Olen ikäni seurannut ympäristön tapahtumia, ihmisiä, luontoa, kaikkea.
Nyt kun kaikki maailmantapahtumat tuodaan värillisinä olihuoneeseen nähtäväksi lähes reaaliajassa,tapahtumahetkellä, olen kauhuissani.
Mitä tekee tämä otus, ihmiseksi kutsuttu, tässä maailmassa? Hän tuhoaa tämän maailman!
Luonto saastutetaan, kalat ja muu riista kuolevat tai ylimetsästetään tai -kalastetaan.
Luonto olisi hyvä paikka elää eläimille, ilman ihmistä, tätä suurinta petoa ja syöpäläistä.
Nyt kun kaikki maailmantapahtumat tuodaan värillisinä olihuoneeseen nähtäväksi lähes reaaliajassa,tapahtumahetkellä, olen kauhuissani.
Mitä tekee tämä otus, ihmiseksi kutsuttu, tässä maailmassa? Hän tuhoaa tämän maailman!
Luonto saastutetaan, kalat ja muu riista kuolevat tai ylimetsästetään tai -kalastetaan.
Luonto olisi hyvä paikka elää eläimille, ilman ihmistä, tätä suurinta petoa ja syöpäläistä.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Ajattelet kuin vanha maineikas filosofi:
"Millainen utukuva ihminen siis on, mikä kummajainen, mikä hirviö, mikä kaaos, mikä ristiriitojen esine, mikä ihmeolento. Kaikkien asioiden tuomari, tolkuton maan matonen, totuuden vartija, epävarmuuden ja erheen likaviemäri, maailmankaikkeuden kunnia ja hylky."
(Blaise Pascal 1623-1662)
Siinä se on sanottu. Mitäpä tuohon lisäisi?
Kyllä koko maapallon elämää katsoen ihminen on viisaudessaan suurin tuhon aiheuttaja. Luonto tulisi kyllä toimeen ilman ihmistä, mutta ihminen ei ilman luontoa.
Aikojen alusta lähtien ihminen on asettunut kaiken yläpuolelle, hallitsemaan ja valloittamaan, sille kehitykselle me emme mahda mitään. Voimme vain toivoa että tulevillekin sukupolville riittäisi tällä telluksellamme puhdasta luontoa ja luonnonvaroja joita me ja menneet sukupolvet olemme elämäntavoillamme olleet saastuttamassa ja tuhoamassa.
Voimmeko olla niin tyytyväisiä omiinkaan valintoihimme, olemmeko muistaneet tai ymmärtäneet suojella luontoa huomioiden pienimmänkin luojan luoman. Emme varmasti ole tehneet kaikessa edes sitä minkä parhaaksi olemme tienneet, sillä mitä nyt yhdestä roskasta luonnossa, moni jättää enemmän, se tapa näkyy olevan vallalla.
Eletään nyt näiden olosuhteiden mukana, nautitaan oman maamme luonnosta jossa meillä jokaisella on oikeus vapaasti liikkua. Nautitaan vapaudestamme poliittisessa ilmapiirissäkin valita mieltymyksemme mukaan ryhmä johon kuulumme, jossa tunnemme olevamme omiemme joukossa.
Täälläkin sivuilla tuntee joskus olevansa ystävien joukossa, joskus taas ihan kuin sotatantereella, mutta sitähän elämä on, meillä ihmisillä taitaa olla tuo toistemme loukkaaminenkin toisenlaista kuin eläinmaailmassa, vaikka sielläkin potkitaan kun kohdalle sattuu.
mutta vapaa valinta tehdä oikein tai väärin.
Itsekkäänä oliona se on ajatellut omaa eikä etua.Laiminlyönyt aina eläimiä nytkin etelämaissa ja idässä kohdellaan eläimiä tunnottomasti.
Samoin luontoa tämä sivistynyt ihminen käyttä riistäen kokoajan.Turhaan menee pienet korjaukset pitäisi tehdä niin radikaalia eikä sekään enää auta.
Ennen kärsi vain käyhä ihminen rikkailla oli valinnan varaa.Nyt ovat samassa sopassa rikkaatkin.Niillekkään ei näy pelastusta.Mekin olemme päässeet nauttimaan rikkasta elämästä ja emme haluaisi enää kurjuutta.
