Tällainen ongelma: Aina kun pentua lähestyy ja vaikka yrittää silittää se näykkii/puree. Tämä tapahtuu lähes kaikkien ihmisten kanssa. Lenkilläkin kun joku tulee pentua tervehtimään niin heti hampaat edellä menossa hanskoihin kiinni. Sama juttu jos istuu sohvalla ja jalka ei ole maassa tai sohvassa kiinni niin heti pentu on jalassa hampaineen. Joskus jos seisoo niin että kädet roikkuu vierellä niin pentu saattaa hypätä ja yrittää näykkäistä käsiä. Pennulla hampaat vaihtui pari viikkoa sitten ja ikää on nyt reilut 5kk. Mikähän avuksi jotta tuon puremisen saisi loppumaan. Olen yrittänyt välillä antaa tilalle lelun tai puruluun mutta ne eivät kiinnosta pentua siinä vaiheessa ollenkaan eikä niitä aina ole saatavilla.
Pentu puree
Pentunen
142552
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Joka kerran kun pentu puree, purista sitä alaleuasta sen verran kovaa ja pitkän ajan, että se kiusaantuu.
Tällaisen keinon antoi kasvattaja, jolta ostin pennun. Omalla kohdallani se on toiminut hyvin.
Mikäs siinä toisaalta jos toimii. Mielestäni tärkeätä on se että ei tee tuota raivon vallassa niin että pentu pelästyy jo sitä. Siinä menee luottamus hyvin äkkiä.
Tuota alaleuasta kiinni pitämistä on kokeiltu vaan pentu innostuu siitä. Pentu tuntuu muutenkin innostuvan aina jos esim. ottaa niskasta kiinni. Pentu alistuu eli menee selälleen, mutta kun päästää pennun vapaaksi se jatkaa tekemistään entistä suuremmalla innolla.
Sehän tuossa on että pentu yleensä katsoo nuo tarttumiset yms tukistukset osaksi sitä leikkiä ja niistä ei ole mitään apua. Kun katsoo pentujen leikkiä keskenään niin sehän on todella rajua. Eihän se ymmärrä että ihminen tarkoittaakin sitä että pitää lopettaa.
Yksi tapa on pitää selän takana vesipulloa ja suihkasta siitä vettä nopeasti kun pentu puree. Niin että se ei näe mistä se vesi tulee. Siihen kun lisää vähän jotain sitruunaa tms niin se on vielä inhottavampaa.
Tehokasta on myös se että kiljaisee ja kääntää selän. Jos pentu edelleen hyökkii niin lähtee pois huoneesta, vaikka vessaan. Pentu unohtaa usein silmänräpäyksessä että mitä se oli tekemässä.
Terv
Aarre
Jos se on jo 5 kk niin tosi huolestuttavaa... meillä tuo pureminen kesti 3 kk:n ikään asti,hävisi itsekseen (ja/tai niskasta ottamalla). Kovat otteet kehiin jos pentu ei tuossa iässä ymmärrä "ei" sanaa...
Kokeilkaa suuvettä/tabascoa sormiin ;)
Tuo pahin pureminen väheni/melkein hävisi joskus 3kk paikkeilla mutta nyt hampaiden vaihdon aikoihin on taas lisääntynyt. Nyt melkein aina kun yrittää vaikka silittää pentua niin hetken päästä on hampaineen yrittämässä purra.
eläinlääkärin antamassa ohjevihkosessa neuvottiin joko kiljumaan kun puree tai ruikkaamalla etikkaa suupieleen.
"Mikäli käsien puremisesta ja näykkimisestä tuntuu tulevan ongelma, ota avuksesi vesipullo tai etikka. Ärähdyksen yhteydessä ruiskauta vettä pennun naamalle ja kehu sitä, kun se lopettaa kielletyn toiminnan. Puremisesta voi tehdä ikävän ruuttaamalla pennun suupieleen etikkaa sen purressa tai vaatteissa roikkuessa."
ainahan tuota vesi pulloa ei ole saatavilla, joten itse olen sanonut ei/ärähtänyt. itsekkin nimittäin kärsin samasta ongelmasta 5kk ikäisen nartun kanssa,mutta ei se tosin usein pure,mutta silti,silloin tällöin.
