Lueskelin tässä ihmisten kirjoituksia ja aloin miettimään miten paljon meitä ujoja ihmisiä sitten onkaan; koulussa vieressäsi istuva, ihmiset kaupassa hyllyjen välissä, linkissä tyttö joka nousee seuraavalta pysäkiltä joka aamu sinun jälkeesi, kadulla vastaantuleva hyvin itsevarman oloinen nuori kaveri, kahvilassa istuva vanhempi herrasmies...
Miettiä, että melkeinpä jokaisessa paikassa, jossa päiväsi aikana käyt, on ympärilläsi ujoja ihmisiä, toiset ujompia kuin sinä itse, toiset taas rohkeampia. Heistä ei vain välttämättä näe sitä päälle päin. Toiset ovat mestareita peittämään sen, toiset taas antavat eivät osaa peittää sitä ja ujous saattaakin tulla esille aivan väärällä tapaa. He vaikuttavat ehkä ihmisten silmissä jopa luotaan pois työntäviltä, syrjäytyneiltä... Vaikka he eivät itse sitä haluaisikaan, se on vain tavallaan puolustuskeino, ettei sosiaalisia kontakteja syntyisi, koska ne tuntuvat niin pelottavilta ja vaikeilta. Sisimmissäään he kuitenkin haluaisivat jutella ihmisille, ja olla vain rennosti ja läsnä kaverin kanssa. On vain niin paljon helppompaa antaa periksi, kuin taistella vastaan.
Ujot ihmiset tapaavat toisiaan jatkuvasti, tietämättään, ja ajattelevat olevansa ainoita ujoja ihmisiä ehkäpä koko kylältä.
Ujoihin ihmisiin on ehkä vaikeaa tutustua.
Ujot eivät itse tule yleensä juttelemaan, ja jos ujoille menee juttelemaan, eivät he ujoutensa takia saa ehkä aikaan keskustelua. Sekin riippuu toki ihmisestä. Itsekkin olen aivan mahdottoman ujo, että ei sen puoleen.
Ehkäpä jos ujot ihmiset tapaisivat, tutustuisivat, jokainen omalla rytmillään ja tavallaan, he rohkaistuisivat, huomaisivat että ei se niin kamalaa/jännittävää olekkaan.
Olen vain tuumaillut asiaa...
Miettiä, että melkeinpä jokaisessa paikassa, jossa päiväsi aikana käyt, on ympärilläsi ujoja ihmisiä, toiset ujompia kuin sinä itse, toiset taas rohkeampia. Heistä ei vain välttämättä näe sitä päälle päin. Toiset ovat mestareita peittämään sen, toiset taas antavat eivät osaa peittää sitä ja ujous saattaakin tulla esille aivan väärällä tapaa. He vaikuttavat ehkä ihmisten silmissä jopa luotaan pois työntäviltä, syrjäytyneiltä... Vaikka he eivät itse sitä haluaisikaan, se on vain tavallaan puolustuskeino, ettei sosiaalisia kontakteja syntyisi, koska ne tuntuvat niin pelottavilta ja vaikeilta. Sisimmissäään he kuitenkin haluaisivat jutella ihmisille, ja olla vain rennosti ja läsnä kaverin kanssa. On vain niin paljon helppompaa antaa periksi, kuin taistella vastaan.
Ujot ihmiset tapaavat toisiaan jatkuvasti, tietämättään, ja ajattelevat olevansa ainoita ujoja ihmisiä ehkäpä koko kylältä.
Ujoihin ihmisiin on ehkä vaikeaa tutustua.
Ujot eivät itse tule yleensä juttelemaan, ja jos ujoille menee juttelemaan, eivät he ujoutensa takia saa ehkä aikaan keskustelua. Sekin riippuu toki ihmisestä. Itsekkin olen aivan mahdottoman ujo, että ei sen puoleen.
Ehkäpä jos ujot ihmiset tapaisivat, tutustuisivat, jokainen omalla rytmillään ja tavallaan, he rohkaistuisivat, huomaisivat että ei se niin kamalaa/jännittävää olekkaan.
Olen vain tuumaillut asiaa...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kirjottaa aika osuvasti. Ainakin itteni pystyn tosta jokseenkin tunnistaan. Toi kontaktien vastaanottaminen on toisinaan todella vaikeeta ja toisinaan taas helppoo, johtuuko sitten mielialasta vai mistää...?
Ahdistavaahan tää liikaujous tai panikointi, mikskä nyt tahtoo kutsua on. Mutta kummasti sen kanssa ollaan toimeen tultu =) Kontakti kontaktilta se homma hoituu, välillä tulee lunta tupaan mut ei voi mtn.
Todella paljon kiitoksia! Kerroit juuri vastauksen ongelmaan, jota olen pohtinut itsekin jo viimeset 5 vuotta, mutta kumminkin olen tiennyt sen alitajunnassani.
Minusta on mukavaa, jos kirjoitukseni saa aikaan ajatuksia, mielipiteitä, jos se mahdollisesti rohkaisee ihmisiä... Kertokaa te mitä tämä teissä herättää? :)
Niinhän se on mutta aina ujokin kavereita ja poika,tai tyttökavereita saa.
Usko itseesi ja anna palaa!!!!!
Ujous on rikkautta ja kertoo vain siitä, kuinka hyvä ja herttainen ihminen juuri sinä olet!
Ja eikö juuri ujoutta kutsuta suomalaisten kansantaudiksi... että oikeastaan on aika normaalia olla ujo ja niitä tosiaan on paljon suomessa=)
Paljon suomessa, sanotaan mutta ei pidä täysin paikkaansa.
Olen elämäni aikana käynyt monissa erimaissa ja kyllä ujoja ihmisiä siellä täällä ompi.
Ihan OK asia ja sen asian kanssa on vain opittava elämään.
Niinpä, varmasti onkin. Kotoa olen vain saanut oppia, että hiljaiset ja ei niin sosiaaliset ihmiset ovat jotenkin huonompia ja niistä puhutaan vähän alentavaan sävyyn. Ehkäpä isovanhemmat ovat pitäneet asiaa vielä pahempana ja siirtäneet sen vanhemmilleni, tai en minä tiedä. Mutta eihän sen tarvitse siirtyä minusta enää eteenpäin, jos vaikka joskus saan lapsia ym.
Ei tarvitsekaan.
Aina kannattaa muistaa, että ujouden takana saattaa ja usein onkin vahva ihminen!!!