Tänään on edesmenneen isäni nimipäivä.
Kuitenkin aiheeseen.
Lähtiessäni aamulla ulos, oikaisin tonttimme pellon yli johon oli syntynyt pieni polku. Se oli jäniksen polku, ei vielä kukaan ihminen ollut siitä kulkenut. Hieman minua suretti jänöjussin puolesta kun rikoin heidän kauniin polkunsa.
Tuli mieleeni miksi ihminen vahingoittaa ja tuhoaa luontoa ja mikä saisi hänet pysyvästi lopettamaan sen? Keppiä vai porkkanaa mutta riittäkö se?
Pitäisi kai enemmän liikkua luonnossa että oppisimme tietämään mitä olisi syytä jättää koskemattomaksi, ja minkä voisi käyttää jopa luonnon hyväksi
Jokainen, jolla on esim. koira, kissa tai hevonen, tietää miten paljon näiden tunteet ja ilmeet muistuttavat ihmisen omia. Luin jostain että rotatkin nauravat, en ole sellaista kyllä itse kuullut.
Suuret korpimetsät ovat hiljaisuudessaan vaikuttavia , kun tällaiseen metsään astuu, on kuin astuisi pyhäkköön, tuntuu että pitäisi ottaa lakki päästä ja polvistua.
Eikö raamatussa kuitenkin sanota jotenkin niin että luoja loi ihmisen luomakunnan herraksi.
eikä sitä ole siellä mihin ennen tottui menemään.
Kun ajattelen kotini takana olevaa hakattua ja mökkien täyttämää selkosen laitaa.Ei tee mieli enää mennä sinne.
Ennen meidän pellon laidasta alkoi erämnaa joka kohtasi asutuksen jossain karjalassa.Tuntui sieltä tulevan sellainen salaperäisyys kun vain ajettelikin sitä metsää.
Nuorena kyllä kaipasi että olisi ollut asukkaita lähellä ja elämää,mutta nyt ei.
Samoin ne ihmiset on pitänyt luovuttaa ne ei liity luontoon,mutta elivät luonnon määräämin ehdoin.Nytkin kaipaan nähdä senaikuisia vanhoja ,niistä henkii ympäristöön rauha ja viisaus.
Tarkoitti varmasti suojella luontoa, ei tuhota sitä. Mutta itsekkyys ja valta on mennyt päähän. Tulevat sukupolvet saavat kärsiä, mutta mitä siitä. Mitä nyt on sehän on meidän, mitä muista.Pitäköön ne mitä meiltä jää, jos jää. Näin taitaa olla sorry vaan. Mitä ei ole ollut, sitä ei voi kaivata. Jos joku ei vahingossa kerro.
Kyllä siellä kasvaa jo 10 vuoden kuluttua melko turri korven alku. Ei mitään hätää.
Optimistinen ajattelutapa vallatkoon alaa meillä susien, karhujen, ilvesten maassa.
Jääkööt marjat ja sienetkin poimimatta, koululapset kotiin kunhan vain ihana luonto valtaa alaa.
on susia ja karhuja en uskalla mennä ollenkaan mehtään.Ne saisi olla kaukana asutuksista.Onhan se jännempi kun tietää eläimiä olevan metsässä.Oletkohan itse kuinka rohkea olemaan metsässä jos tiedät että karhu tai susi on lähistöllä?
jos ei saa olla luonnossa.Eiköhän jää jotain lapsille niin kauan kun maailma on normaalina.
On kansalispuistot mutta minun metsääni ne ei kyllä tuo takaisin eikä järviä joissa on mökkiä ja muuta köpperöä.
Vaaratkin olivat niin salaperäisiä kun siellä niin isoja petäjiä ja honkia.
En mene maille halmeille, jos tiedän siellä pitkähampaisen suden tai äreän karhun liikkuvan. Mielestäni niiden puoltajat ovat pöhköjä...
Sienet, marjat ym jäävät metsään - mikä vahinko. Ja koululapset pirttiin.