En nyt ihan ymmärrä.. Pentuahan on palkittu tuosta puremisesta, eli kun annat tilalle lelun tai puruluun, niin onko se nyt ihmekkään että pentu jatkaa puremista? Sama kun sanoit, että on kokeiltu alaleuasta ottamista, eli varmaan on kokeiltu vähän sitä sun tätä, mutta mitään ei ole tehty määrätietoisesti ja aina kun puremista tapahtuu, jo siinä voi olla koiran pää pyörällä, että mitenkäs kun välillä puremisesta saa lelun tai luun palkaksi ja välillä käydään käsiksi..
Itse jätän pennun huomiotta, sitähän se juuri haluaa tuolla puremisella, ja sille on aivan sama onko huomio positiivista vai negatiivista, kunhan se huomataan. Johan sen kertoo, että monia koiria on suorastaan pahoinpidelty, ennenkuin sattuu ja pelottaa niin paljon että valitsee ennemmin purematta jättämisen. Kun pentu tarttuu käteesi, lähde pois, täysin kylmänä sanomatta sanaakaan ja edes vilkaisematta pentuun, oppii kyllä että se menettää juuri sen mitä tavoitteli tuolla käytöksellä. Inahtamista kannattaa miettiä, monet pennut innostuvat vain siitä, mutta toisilla toimii loistavasti, joten kannattaa sitäkin kokeilla.
Pitkää pinnaahan se vaatii, mutta tulokset palkitsevat.
Itse pyrin aina hieman lukemaan sitä pentua. Jos puree sen vuoksi että haluaa huomiota niin käännän selän ja jos puree leikin keskellä ns innoissaan niin leikitän jollain luulla tai narunpätkällä ja purkoon sitä. Eli ei se luu aina ole sille palkkio ja ei aina tarvitse olla kovin mustavalkoinen kun on koirista kyse. Jokin toinen tapa saattaa toimia jollain toisella kun taas toisella ei auta ollenkaan.
Pentupuremisen loppumiseen ei ole mitään ikärajaa.
Ja täytyy minunkin sanoa että en kyllä näe täällä missään missä kehotetaan ruiskimaan sitruunaa koiran silmille ja vaikka niin jossain lukisi niin varmasti ajatusvirhe. Tuossa yhdessä vastauksessa käsketään laittamaan veteen sitruunaa mikä on varmasti ihan toimiva mutta ei siinäkään silmille sitä käsketä laittamaan.
Meillä oli urosberni kova pentuna puremaan ja koko elinikänsä se tahtoi käyttää niitä hampaita milloin mihinkin. Se eli vajaat 3 v., kuoli verisyöpää äkkiarvaamatta viime kesänä. Ei oikeastaan ollut vihainen, mutta todella riehakas. Nyt narttu ja ihan eri maata. Tosin voi narttukin olla villi, riehakas ja itsepäinen. Tämä uros oli tosi itsepäinen ja katsottiin monta kertaa isännyyttä talossa, jopa siten, että se puri miestäni kateenkin pari kertaa ja minulle irvisti kerran pahasti, kun kilesin sitä alas sohvasta, lähti kuitenkin.
Joo eli kyseessä on uros koira ja rotu on Lapinkoira. Pentu on kyllä aika riehakas tapaus. Leikkiessä välillä saattaa vahingossa puraista/näykkäistä kun yrittää lelua purra ja tämä on tavallaan ymmärrettävää eikä niin haittaa. Ongelma on se että jos vaikka istuu sohvalla ja pentu kulkee ohi se saattaa näykkäistä jalasta tai jos seisoo paikallaan niin pentu saattaa hypätä ja näykkäistä sormista. Sama välillä kun pentua silittää niin yrittää näykkäistä. Tästä olisi kiva päästä eroon ettei koko ajan tarvitse miettiä että koska seuraavaksi on pentu tulossa hampaat edellä puremaan.
