Jänskättää! Olen 29 ja mieheni 32. Lasta yritetty kärsivällisesti 2,5 vuotta. Ens viikolla eka lääkäri käynti, ett mikä mättää. Ei se ota, jos ei annakkaan, mut silti pelottaa kauheesti. jos voisitte vähän laittaa tietoo, ett mitä eka kerroilla tehdään, niin ehkä ei jännittäis niin paljon.
Eka kertaa!
Krisse78
4790
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
miten naidaan
Minulla on tuoreessa muistissa =)
Eli ihan ensin täytätte jo siellä odotushuoneessa esiyietolomakkeen jossa ne kysymykset on. Eli pituus paino, sairaudet, tupakaointi, seksin määrä yms.
Sitten pääsette lääkärin juttusille joka juttelee kaikennäköistä sen esitietolomakkeen pohjalta.
Mies laitetaan pihalle hetkeksi ja lääkäri tekee sinulle tutkimuksen, katsoo ultralla. Sitten mies tutkitaan. Se käy äkkiä.
Ja jos siihen mennessä ei mitään ole ilmennyt niin lääkäri kertoo seuraavasta askeleesta. Mulla on seuraavaksi munatorvien tähystys heti jo seuraavien menkkojen jälkeen. Ja verikokeissa käynti. Eli todella mukavaa kun asiat lähtee niinkin nopeasti liikkeelle.
KÄynti oli todella miellyttävä, lääkäri oli todella mukava. Itse jännitin aivan sairaasti kaikkea mutta sitten helpotti.
Mukavaa että olette menossa tutkimuksiin, siitä se sitten lähtee edistymään. Paljon voimia ja onnea teille!
T: Sama joka vuodatteli tuolla "alempana"
Hei Krisse!
Kaippa noi tutkimukset on vähän erilaiset eri paikkakunnilla.Ja että onko yksityisellä vai julkisella puolella.Itseäni oli tutkittu ja leikattu jo aiemmin endometrioosin vuoksi.Munatorvien aukiolotutkimuskin tehtiin ennen yhteistä poli käyntiä.Otettiin myös molemmista verikokeet ja miehestä spermanäyte. Lapsettomuus polilla ensimmäinen kerta oli yhteiskäynti mieheni kanssa.Siinä lääkäri selitti tilanteemme ja että millä hoidolla lähdetään aloittamaan.Meitä ei siis tutkittu millään lailla ensimmäisellä käynnillä.Mutta tilaanteeni onkin hieman erilainen. Hyvä että lähdette tutkimuksiin.Tsemppiä & voimia:)
Hei,
Kerron oman tarinan vihdoinkin tälle palstalle. Olen seurannut tämän palstan keskusteluja jo reilun vuoden enemmän tai vähemmän tiiviisti. Elikäs, viime vuoden helmikuussa( meillä 3 vuotta lapsettomuutta takana) mulla todettiin ultrassa ensi kertaa vasemmalla puolella jotain epämääräistä. Lääkäri sanoi siellä olevan 3 kystaa ja todennäköisesti myös endometrioosi. Olin järkyttynyt ja itkin koko kotimatkan. Sen jälkeen kaikki veri-ja virtsatestit ja tietysti mieheni sperma-näyte. Miehellä ei onneksi ollut mitään mainittavaa ongelmaa. Mulla ei ollut mieshormoonia, ovuloin normaalisti,ei kilpirauhasen liikatoimintaa jne. Tuli kesä ja vatsavaivani pahenivat päivä päivältä, menkkakivut oli aivan järkyttäviä; mulla nousi kuume ja menin kotona pitkin seiniä, ei puhettakaan että olisin päässyt töihin. Koko oikea puoli selästä oli puutunut ja kipeä, puhumattakaan alavatsan paisumisesta ja kipeydestä. Joka kk sama sirkus, menkkojen aikana 3-5 päivää sängyn pohjalla. Soittelin keväällä/kesällä lekurille ja sain ajan vasta lokakuuksi. Keväällä varmistui endometrioosi. Syksyllä menkat jäi kokonaan pois ja olin vielä kipeämpi. Lokakuussa pääsin laparoskopiaan, missä selvisi,että vasen munatorveni on käytännössä mädäntynyt mun sisälle ja lisäksi siellä on erittäin vaikea endo ja 2 mandariinin kokoista kystaa. Uusi aika avoleikkaukseen ja estohormooni 3 kk.ksi. Pääsin marraskuussa -06 leikkaukseen, jossa poistettiin kystat, vasen munatorvi ja osa vasemmasta munasarjasta ja molempia munasarjoja nostettiin ylemmäs. Leikkaus meni hyvin ja 5 vkoa vuodelepoa tuli tarpeseen! Mies oli tukena koko ajan ja en olisi koskaan pärjännyt ilman häntä! Tammikuussa -07 aloitin menopur-hormoonin käytön 12 päiväksi. Hoito puri kohtalaisesti, toki annosta nostettiin reippaasti 225>300. Kasvamaan saatiin 9 munasolua. Mikä oli ihan hyvin, ottaen huomioon lähtökohtani. Tämän viikon ke 24.01 olin TAYS:ssä punktiossa ja 26.1 olin koeputkihedelmöityksessä(ivf). Nyt jännäämme vielä 12 päivää....ja pelkään pahinta, mutta odotan parasta. Haluan vain sanoa kaikille, että ihmeitäkin tapahtuu ja paljon voi itse omalla asenteella vaikuttaa omaan terveyteen! Isot halit ja voimanrutistukset kaikille kanssasiskoille! Kiitos kaikille jotka jaksoitte lukea mun ökypitkän kirjoituksen!