Metsähallitus toi karhuja 70-luvulla valtion laajoihin metsiin Kurussa. Virroilla esitettiin Karhu-oopperaa Torisevan kallioilla, kun oikea karhu ilmaantui esiin, tosin säikähtyneenä pakeni. Hämeessä ovat minunkin marjametsäni, ja kyllä siellä joka kerta karhun jälkiin törmää, esim.jalanjälkiin hiekkatiellä, makuuksiin ja hajotettuihin muurahais- ja maa-ampiaispesiin.Ennen oli minullekin kunnia-asia poimia itse kaikki marjat, mutta nyt olen tullut toisiin ajatuksiin.Kerran melkein törmäsin hirven vasaan ja emo alkoi uhkaavasti pörhistellä sieraimiaan.Mökillä koirakaan ei mene mielellään metsään, kun vaistoaa siellä petoeläimiä.
Noihin samoihin aikoihin tuotiin n.100 - 150 km pohjoisemmaksi synnyinpitäjääni ahma ja karhu.
Kun eräs emäntä poimi puolukoita, hän kuuli nuuhkimista työtakin liepeellä. Hän jäykistyi ensin suolapatsaaksi, mutta lähti rauhallisesti peräytymään tulosuuntaansa ja tilanne laukesi.
Myöhemmin karhu huitaisi metsästäjän päälaen, mutta oma ärhäkkä hirvikoira pelasti isäntänsä. Koira tarrasi niin makeasti karhun nahkaan, että se irtaantui metsästäjästä. Miehelle tuli karhun käsittelystä monia vammoja, liekö vieläkään toipunut.
Nykyisin siellä jo keskellä kotikylääni kotipellolla susi liikkuu, vaikka on asuttuja taloja ympärillä. Ei voi ajatellakaan jättää yöksi paksuturkkista jämtlannin pystykorvaa sen mielipaikkaan, sähköllä lämmitettyyn koirankoppiin, jossa heiluriovena on nahkaläppä. Susi tulee ja tappaa talonvahdin.
Niillä main kesämökkiasukas on hämmästellyt verannalle tulevaa ilvestä.
Tuntuu, että petoeläimet ovat ihmistä tärkeämmät.
Kiutakönkäällä on lumikenkäreitti.Siinä myös pulkalla ja suksilla saa mennä.Tampataan kelkoilla se.
Kun ajattelin minkälaisessa maastossa se kulkee kallioitten ja suurien kuusien ja joen uoman vartta.Haluaisin mennä hiihtamaan sinne.Mutta tuskin uskallan lähteä 3-4 tunnin matkalle sinne korpeen.
Olisimpa nuorena käynyt,tietenkin jos palaa takaisin eikä koko lenkkiä kierrä.
Luonto ja mahtava on ihan käden ulottuvilla kuntokin pitää olla että jaksaa mäkisiä maastoja kulkea.
Siellä on eläimet ja se on niitten koti,kohta ne mellastaa omalla pihalla jos ei häädetä pois.
Noinhan se on kuten Ruuneperi sanoo. Mutta mitä tässä itse voisi tehdä muuta kuin päivitellä ja filosofoida asiaa. Mitä se Pertti Linkola on sanonutkaan liikakansoituksesta. Ehkä luonto jotain keksii rajoittaakseen ihmisen lisääntymisvauhtia. Ihminen itse ei siihen kykene.
Tässä käy kohta samalla tavalla kuin ulkosaariston saarille, kun merimetsot lisääntyvät liikaa. Jää jäljelle vain kulottunut, kuollut ja saastainen alue.
Niin mitä minä voin itse tehdä ja mitä sillä on vaikutusta kokonaisuuteen.
Lopetin autoilun. Myin auton pois. Tehkää samoin kaikki, niin varmasti vaikuttaa moneen asiaan positiivisesti...luulen.. en tiedä.
Lukiossa ollessani yli 50v biologian ope piti meille oppituntia maapallon väestön
liika kansoittumisesta.
Totesi maapallon väestö liikakansoittuu pika vauhtia, kaikille ei yksinkertaisesti riitä elintilaa, ruokaa, työtä mahdollisuuksia koulutukseen ym. Mikä pahinta väestön kasvu on suurinta kehitysalueilla jotka jo nyt ovat liikakansoittuneet.