Tosiaan, se meidän bernipoika oli just tuommoinen ja lapsenlapset jatkuvasti meillä ! Melkoisen hikistä hommaa vahtia, ettei vaan sattuisi mitään. Lapset sanoivatkin, että "Loki taas liehuu!". Koira oli Roki. Se oli nyt vaan sen tyyppinen - hammastelija. Nykyinen narttu on ihan eri maata, ja PALJON helpompaa, toden totta ! Eipä siinä auttanut, kuin kieltää ei, ja ottaa välillä kovat otteet kuonosta, yleensä vain innostui ja haukkuikin vielä ! Paras konsti ehkä oli ja on (kasvattajien neuvo), kun riheuu liikaa, vie pentu ulos rauhuttumaan, tai eristä esim. toiseen huoneeseen rauhuttumaan. Sillä on nimittäin virtaa NIIN paljon! Väsytyskeinoina miellä oli karkkien (nakit, juusto) piilotus asunnon sisällä tai karkki kupin alle jne. Elikkäs "virtaa" ohjattiin tietoisesti muuhun toimintaan, tämä jos mikä väsyttää pentua korvien välistä. Ulos heitettiin nappuloita, joita käskettiin koiraa etsimään iloisella äänellä"etsi karkki" ja kun löysi, kehut heti. Oppihan ukko helposti sanan etsi. Tai sitten ulkoleikkinä, että menee toinen piiloon karkin kanssa ja pentu etsimään ja karkki palkinnoksi. Se oli kivaa, kaikista, no johan lopulta rauhottui. Raskasta se oli työpäivän päälle, kun ihan koko ajan hämmensi meitä ja oli vaatimassa ja yritti komentaa ja pompottaa leikkiin näykkimällä. Luulen, että pentusi tahtoo leikkiä, koiran käset ovat hampaat. Kyllä tämäkin narttu yrittää pyytää leikkiin ja lekkuu päälle (ei hammasta kuitenkaan!!), jotta eikun leikkiin. Ei käy, me käännetään selkä. Jonkin ajan kuluttua, kun koira huomaa, ettei hänen käytöksensä tuo toivottua tulosta, se lopettaa ja hakee omat nallensa, jotka se "murhaa ja raatelee" ! Narttumme luovuttaa melko helposti, uros ei sitten millään, eikun aina vaan tempomassa päälle. JOS sie lähet pennun mukaan, kun se tulee hämmentämään, se saavutti käytöksellään haluamansa ja saaat olla jatkuvasti sen kanssa touhuamassa KOIRAN pyynnöstä, ollaan väärillä jäljillä. JOHTAJA määrää, koska leikki alkaa ja loppuu. Koetahan yrittää näitä konsteja.
Kun pentu puree, voi kiljaista kimeästi, jotta pentu ymmärtää että sattui. Ja leikki lopetetaan samantien, hetken kuluttua voi taas leikkiä.
Tämä on samalla aivotyötä pennulle, kun se joutuu miettimään, miten voisi leikkiä niin ettei ihminen kiljuisi ja saisi namiakin.
Nameilla leikkiminen, eli nami käteen, koira saa ottaa sen, mutta vain hellästi, jos nappasee hampailla liian lujaa, niin kiljaistaan kimeästi, eikä namia tipu. Eli namin saa vain kun "hellästi" osaa sen ottaa.
Koira oppii käyttämään hampaitaan, kun saa pentuna opetella.
Jos harjoitellaan koiran kanssa, niin että se saa tarttua kipeästikkin hampaillaan, vaikka vain joskus, se oppii että niin saa tehdä.
Pentu ei vielä ymmärrä omaa puruvoimaansa ja oppii pikkuhiljaa kuinka voimakkaasti voi hampaitaan käyttää.
Ja ollen vetoleikeissä ottanut lelusta ihan kunnolla kiinni ja kun pentu on hampaillaan tarttunut vahingossa sormeeni, olen kiljahtanut ja näin näyttänyt pennulle että ei sovi ihmisen sormiinkaan tarttua kovalla otteella.
Näitä hampaidenkäyttöharjoituksia ollaan tehty kuukausitolkulla, jo ennen hampaiden vaihtumista ja tosi paljon hampaiden vaihtuessa, ja tehdään edelleenkiin, että pentu saa pitää tntuman omien hampaidensa voimaan.
Ja roikkuva mikä tahansa, oli sitten lelu, jalka tai käsi, on pennulle suuri houkutus, eli jalkojen ja käsien roikottamisen lopettaminenkin voi auttaa asiaa.