toisen pojan "menettämistä" eurooppalaiselle naiselle. Mieheni ei antanut periksi ja perhe on ollut siitä lähtien minulle yhtä läheinen ja rakas kuin oma perheeni Suomessa. Poikaa meillä ei ole, mutta raskaana ollessani keskustelimme asian halki ja tuloksena oli päätös, että emme olisi antaneet tehdä ympärileikkausta, jos poika olisi tullut. Ja saan pukeutua ihan makuni mukaan ja niin saavat myös mieheni siskot, vaikka asuvatkin Turkissa. Eli ei nyt kannata toivoaan menettää, vaikka mahdollisten "häntäheikkien" kanssa saakin olla varovainen. Järkeävää itsenäistä ajattelua ei saa unohtaa ja vaaleanpunaiset lasit kannattaa ottaa hetkeksi pois silmiltä niin näkee taas todellisuuden!!! Voihan rakkaus olla todellista, eikä sitä kannata hukata :)