Mitenselviän tästä eteenpäin, minulle tärkeä mies on minut jättänyt. Järki sanoo ettei olisi tulevaisuutta ollutkaan mutta kun kuitenkin joku olisi mukava tässä vierelläni olla. En välittäisi lähteä iskemään pubeihin vaan jos näin tällä tavalla loytyisi ihminen jonka kanssa kemiat synkkais. olen omasta mielestäni normaali suomalainen nainen ,harrastan tavallisia asioita ja pidän myös seksistäkin eli missä olet noin viisikymppinen mies. Mitä neuvotte naiset ,täytyisikö lähteä vaan baanalle taas?
Mitä pitäisi tehdä
Yksinäinen sydän
261555
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Laitahan postia tulemaan, niin kerron muutakin kuin, että olen vähän alle 50 v mieshenkilö.
[email protected]
No niin kuin kerroin ,olen jätetty nainen mutta yritän olla niin ettei se minun elämääni kokonaan kaada. Ja siksi lähdin tälle keskustelupalstalle jotta saisin mahdollisesti tutustua uuteen mukavaan ihmiseen jonka kanssa menisi kemiat yhteen. Olen 165cm pikä punapää,eronnut jo vuosia sitten asun Helsingin lähiössä yksikseni,lapset ovat maailmalla. Kiinnostunut kaikenlaisista maailman asioista ja mielelläni tutustuisin sinuun. Kerropa vielä vähän lisää itsestäsi niin katsotaan saadaanko lähempi tuttavavuus aikaan. Ter. Ritva
Koska et viitsi lähteä ulos niin laitahan osoite, tulen ovikelloa soittamaan.
on täältä löytää kunnollista ja vapaata mieshenkilöä pidempään yhdessäoloon. Peenpuhujia ja valehtelevia ukkomiehiä löytyy sitten senkin edestä:(Toki pitää nostaa hattua niille varatuille, jotka sen rehellisesti kertovat, sillä heitäkin onneksi on.Eivät vain passaa minulle.
ja ulos on lähdettävä niin minäkin ja nyt kun kevät alkaa jo pilkottaa aurinkoisena tuntuu ettäulos on tosiaan mentävä luonto kutsuu ja ihmisten ilmoille vain ja joskus jopa tanssimaan.
Itselläni onsama tilanne olen nainen eronnut jo vuosia sitten ja asun täällä ruuhkasuomessa kiireisten ihmisten seassa
liikaa ihmisiä siis ei ne huomaa yksinäistä ja varsinkaan ne jotka itse ovat myös yksinäisiä.
Chattiystäviä on joitakin mutta ei sitä oikeaa ole löytynyt niistä jotka olen tavannut.
Pari mukavaa ystävää on kyllä mutta ikävä kyllä toinen on niistä miehistä jo varattu enkä niin myös häntä halua sen enempää ystäväksi en halua rikkoa mitään tai olla mikään väliaikainen seksikohde jollekin ukkomiehelle jolla menee huonosti liitossaan tai haluaa seikkailuja muuten vaan.
Vaikea on löytää noin 50 ikäistä vapaata miestä joka haluaisi yhteistä elämää eikä vain väliaikaista seksiseikkailua.
Mailiystäviä on joitakin ja naisystäviä kyllä löytynyt oikein mukavia joiden kanssa jutella asioita ja elämää.
ja ulos on lähdettävä niin minäkin ja nyt kun kevät alkaa jo pilkottaa aurinkoisena tuntuu ettäulos on tosiaan mentävä luonto kutsuu ja ihmisten ilmoille vain ja joskus jopa tanssimaan.
Itselläni onsama tilanne olen nainen eronnut jo vuosia sitten ja asun täällä ruuhkasuomessa kiireisten ihmisten seassa
liikaa ihmisiä siis ei ne huomaa yksinäistä ja varsinkaan ne jotka itse ovat myös yksinäisiä.
Chattiystäviä on joitakin mutta ei sitä oikeaa ole löytynyt niistä jotka olen tavannut.
Pari mukavaa ystävää on kyllä mutta ikävä kyllä toinen on niistä miehistä jo varattu enkä niin myös häntä halua sen enempää ystäväksi en halua rikkoa mitään tai olla mikään väliaikainen seksikohde jollekin ukkomiehelle jolla menee huonosti liitossaan tai haluaa seikkailuja muuten vaan.
Vaikea on löytää noin 50 ikäistä vapaata miestä joka haluaisi yhteistä elämää eikä vain väliaikaista seksiseikkailua.
Mailiystäviä on joitakin ja naisystäviä kyllä löytynyt oikein mukavia joiden kanssa jutella asioita ja elämää.