Luonnolla on oma järjestelmä jolla luonto estää väestön liikakansoittumista.
Kulkutaudit muuttavat muotoaan, kuten rutot, keuhkotauti jotka ovat bakteeri ja basilliperäisiä. Kulkutaudeilla on oma trendinsä milloin ne missäkin puhkeavat tuhoten vöestöä. Uuden uhan tuo maailmaan virukset joille ei aina vastalääkkeitä keksitä.
Sodat, maanjäristykset, vedenpaisumukset, suuret onnettomuudet aiheuttavat väestölle tuhoa ym. On ymmärrettävää nämä apuharvennukset ovat luonnon oma keino estää maapallon väestön liikakansoittumista.
Oppitunti oli joskus 50-luvulla, mies yli 50v joten hänellä oli kauas kantoinen näkemys luonnon vaikutuksesta ihmisten elämään. Hänen mielilauseensa oli, suojelkaa luontoa.
Esim. maailman synnyn hän näki näin, Jumala loi alkumuodot ja antoi voiman kehittyä niille. Ope oli realistinen mies kaikissa asioissa.
ps. kannatti säilyttää Biologian oppikirja jossa oli reunoilla muistiinpanoja.
Ihminen on kova lisääntymään. Luonto tekee apuharvennusta, mutta sitä yrittää ihminen itsekin tehdä. Ihmiset tappavat toisiaan.
Toisessa maailmansodassa kuoli muutamakymmentä miljoonaa, kaasukammioissa kai kuutisen miljoonaa ja Stalinin vainoissa kymmenen miljoonaa, niin missä se tuntuu nyt? Ei missään. Sotien jälkeen syntyvyys nousee, siitä Suomenkin isot ikäluokat.
Jossakin maissa maan rajojen sisällä tappavat eri uskontoryhmiin kuuluvat toisiaan. Siellä missä nälkä ja taudit tappavat, juuri siellä on syntyvyys suurin. Paradoksaalista väkiluvun vähentämisen kannalta.
Käytin open käyttämää sanaa "apuharvennus" joidenkin mielestä aika raflaavaa.
Asialla on kaksi puolta, jos mainitsemasi tapahtumat olisuvat jääneet tapahtumatta, mikähän mahtaisi maapallon väestön lukumäärä tänään olla.
Eläinkunnassa on ihmeellinen laki kaikilla elollisilla olennoilla.......lokit ryöstävät pikkulintujen pesiä, sudet ja karhut syövät heikompia yksilöitä jopa vahvempia kuten hirviä ym.
Joskus tuntuu tosi ikävältä luonnossa tapahtuva viidakon laki on vahvemman laki - joka takaa lajille hengissä pysymisen.
Eläinkunnassa toinen on toisen ruokaa. Ihminen on vahvempi kuin itseään isommat eläimet-luomakunnan herra. Mutta sitten pienen pieni virus voi hänet voittaa. Pelätään lintuinfluenssaa, millaista tuhoa se tekisi pandemiaksi levitessään. Onko se luonnon ase liikakansoitukseen. Mutta ihminen käyttää taas älyään.
Siteeraan hiukan Raamatun luomiskertomusta:
"Jumala siunasi heidät ja sanoi:
"Olkaa hedelmälliset ,lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne.Vallitkaa meren kaloja,taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu."
Ja Jumala sanoi vielä:
"Minä annan teille kaikki siemeniä tekevät kasvit, joita maan päällä on,ja kaikki puut, joissa on siementä kantavat hedelmät.Olkoot ne teidän ravintonanne.
Ja villieläimille ja taivaan linnuille ja kaikille, mikä maan päällä elää ja liikkuu, minä annan ravinnoksi vihreät kasvit." Niin tapahtui.
Synkistä näkymistä luontoon, joka on meitä lähellä ja josta voimaa ammennamme. Menen metsään ja kävelen pieniä polkuja, istahdan kivelle ja pysähdyn aistimaan keväisen metsän tuoksuja. Tuota lampea olen ihaillut ja ihmetellyt että siinä on aina vettä, joten siinä voivat ulpukat kasvaa. Siinä on oltava vesisuoni ja lähteen tapainen.
