Intiassa asuvia?!

Tuleva mieheni on intialainen ja tulemme asumaan puolison vanhempien ja sukulaisten kanssa samassa kaupungissa aina talvisin. Trivandrum on kylla osavaltionsa paakaupunki mutta ei kuitenkaan hirmuisen iso eika moderni. Naapurustossa varmasti tullaan puhumaan meista senkin vuoksi etta olemme kaksikulttuurinen perhe ja kuulemma intialais-muunmaalaisia pareja ei kauheasti siella nay. Vai nakyyko? Ja miten asiaan suhtaudutaan noin yleisesti? Koska mieheni on opiskellut ulkomailla, naapureilla, tutuilla ja sukulaisilla on jo jonkinmoiset ennakkoluulot rahasta ja rikkaudesta. Olen suhteellisen positiivinen siita, etta tulen toimeen ja osaan kayttaytya oikein tilanteessa kuin tilanteessa, mutta jonkinmoisia esimerkkeja ja vinkkeja olisi kiva saada.

Trivandrum kirjoitti:

Tuleva mieheni on intialainen ja tulemme asumaan puolison vanhempien ja sukulaisten kanssa samassa kaupungissa aina talvisin. Trivandrum on kylla osavaltionsa paakaupunki mutta ei kuitenkaan hirmuisen iso eika moderni. Naapurustossa varmasti tullaan puhumaan meista senkin vuoksi etta olemme kaksikulttuurinen perhe ja kuulemma intialais-muunmaalaisia pareja ei kauheasti siella nay. Vai nakyyko? Ja miten asiaan suhtaudutaan noin yleisesti? Koska mieheni on opiskellut ulkomailla, naapureilla, tutuilla ja sukulaisilla on jo jonkinmoiset ennakkoluulot rahasta ja rikkaudesta. Olen suhteellisen positiivinen siita, etta tulen toimeen ja osaan kayttaytya oikein tilanteessa kuin tilanteessa, mutta jonkinmoisia esimerkkeja ja vinkkeja olisi kiva saada.

Vai Trivandrum.. tuttu paikka. Minunkin puolisoni on Keralasta kotoisin :)

Minut otettiin hyvin vastaan keralalaisten sukulaisteni puolelta, kuten myös puolisoni täällä Suomessa. Kohteliaita ovat kaikki minulle, mutta kuten sanoin jotkut saattavat olla myös uskomattoman kateellisia asioista joista heillä ei ole mitään realistista käsitystä. Mutta kertomalla itsestäsi ja elämällä matalaa profiilia saa ajan mittaan tulosta aikaan :)

Ystävällisyydellä Keralassa saa paljon aikaan ja hymyhän ei maksa mitään.

Paikalliset ihmiset, siis ne jotka ovat vain kuulleet ulkomaista, odottavat että nainen on kodin henki joka kokkaa ihanaa ruokaa ja elää käytännössä vain perheelleen. Toki nykyaikana myös naisten työssäkäynti on yleistynyt ja varmaan yleistyy koko ajan.

Ihanaa tulevaisuutta sinulle tulevan miehesi, hänen sukunsa ja uuden asuinpaikan kanssa. Muista kunnioittaa miehesi äitiä, se on miehellesi erittäin tärkeä asia että tulette toimeen keskenännä (siis anoppisi ja sinä).

puoliso. kirjoitti:

Vai Trivandrum.. tuttu paikka. Minunkin puolisoni on Keralasta kotoisin :)

Minut otettiin hyvin vastaan keralalaisten sukulaisteni puolelta, kuten myös puolisoni täällä Suomessa. Kohteliaita ovat kaikki minulle, mutta kuten sanoin jotkut saattavat olla myös uskomattoman kateellisia asioista joista heillä ei ole mitään realistista käsitystä. Mutta kertomalla itsestäsi ja elämällä matalaa profiilia saa ajan mittaan tulosta aikaan :)

Ystävällisyydellä Keralassa saa paljon aikaan ja hymyhän ei maksa mitään.

Paikalliset ihmiset, siis ne jotka ovat vain kuulleet ulkomaista, odottavat että nainen on kodin henki joka kokkaa ihanaa ruokaa ja elää käytännössä vain perheelleen. Toki nykyaikana myös naisten työssäkäynti on yleistynyt ja varmaan yleistyy koko ajan.