Mitä luulet mahdollisuuksista löytää mukava elämänkumppani, kun lapsilauma pyörii vielä kintuissa vaikka ikä hipookin viittäkymppiä? Kuulun siis siihen alimpaan mahdolliseen kastiin sinkkuasteikossa eli keski-ikäinen, ala-asteikäisiä lapsia, vähän koulutettu. Ylipainoa ei kylläkään ole, joka veisi mittarin jo pakkasen puolelle. Mitä tulee sitten näihin uroksiin, jotka nokka pystyssä arvioivat naisia, niin eipä paljon menetä, vaikka ei yhtäkään omakseen saa. Ensinnäkin heillä on sellainen luulo itsestään, että jokainen naisenpuoli Suomessa antaisi pikkaritkin jalastaan, jos saisi juuri hänet omakseen. He pitävät itseään lähes jumalolentoina yms. Todellisuudessa he ovat löysiä, valittavia pelkureita, jotka ottavat jalat allensa kun pikkaseenkaan pitäisi ottaa vastuuta jostain asiasta suhteessa. Kaikki mukavat asiat halutaan esim seksi, kotilieden lämpö yms, mutta panosteta ei tippaakaan kuin mikä itseä miellyttää.
Kun uros on mielestänsä saanut suhteen varmalle pohjalle, hän unohtaa naisensa huomioimisen täysin, paitsi kun seksiä tekee mieli. Kaikki hyöty mikä ikinä irtoaa naisesta, se otetaan ja kun nainen tämän huomaa ja kyllästyy ja heittää ukon pellolle, alkaa ulina kuinka hyvin kaikki oli jne...
Kuule, yksi hyvä neuvo sulle: unohda koko juttu ja nauti elämästäsi yksin ja hanki ystäviä muutoin ja pidä miestä sängyssäsi vain kun sinua itseä huvittaa. Kuulostaa kamalalta ja tahdot elämänkumppania yms kaunista, mutta kun hyvin harvasta vapaasta meidän ikäisestä äijästä on panostamaan kunnolla parisuhteeseen. Itse olen lakannut etsimästä ja odottamasta ja olen päättänyt olla tyytyväinen siihen mitä minulla on ja yritän olla kaipaamatta rinnalleni miestä, joka haluaisi jakaa elämän kanssani.
Tosiasiahan on, että viisikymppisiä kumppania etsiviä naisia on pilvin pimein, mutta samanikäisistä kumppania etsivistä miehistä on kova pula.
Sen iän miehet taitavat etsiä nuorempia tai sitten ne eivät etsi minkäänlaista naista.
samanikäisiä ois tarjolla niin ehkä väärä paikka väärä aika ja sitten taas onniitä noin 5-10 vuottanuorempia tarjolla ja kaikki taas ei halua sitä nuorempaa miestä itselleen vaikka niitä tuntuu vain olevan enemmän ja enemmän tarjolla
50 nainen on kuitenkin nainen parhaimmillaan ja kaikki toimii paremmin kuin koskaan ennen.
Mutta nautitaan elämästä kyllä se tullee kohdalle se mies jos on tullakseen ja liikutaan maailmalla ja pidtään vähän sitä silmäpeliäkin kun mahdollista harvemmin sitä kotiin tulee kuitenkaan joten liikkkeelle liikkeelle vaan
samanikäisiä ois tarjolla niin ehkä väärä paikka väärä aika ja sitten taas onniitä noin 5-10 vuottanuorempia tarjolla ja kaikki taas ei halua sitä nuorempaa miestä itselleen vaikka niitä tuntuu vain olevan enemmän ja enemmän tarjolla
50 nainen on kuitenkin nainen parhaimmillaan ja kaikki toimii paremmin kuin koskaan ennen.
Mutta nautitaan elämästä kyllä se tullee kohdalle se mies jos on tullakseen ja liikutaan maailmalla ja pidtään vähän sitä silmäpeliäkin kun mahdollista harvemmin sitä kotiin tulee kuitenkaan joten liikkkeelle liikkeelle vaan
Nostit hienon asian esille, olemmehan me luotuja toisen ihmisen kanssa elämään ja kaiken jakamaan, minullakin on pitkä historia takana, mutta olen tullu siihen tulokseen, (parisuhteesta)yksinkin on ihan hyvä olla,ainaha ihmisellä on ikävä jonnekkin, vaikkei tiedä mihin, mut elellään tilanteiden mukaan, aurinko se pilkistää risukasaankin tsemppiä sinulle.
