Itsetunto on noin -2. Monesta syystä. Voitte nostaa minua, jos kerrotte; Pitäisikö minun olla ihan todella tyytyväinen itseeni? Onko mulla mennyt paremmin kuin hyvin? Olen saanut läpi yhden kirjan, ihan kustantamon kautta. Saanut tekstejäni kirjasarjaan. Keväällä tulossa taas kirja ja kustantajan kautta.
Siis; pitääkö mun vaan uskoa, että "Minä osaan kirjoittaa!"
Siis; pitääkö mun vaan uskoa, että "Minä osaan kirjoittaa!"
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jos nyt et tuohonkaan ole tyytyväinen , niin mihin sitten? Ettet vaan tahallasi kyykytä meitä matosia, jotka täällä ihmettelemme, miten temppu tehdään?
Vai onko niin, että itsetuntosi ei tarvinnutkaan tuota kustannussopimusta, vaan sinun olisi pitänyt tehdä jotakin muuta.? Mieti ite!!!!!!!!!!!!1
Voin käsi Raamatulla vakuuttaa, että olen tyytyväinen ja todella onnellinen; MUTTA en usko omaan itseeni. Omiin kykyihini. Siihen, että minussa, helkkari sentään, taitaa olla todellista ainesta.
Jos tietäisit menneisyyteni, et ihmettelisi. Poljettu on suohon monta kertaa ja monen ihmisen voimalla. Mutta olen tainnut nousta!
On tässä yks sun toinen nähnyt muutakin kuin nälkää, että kommentoivaa kyllä riittäisi.
Toivotan onnea(aikuisten oikeesti), älä enää märehdi oletko riittävän hyvä, kyllä olet.
Nyt vaan uutta tekstiä pukkaamaan, sillä kolarinkin jälkeen, heti rattiin, ettei ala pelkäämään.
Siis Natalie Goldberg amerikkalainen kirjailija ja kirjoituksen opettja. Häneltä on käännetty muutama kirja. Minua ainakin inspiroi joten miksei sinuakin? Mikset vain voi olla tyytyväinen muka ja jatkaa hommaa jos se sinua kiinnostaa? Jos taas ei niin jotain muuta. Ei se kirjottaminen ole maailman tärkein asia (paitsi jos se tosiaan on).
.........
ettet nyt vaan ole taas joku narsistinen puliveivari , jolla ei ole itsetunnosta hajuakaan???
????????????????????????????????????????
juuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu!!!
Katos yläpuolelle
siis oliko minulle tämä viestisi?
Jos oli niin selvennykseksi kyllä voin ilmoittaa ja tarkentaa, että harvoin katselen nenänvartta pitkin.
Juuuuuuuuuuuuuuuh!
Thäts it!
Voin vakuuttaa: Sinun täytyy osata kirjoittaa.
Kyllä minusta vähän tuntuu että osaat kirjoittaa, sillä eihän muuten poliisikomisaariksi pääsisikään.
(Mitenköhän kirjoitetaan "polliisikomisaari?)
Itsetunto on häilyväinen asia, naisena huomaan sen humahtelevan alle nollan kerran kuussa. Toki humahtelua tulee siitä ja tästä ja tuosta. Järjellä voi yrittää paikata tunteiden jättämiä aukkoja. Eli itse tulostelen kehuja ja kiitoksia ja lueskelen niitä hetkinä kun tuntuu etten osaa mitään.
Nyt juuri haukkujen jälkeen on olo, että mitenköhän tämä on, vaikka teksti julkaistaan, se ei silti ole "parasta" mihin pystyn. Ristiriita on aika roima sisikunassa. Tieto jossain syvemmällä että parempaankin kykenee vastaan tietoa että julkaistaanhan teksti joka tapauksessa ja tilini ajallaan saan...
Kaikessa taiteenteossa taitaa olla niin että jokainen työ on vain harjoitus ennen seuraavaa, valmiiksi "täydelliseksi" ei tule, mutta pyrkimys parempaan on ikuista.
Siksi itsetunto ei saa olla liian vahva, (luulisi osaavansa kaiken)
Osaat kirjoittaa, mutta tiedät että pystyt parempaan.
Sitten tulisi jo alkaa huolestua, jos omiin tuloksiinsa on niin tyytyväinen, ettei usko enää voivansa oppia, ja parantaa tuloksiaan. Jokainen kirja on hieno saavutus, mutta seuraava voi olla vielä parempi.