Tämä rauha
taivaankannen punerva kulta
ja hiljaa kohiseva lumi
älä puhu !
Mahla jäätynyt
jäykistänyt valkorungot
joiden alastomat oksat
kantavat uupuneina kyyneleitä
metsän korva on auki.
*
Huulin vaiennein minua luet
tavoitat, tavoitat ...
Et pystynyt tuntemaan sydämeni lukkiutumista
tunteesta äärettömän onnen
etkä kuulemaan salpojen aukeamista
mutta tarvitsen sinua
enemmän kuin mitään muuta.
taivaankannen punerva kulta
ja hiljaa kohiseva lumi
älä puhu !
Mahla jäätynyt
jäykistänyt valkorungot
joiden alastomat oksat
kantavat uupuneina kyyneleitä
metsän korva on auki.
*
Huulin vaiennein minua luet
tavoitat, tavoitat ...
Et pystynyt tuntemaan sydämeni lukkiutumista
tunteesta äärettömän onnen
etkä kuulemaan salpojen aukeamista
mutta tarvitsen sinua
enemmän kuin mitään muuta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Yksityisinä lauseina ne ovat vain sanoja jollekin, joka voi vaihtua viiden minuutin päästä.
Aukenevat salvat viiltävät pahiten sitä, joka niitä avaa.
Ääretön onni on liian abstraktinen runossa, eikä kerro mitään. Onni? Ääretön? Ikuisuus. Rajaton. Rakkaus. Viha. Kohde?
sanoja, sanoja vain ja kuitenkin niille on
merkitys sanottuna, kirjoitettuna.
Aukenevat salvat kuvasivat tässä kylläkin
rauhaa sydämen lukkiutumisen jälkeen, tyyneyttä
ja rakkauden levollisuutta.
Jokainen lukija/kirjoittaja kokee asiat eri
tavoin. Omassa runossani äärettömyys kuvaa
sanoinkuvaamattoman suurta/ääretöntä rakkautta
ja minusta sana sopi tuohon lauseeseen hyvin.
Viha ja rakkaus ovat tunteita, jotka ovat
suuruudessaan lähellä toisiaan, vaikea erottaa
ehkä joskus tunneaallokossa.
Kiitän mielenkiinnosta.
"Huulin vaiennein minua luet
tavoitat,tavoitat".
Kiitos luonnon siitä kauneudesta ,
joka yhä uudestaan sykähdyttää.
Mykistyttää , ehkä sittenki ollaan
elämän sykkivässä sydämessä .
Säde auringon,sulatti jo tänää,
jääpuikon kylmää sydäntä,tippui räystäät.
Aurinko ilahduttannu tänää,
"niin kaunis on maa ,niin korkea taivas".
Lämmin kiitos siipensä levittää sinne.Liisa
katse katseesta, hymy hymystä ja sydän sydämestä.
Luonto oli kaunis tänään, siitäpä aiheeni runooni
aamusella sain, vaikka lenkki jäikin lyhyeksi,
nuo vaivat tahtoivat taasen nousta pintaan.
" Niin kaunis on taivas, niin kaunis on maa "
upea laulu, hienosti sopi tähän päivään.
Kiitos Liisa " siipies suojeluksesta "
Lämmintä iltaa kynttilöiden tuikkeessa.
PS Kumma juttu, järjestelmä ei anna enää minun
käyttää pelkkää Rellua, väittää sen
rekistöröityneen jollekkin toiselle :(
No minä nyt en kehtoo runoloita
kovinkaa ussein lukkee mutta tässä
olj nuita rakkauven asijoeta selevitetty
senverran lotjakkaasti että piti nämä
kehut kirjottoo.
hih, vai lotjakkaasti.
Olipa tuo uus savon sanonta, en ikuna oo kuullu.
Kiitoksia kommentoinnista.
Jonkin sortin yksinäisyyttä, siitä tunteesta en
pääse eroon,jotain ristiriitaista..oikeimmin kait voisi sanoa, että ei avaudu minulle nyt,
vaikka haluaisinkin! Saa selittää tälle! :))
Mutta, mukavaa alkavaa viikkoa sinulle! :)
ei ole yksinäisyydestä kyse.
Osio 1 on vain ja ainoastaan talvisen maiseman
kauneudesta puhuvaa, ja kun sanon " älä puhu "
on kyse rikkumattomasta kauneudesta, jota ei
saisi puhumalla rikkoa.
Vaiennein huulinhan toinen ihminen voi lukea
toista/kirjoittajaa.
Jos hän ei pystynytkään tuntemaan kirjoittajan
sydämen lukkiutumista ( sydämen luovuttamisen "
tuskaa " ) ja salpojen avautumista, kun tyyneys
astuu sen ensin mainitun tunteen tilalle, niin
lopputulos on kuitenkin se, että kirjoittaja
toteaa tämän toisen ihmisen olevan kaikesta
huolimatta tärkeintä elämässä.
Eikähän todellisuudessa toisen tunteita voikaan
kukaan konkreettisesti tuntea, mutta runoissa
voi aina rönsyillä :)
Osasinkohan nyt oikein selventää, toivottavasti.
Oih,niin kaunista runoutta
luonnon rauha ja hiljaisuus
puhuttelee
auringonsäteet kun pilkistää kaamoksen ja pimeyden jälkeen, se herättelee ja saa ilontunteen ihmeellisen,,
Kiitos ja lempeää päivää :))
Kiitos antoisasta lukuelämyksestä
josta nautin :))
siitäpä se, luonnon rauhasta ja kauneudesta
eilenaamulla syntyi runoni.
Lämmin kiitos itsellesi kommentoinnista, kiva
kuulla että runoni kosketti.
Kaikkea hyvää elämääsi.