Kiitos viestistäsi Onerva ,näinhän se tietysti on mutta kun sydän ei tottele järjen ääntä. Minun tapauksessani kun vielä oli kysymys todella nuoren miehen ja minun( huomattavasti vanhemman naisen) välisestä todella kauniista ja ihanasta rakkaussuhteeesta jajonka tiesin kyllä l,oppuvan joskus mutta sitten kun se tapahtui oli kuin kylmä rätti olisi lyöty naamaan. Yritän unohtaa ja pyrimme olemaa´n vain ystäviä ja yritän löytää itselleni uutta miestä mutta kun vertaan kaikkia häneen. Ehkä minun pitäisi antaa ajan kulua ja yrittää muutaman kuukauden kuluttua uudestaan,ehkä silloin hyväksyisin jonkun hänen tilalleen. Pakkohan se on koska muuta mahdollisuutta ei ole.Kiitos kuitenkin kun otit kantaa asiaan ,kevätterveisin Rita
Katsellessani näitä tämän keskustelun kommentteja ihmettelen suuresti mistä nyt lienee kyse.
Jos arvon naisille ei kelpaa kelpo virassa työskentelevä, kohtuullisen pitkä ja ei pahan näköinen, ei alkoholiin taipuvainen, ei vähimmässäkään määrin väkivaltainen, luonnosssa viihtyvä, lapsista pitävä , kirjoista kiinnostunut, teatterista ja elokuvista nauttiva jne, niin ei pidä valittaa ettei löydy miestä josta olisi kumppaniksi. Voisitte, arvon naiset, laskeutua kukkulaltanne hieman alemmaksi vaatimuksienne kanssa, jotta maailmanne realisoitusisi ja ymmärtäisitte ettei naistenlehtien unelmaprinssejä kuljeskele laumoittain vapaana odottelemassa ottajaa.
Kustaa mahtaa ollakaan ??;D
Kustaa on realisti, ei siis positiivínen sen enempää kuin negatiivinenkaan ja tiukasti maan pinnalla pysyvä realisti, joka ei enää, katseltuaan ja kokeiltuaan maailman menoa reilut viisikymmentä vuotta, kuvittele olemattomia.
Kokemus on paras opettaja ja kertaus on opintojen äiti joten rohkenenen väittää tietäväni mistä kirjoitin. Uppoutukaa siis arvoisat naishenkilöt naisten lehtiin, omaksukaa sieltä saamanne opit ja etsikää sen mukaan kumppania vierellenne.
Kun vaatimustaso on riittävän korkealle asetettu, voi elää haaveissaan loppuelämänsä ilman että kukaan miehenpuoli on uhkaamassa unelmia.
Hyvä Kustaa. Kun aloitin tämän keskustelun ,tarkoitus oli vain saada vinkkejä siintä miten pääsisin tästä yksinäisyydestäni pois. Olen todella myös realisti ja se onkin yksi syy miksi olen nyt yksin,mutta ei se tarkoita sitä että eläisin unelmissa,ei todellskaan. Teen koko ajan parhaani löytääkseni jonkun todella mukavan ihmisen (jolta sinäkin kuullostat) Ja löytääkseniuudelleen sen toimivan suhteen mikä minulla oli onni saada pitää monta kuukautta. E¤n epäile etteikö sellainen vielä minullekin jostain löydy,mutta tiedän ettei se hyppää mistään naistenlehtien sivuilta,mutta ehkäpä tämä on se kanava jostain sen voisin löytää.Edelleen yksinäinen vaeltaja.
Parahin yksinvaeltaja.
Missäpä kohtaisit sen suhteen jota kyselit viesteissäsi? En osaa siihen vastata koskapa itsekään en ole löytänyt suhdetta entisen raunioille. Vaeltaja kun olet niinkuin minäkin, niin voisimme vaikka törmätä Lapin ruskavaelluksella kesän lopulla. Siihen asti oikein hienoa kevättä ja kesää sinulle , äläkä menetä toivoasi.
Kustaa .
Täällä pääkaupunkiseudulla päiviäni pakerran ja odottelen tietysti jo kesää. Lappi ei kyllä ole minun suosikkipaikkani koska siellä nyt harvemmin törmää kehenkään mutta eihän sitä koskaan tiedä kenen tapaa ja missä.Kiitokset kuitenkin toivotuksista ja ehkä me törmäämme joskus,saas näkee sitten.Yksin olet sinä ihminen yksin keskellä muiden,kirjoitti Eino Leinokin aikoinaan ja niinhän se on.Hyvää yötä
Tärkeintä on olla liikkeellä, ei kotoa kukaan tule hakemaan.
Etsijöitä on.
pitää lähteä punttisalille ulos aurinkoiseen päivään kävelemän sinne missä on muitakin .
On katseltava eteenpäin ja välillä pitää osata olla iloinen ja hymyillä .