Ihanaa tulevaisuutta sinulle tulevan miehesi, hänen sukunsa ja uuden asuinpaikan kanssa. Muista kunnioittaa miehesi äitiä, se on miehellesi erittäin tärkeä asia että tulette toimeen keskenännä (siis anoppisi ja sinä).

Kiitos!!! Oottekos muuten olleet kauankin yhdessa? Ja siis asutte Suomessa? Miten tapasitte? Hieman hermostuneena odotan anopin kanssa oleilua, koska miekkoseni ei itsekaan tule oikein kunnolla toimeen aitinsa kanssa. Tai siis tulee kylla, mutta valittaa etta amma on aika negatiivinen ja narisee kaikesta koko ajan. Mieheni on jo varoittanut aitiaan neuvomasta minua liikaa vaikkapa siita miten hiusten tulisi olla tai pukeutumistyylista ja sen semmoisesta. Koitan aina ajatella etta jotenkin kummasti sulatan myos miehen aidin sydamen ja etta tulemme toimeen. Meilla on jo erillinen talo odottamassa, joten onneksi emme tule asumaan saman katon alla. Se voisi olla aikamoista koettelua pidemman paalle.

Trivandrum kirjoitti:

Kiitos!!! Oottekos muuten olleet kauankin yhdessa? Ja siis asutte Suomessa? Miten tapasitte? Hieman hermostuneena odotan anopin kanssa oleilua, koska miekkoseni ei itsekaan tule oikein kunnolla toimeen aitinsa kanssa. Tai siis tulee kylla, mutta valittaa etta amma on aika negatiivinen ja narisee kaikesta koko ajan. Mieheni on jo varoittanut aitiaan neuvomasta minua liikaa vaikkapa siita miten hiusten tulisi olla tai pukeutumistyylista ja sen semmoisesta. Koitan aina ajatella etta jotenkin kummasti sulatan myos miehen aidin sydamen ja etta tulemme toimeen. Meilla on jo erillinen talo odottamassa, joten onneksi emme tule asumaan saman katon alla. Se voisi olla aikamoista koettelua pidemman paalle.

No niin, se on kiva että teillä on jo oma huusholli ;) Omat appivanhempani ovat ihania, mutta siitä huolimatta en voi kuvitella asuvani heuidän kanssaan. Olen liian suomalainen sellaiseen touhuun, tarkoitan että tarvitsen tilaa ympärilleni. Tilaa, jossa saan olla rauhassa täysin oma itseni ja se ei tulisi kuuloon jos asuisin appivanhempieni kanssa saman katon alla. Ei sillä että he vaatisivat minulta jotain vaan yksinkertaisesti siitä syystä etten muuttaisi omien vanhempienikaan kanssa enää samaan asuntoon :) Sen kun se yhteiskunta joku päiva tajuais, että meidän kulttuurissa tämä on aivan yhtä normaalia, kuin heidän kulttuurissaan se että lähes koko suku asuu ellei samassa talossa, niin ainakin samassa pihapiirissä. Luulen, että tuollainen yhteiselo pahimmassa tapauksessa pilaisi muuten hyvän suhteen, ei vaan appivanhempiin vaan ehkä myös omaan mieheen (sähköä ilmassa jatkuvasti...). Varmaan on myös ihmisiä täälläkin, kelle tuo sopisi, mutta minä ja luultavasti suurin osa suomalaisista emme kuulu siihen joukkoon.

Olemme tavanneet Keralassa noin seitsemän vuotta sitten ja nyt asumme Suomessa. Olisi kiva vaihtaa kanssa enemmänkin asiaan liittyvää, mikäli voisit laittaa mailiosoitettasi tms...

puoliso. kirjoitti:

No niin, se on kiva että teillä on jo oma huusholli ;) Omat appivanhempani ovat ihania, mutta siitä huolimatta en voi kuvitella asuvani heuidän kanssaan. Olen liian suomalainen sellaiseen touhuun, tarkoitan että tarvitsen tilaa ympärilleni. Tilaa, jossa saan olla rauhassa täysin oma itseni ja se ei tulisi kuuloon jos asuisin appivanhempieni kanssa saman katon alla. Ei sillä että he vaatisivat minulta jotain vaan yksinkertaisesti siitä syystä etten muuttaisi omien vanhempienikaan kanssa enää samaan asuntoon :) Sen kun se yhteiskunta joku päiva tajuais, että meidän kulttuurissa tämä on aivan yhtä normaalia, kuin heidän kulttuurissaan se että lähes koko suku asuu ellei samassa talossa, niin ainakin samassa pihapiirissä. Luulen, että tuollainen yhteiselo pahimmassa tapauksessa pilaisi muuten hyvän suhteen, ei vaan appivanhempiin vaan ehkä myös omaan mieheen (sähköä ilmassa jatkuvasti...). Varmaan on myös ihmisiä täälläkin, kelle tuo sopisi, mutta minä ja luultavasti suurin osa suomalaisista emme kuulu siihen joukkoon.

