Hei
Onko täällä palstalla muita, jotka ovat harkitsemassa luovutettujen sukusolujen käyttöä?
Tai ovat saaneet tällä keinoin lapsen?
Olisi mukavaa vaihtaa ajatuksia....
Onko täällä palstalla muita, jotka ovat harkitsemassa luovutettujen sukusolujen käyttöä?
Tai ovat saaneet tällä keinoin lapsen?
Olisi mukavaa vaihtaa ajatuksia....
Vastaukset 12
Vanhimmat
Meillä miehellä diagnoosi azoospermia, siemennesteestä kuitenkin läytyi 2 liikkuvaa siittiötä. Lääkäri pyysi meitä harkitsemaan lahjoitettujen siittöiden käyttöä. Miehellä luultavasti vielä edessä kivesbiopsia. ICSI on meille ainoa hoitomuoto. Kova paikka miehelle! Ja antoi todellakin ajattelemisen aihetta meille molemmille.
Kiitos vastauksistanne!
Meillä diagnoosi azoospermia, biobsiassa ei löytynyt yhtään siittiötä. Meillä siis ainoa vaihtoehto tuo lahjoitetut sukusolut..ja ilmeisesti inseminaatiolla yritetään ensin..aikataulusta en vielä tiedä, sillä minuakin tutkitaan ensin eli lähinnä että onko munatorvet auki jne.
Kyllä on monenlaisia tunteita mielessä...ei niitä voi sanoiksi pukea...ihanaa saada teiltä vertaistukea :) Lämpmiä halauksia kaikille!
Meillä on kohtapuolin hoito toteutumassa! Olemme käyneet läpi kolme ivf hoitoa, tuloksetta. Ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin luovutetut munasolut, vika siis meillä minussa. Olimme tehneet päätöksen tästä jo silloin kun hoidot omilla soluilla olivat kesken, kun jo ensimmäisessä hoidossa näytti siltä, että ei ehkä tule toteutumaan "oma" lapsemme.
Monenlaisia ajatuksia on mahtunut matkalle. Aikaa ensimmäisestä ajatuksesta on kulunut kohta vuosi ja sanon että tuo kaikki on tarvittu.
Omia ajatuksia selventää kummasti, kun käy alkuvaiheessa keskustelun psykologin kanssa, mikä on tietääkseni "pakollinen" tähän hoitomuotoon lähdettäessä.
Osa lopettaa hoidot kesken, osa jatkaa niin pitkään kuin omilla soluilla vaan voi... ja osa päätyy tähän vaihtoehtoon. On itsestä täysin kiinni, kuinka pitkälle on valmis menemään.
Tsemppiä tulevaan... ;)
Keskustelu:Onko täällä lahjoitusmunasolulla.....Kerroin meidän tarinaamme lahjamunasoluhoidoistamme....Mikäli sua kiinnostaa!Voimia ja onnea hoitoihinne!!!!Lämpimät halit!!!!!!!!!!
En löytänyt kirjoitustasi...täytyy katsoa vielä uudestaan paremmalla ajalla....minua kyllä kiinnostaa sinun tarinasi!!
sivu 5 tällä hetkellä.Sieltä löytyypi!:):):)
Kiitos, nyt löysin viestisi....etsin sitä erheellisesti aluksi otsikosta sinun nimimierkilläsi.
Annoit paljon toivoa :)
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja perheellesi :)
Meillä on siis tilenne, että pitäisi löytyä miespuolinen luovuttaja, mutta ainakin ennen lakimuutosta ei pitäisi olla vaikeaa. lääkäri ei puhunut mitään jonottamisesta vaan että laitetaan hoidot alulle mahd. pian...
Olen itse ajatellut että jos saamme mieheni kanssa lapsen/lapsia lahjoitetuilla siittiöillä, haluan lahjoittaa munasolujani jollekin tarvitsevalle...
halauksin, yksi monista
...,että teidän ei tarvitse pitkään jonotella lahjasiittiöitä!Voi miten kaunis ajatus sinulla omien solujesi luovutuksesta!!!!!Olen täällä tippa linssissä....:)Toivon kovasti ,että saatte oman käärön!!!!!!Voimia,voimia,voimia hoitoihin ja lämpimät halit teille!!!!!!!!!!!!!!!!!!:):):)
Moi, minä olen menossa huomenna inseminaation luovutetuilla siittiöillä. Miehelläni on todettu y-kromosomin mikrodeleetio. Ikää meillä on jo sen verran, että päätyimme heti tällaiseen ratkaisuun....
miksi luovutetuilla jos miehelläsi on y-kromosomin poikkeavuus? Eikö miehesi sperma käy vaikka tuo poikkeavuus onkin? Sehän saattaa periytyä poikalapselle... Vai ettekö halua ottaa sitä riskiä?
Hei, miten teidän inssi meni?
Haluaisitko/ voisitko kertoa kaikki toimenpiteet ja miten kauan tuo inssi kesti...kun itsellä ilmeisesti edessä tuo samainen operaatio...
Tehtiinkö se omaan kiertoosi, vai miten?
Onko teillä tuntematon luovuttaja??
Toivon todella parasta puolestasi, että kaikki meni hyvin ja että tärppäisi!!
Haleja!!
Yli kolmekymmentä vuotta sitten päädyimme käyttämään luovutettuja sukusoluja, siksi että miehelläni ei ollut yhtään siittiöitä.
Pari viikkoa sitten kerroin lapsilleni heidän alkuperästään, koska yhdelle heistä oli tulossa oma lapsi. Mieheni ei halunnut heille kertoa, koska häpesi asiaa. Hän on kuitenkin kuollut.
Koin, että maailma on muuttunut niin paljon kolmenkymmenen vuoden aikana, että olisi vastuutonta olla kertomatta lapsille. Joka tapauksessa he voisivat saada sen itsekin selville. Parempi, että kerroin heille itse, ja samalla kerroin myös syyn tekemäämme päätökseen käyttää luovuttajan sukusoluja.
Kerroin myös siitä ajasta, kun olimme parikymppisiä. Olimme liian nuoria ja jouduimme salaamaan asian. Emme saaneet tukea keneltäkään.
Aikuiset lapset kestivät uutisen hyvin. Tietenkin he järkyttyivät ensin, mutta lähinnä he olivat kiinnostuneita ja innostuneita. Puheeksi tuli myös se, millainen henkilö luovuttaja on. Ehkä hän on empaattinen, ajattelevainen, jopa tuntemattomia auttava mies.