Kuka sitä välittää jos nyrpeänä on j a ei hymyile kellekkään ei sano koskaan mitään ja jos ei vielä viitsi lähteä mihinkään .
ÄLÄ VALITA TEE JOTAIN sensijaan
olemassa , että on terve ja on koti, on toisia ihmisiä, omaisia ,sukulaisia , naapureita ,hyvänpäiväntuttuja . On olemassa lapsia avoimia ja suoria .
On ehkä jopa työkin . Osaan lukea voin kävellä voin juosta voin istua näen ja kuulen haistan ja maistan .
Ja parasta vielä voin ihan itse tehdä jotain muuttaakseni elämääni sellaiseen suuntaan tai kokonaan sellaiseksi että se on sitä mitä haluaa.
Voi vaikka opiskella uutta .
avaa silmät ja näe ja kuule mitä kaikkea on ympärillä . lähde liikkeelle .Elä nyt elämä on vain yksi ja ainut ja siitä on otettava kaikki irti mitä saa.
Mutta älä odota että joku vain tarjoaa sulle kaiken tarjottimella .
Anna itsestäsi muille sen mitä annat saat monin verroin itselles. Välitä toisista välität itsestäsisamalla .
Ota riski ja ala elämään liikkumaan ja toimimaan.
Itse on tehtävä aina kaikkea silloin voi myös saada jotain ja saada jopa aikaan paljon
Jokainen ero on kuin pieni kuolema. Peer on kokenut sen muutaman kerran pitkän elämänsä aikana. Pitkän suhteen päättyessä ihmisestä kuolee aina osa.
Uuden etsiminen ja sen aloittaminen on aina tuskallista. Kuten minulla maailmanmatkaajalla, paljon meriä kyntäneenä ja naisia on ollut ja mennyt, mutta sydäntä raastaa se ainoa jota on rakastanu ja tuntee sydämensä sopukoissa rakastavansa - Missä olet Solveig ?
mielestäni olet oikeilla jäljillä miettiessäsi pitäisikö odottaa.samalla kannattaisi katsella ympärilleen,sillä koskaan ei tiedä missä se "jallu" luuraa ;)
ja suhteen loputtua on hyvä surra se pois-vaikka jonkun hyvän ystävän kanssa,joka ymmärtää- ennenkuin aloittaa uutta,sillä muuten vertailee
helposti entiseen menetettyyn(varsinkin kun se on päättynyt ilman omaa tahtoa).
sillä välin: elä ja nauti kaikesta siitä mitä sinulla nyt jo on.hyvää kevättä sinulle ja onnea elämääsi!toivoo saman kokenut ja nykyään ihan onnellinen ja tyytyväinen sinkku-nainen.
Kiitos viestistäsi,mukavaa että ajattelet noin. Minulla on onneksi parikin hyvää ystävätärtä joiden kanssa olen voinut asiaa pähkäillä,mutta minusta tuntuu että hekin kohta hermostuvat kun en osaa muusta puhuakaan. Olen yrittänyt asettaa täkyjä sinne ja tänne ja tavannutkin jo pari tyyppiä mutta kun kaikki tuntuvat nii vääriltä. Tiedän että en saisi verrata ketään se ei ole oikein ketään kohtaan,mutta,mutta.....Ehkä tässä on minun kohdalla myös se ongelma että samalla käyn jonkinlaista ikäkriisiä,en enää nuorru ja uuden ihmissuhteen aloittaminen ja mahdollinen pettyminen peloittaa.Nuorempana kun oli sydänsuru pystyi sen poistamaan paiskomalla töitä vaan enemmän,mutta sekään ei enää auta. No,itsensä purkaminen näin auttaa vähän ja on kiva tietää että maailmalla on ihmisiä jotka ymmärtävät, kiitos siitä.
Usein elämässämme tapahtuu, että kun lähtee sutta pakoon niin karhu tulee vastaan. Toisaanta kuta enemmän jotain haluaa se karkaa.
Rakkausasioissa surujen purkaminen Peerin mielestä on hyvä aloittaa itsestä syyttelemättä muita ainakaan sitä jättänyttä. "Narsistinen" ihminen rakastaa itseään, mutta samalla kykenee rakastamaan toista myös omana itsenään pyrkimättä muuttamaan häntä omiin ihanteisiinsa sopivaksi.
"Kyllä mä Susta tykkään sitten jos ja kun..." tulee parisuhteen ensimmäinen erottava tekijä.
Positiivinen asenne itseen ja toisiin ihmisiin saa ihmeitä aikaan.
Katsotaan kuinka käy... Olen ainakin ihastunut Sinuun!