Olemme tavanneet Keralassa noin seitsemän vuotta sitten ja nyt asumme Suomessa. Olisi kiva vaihtaa kanssa enemmänkin asiaan liittyvää, mikäli voisit laittaa mailiosoitettasi tms...

:) Tosiaankin, olen myos aina ajatellut ihan omien vanhempienkin kohdalla ettei ole paluuta niiden kanssa yhteen asumaan kuin vain lyhyeksi aikaa. Se vaan taitaa olla niin etta kun kerran muuttaa pois ja itsenaistyy oikein konkreettisesti, tarvitsee sen oman tilan ja mahdollisuuden toteuttaa omia tapoja ja etenkin miehen/vaimon kanssa muodostaa se oma tiimi ja perhe ja omat jutut.

Meilla on tosiaan aika onnekkaasti etta on se oma talo odottamassa jo valmiina, tosin kalustamattomana. Mies rakennutti bisneksiaan varten toimistotalon ja sinne ylakertaan asunnon. Talo sijaitsee sopivan lyhyen mutta pitkan matkan paassa vanhempien kodista mutta onneksi sisko asustaa aika lahella, oman miehensa vanhempien kodissa.

Oon miettinyt etta sen taytyy olla rankkaa, ja vaikka kuinka pitaisi appivanhemmistaan, eihan sita voi valttya kahnauksilta tai pikku hankaluuksilta. Miehen siskokin kavi aluksi aikamoisen tormayskurssin uudessa talossa ja he joutuivat muuttamaan hetkeksi pois appivanhempien luota. Toisaalta sisko ei saanut tukea omalta aidiltaan tassa asiassa, joka vain konservatiivisena toitotti etta pitaa vain kestaa ja kestaa.

Olisi mukavaa mailailla, joten jos aikaa ja intoa riittaa, niin tassa on mailiosoite josta minut saa kiinni: [email protected]

Trivandrum kirjoitti:

:) Tosiaankin, olen myos aina ajatellut ihan omien vanhempienkin kohdalla ettei ole paluuta niiden kanssa yhteen asumaan kuin vain lyhyeksi aikaa. Se vaan taitaa olla niin etta kun kerran muuttaa pois ja itsenaistyy oikein konkreettisesti, tarvitsee sen oman tilan ja mahdollisuuden toteuttaa omia tapoja ja etenkin miehen/vaimon kanssa muodostaa se oma tiimi ja perhe ja omat jutut.

Meilla on tosiaan aika onnekkaasti etta on se oma talo odottamassa jo valmiina, tosin kalustamattomana. Mies rakennutti bisneksiaan varten toimistotalon ja sinne ylakertaan asunnon. Talo sijaitsee sopivan lyhyen mutta pitkan matkan paassa vanhempien kodista mutta onneksi sisko asustaa aika lahella, oman miehensa vanhempien kodissa.

Oon miettinyt etta sen taytyy olla rankkaa, ja vaikka kuinka pitaisi appivanhemmistaan, eihan sita voi valttya kahnauksilta tai pikku hankaluuksilta. Miehen siskokin kavi aluksi aikamoisen tormayskurssin uudessa talossa ja he joutuivat muuttamaan hetkeksi pois appivanhempien luota. Toisaalta sisko ei saanut tukea omalta aidiltaan tassa asiassa, joka vain konservatiivisena toitotti etta pitaa vain kestaa ja kestaa.

Olisi mukavaa mailailla, joten jos aikaa ja intoa riittaa, niin tassa on mailiosoite josta minut saa kiinni: [email protected]

laitoin sulle postia.

puoliso. kirjoitti:

laitoin sulle postia.

Mail. :)

Harmiksi en pysty katsomaan kyseista ohjelmaa koska olen Kanadassa! Mutta kiitos vinkista kuitenkin. :)