Ei kulu kauan, kun saamme ihailla sinivuokkojen, valkovuokkojen ja kielojen toisiaan seuraavaa kukintaa. Metsän täyttää lintujen liverrys.Ne laulullaan ilmoittavat pesimisreviirinsä. Luonto on täynnä elämää.Elinvoima virtaa nuutuneeseen olemukseemme. Luonto on meitä varten.
Catleijan ajatusta jatkaen:
Kun suojelemme luontoa, suojelemme samalla ihmistä. Ja ihmisellä on oikeus iloita siitä luonnosta, mikä meillä vielä on (ja jota toivottavasti jää seuraavillekin sukupolville).
Jos elämä on pelkkää nurjamielisyyttä, ainaista huolen ja murheen kantamista, niin kuka täällä enää viitsii ja jaksaa.
Suojellaan toki järkevästi luontoa - mutta myös itseämme!
Tämä on keskustelupalsta ja jokainen kertokoon mielipiteensä.
Jos tosiasioiden näkeminen ja empatian tunteminen katsotaan nurjamielisyydeksi niin sitähän se sitten on - Sinun mielestäsi.
En ainakaan pysty ihailemaan ihmisen saavutuksia kokonaisuudessaan.
Sitähän tässä koko ajan tehdään. Keskustellaan. Toinen sanoo toisen puolen ja joku toinen taas toisen puolen. Miksi pidät sitä keskustelun tyrmäyksenä? Pitäisikö vain hokea joo-joota kullekin aloittajalle?
Ei tässä kukaan ole ihmisen pahoja tekoja puolustanut. Maapallon saastuminen on kamala asia. Ihanaa on se, että meillä ON vielä luontoa. Siitä saa sentään iloitaKIN. Se on se toinen puoli!
- Suusta syönehen tuntee,
silmästä pahantekijän.
Tämän tiesi jo vanha kansakin.
minäkin ryhdyin ajattelemaan. mihin kaikkeen on vaikutettu. Otetaan nyt ensin elukat.
-Kaloissa, veritautia (kasvattamot)
-lehmissä, hullun lehmän tautia
-sioissa, sorkkatautia
-kanoisa,salmonellaa pelätään lintuinffulen.
-poroistakin löytyi myrkkyä
Nämä kaikki ihmisen tekemiä kauheuksia.
Tehotuotanto on viety niin pitkälle, että näin käy.
Mitä on tapahtunut luonnolle, vedet maat ja ilma on saastunut.
Nämä kaikki ihminen on viisaudessaan saanut aikaan.
Kyllä alkais jo riittää.
Olen usein ihmetellyt että kun jokin sairaus elukoissa todetaan, niin heti kommentoidaan että, ei ihmiselle ole vaarallista!
Minkälainen kone se ihminen on, kun se sitten kestää kaikki myrkyt?
Nytpä kirkkaalla kylmällä maailma näyttää kuin ei mitään pöpöjä olisi mailla halmeilla. On vain huikaiseva hyvä olo.
Niinhän se näytää, kuin kaikki olisi turvallista syödä.Paras onkin olla ajattelematta asiaa, jos eläinkunnan tuotteita suuhunsa laittaa. Röntillä on huikean hyvä olla niinkö? Mistä moinen olotila?
Hyvä olo tulee monestakin asiasta, mutta taatusti auringon valosta ja raikkaasta ilmasta.
Jos herääminen keskellä yötä harmittaa, silloin parvekkeen ovi auki ja lasillinen vettä. Uni tulee heti ja kaupanpäällisiksi toiveunet. Sellainen aineenvaihdunta näillä kymmenin.
Lihan syönti on vähentynyt itsestään tai jos syö, sen pitää olla priimaa, vähärasvaista ja maukasta.
Ei se paljon vaadi kun hyvän olon saa, mutta katsokkin Röntti kun oven avaat ettei pakkanen tule sisälle!
Pienestä on kii kun hyvät toiveunet saa, Olet onnekas Röntti.
Vatsantäytteestä olenkin samaa mieltä, hyvää ja vähän vaan.