Hämy hiipii illansuussa
lumikentille laskeutuen.
Kuura hopeinen kimaltaa puissa
- on hetki sininen.
Seison kotiportahilla
villahuiviini kietoudun.
Kirkkaan tähtitaivaan alla,
niin tyyni on olla mun.
Minä odotan,
kuuntelen hiljaa,
joko kuulen sun askelees.
Ne tunnen kaikista muista,
-myös sydän kun kuuntelee.
lumikentille laskeutuen.
Kuura hopeinen kimaltaa puissa
- on hetki sininen.
Seison kotiportahilla
villahuiviini kietoudun.
Kirkkaan tähtitaivaan alla,
niin tyyni on olla mun.
Minä odotan,
kuuntelen hiljaa,
joko kuulen sun askelees.
Ne tunnen kaikista muista,
-myös sydän kun kuuntelee.
Vastaukset 9
Vanhimmat
runo. Paljon puhuva ja loppu mukavasti viitteenomainen. Ei ylisanoja.
Mitäpä tähän enää lisäisi; kaunista ja herkkää kuvausta. Luonnontunne ja oma sisäinen kokemus yhdistyy saumattomasti. Pidin.
Kaunista, herkkää, sujuvaa tekstiä, pidin erittäin paljon.
Sininen hetki ja tähtitaivas on kaunis näky ja tyynellä
ilmalla tähtitaivaan alla, siinä tunnelmassa mielikin tyyntyy.
Kiitos lukuelämyksestä Annanen!
loit runollasi, ensimmäinen säkeistö oli todella upea, jatko rauhallisen levollinen, kiitos Annanen kauniista lukuhetkestä!
sinä salainen nainen
runosi hyvin kaunis
odotat sinä luona portin
kuun loistaessa hopeaa
kuulet askelleet
jotka sinätunnet
saapuu luoksesi
sua tervehtimään
askeleet ne kantoi tunteen
lämmön sinun sydämeen
Rakas saapui sinun luokse
tuoden lämmön sydämeen
HH
Teille, runoystävät.
Talvipäivän kauneus inspiroi runon kirjoittamiseen.
Tuntuu hyvältä, kun piditte.
Ja HH:lle kiitos runovastineesta))).
Sinä tem, jos kukaan, tiedät, mikä salaperäinen yhteys on luonnolla, tunteilla ja runoilla.
Oli mukava nähdä Sinut)).
Luen uudelleen.
Ihanaa illan hämyä sinne jonnekin.
Kiitos, Margitta )).
ja kaunis, tunnelmallinen runo...