Hei pohjanmaalta

pyöreänsyöjä ja muutkin kirjoitti:

Femakkokepusheriffi poistaa tän uudestaan
Oispas ep:lläkin vapaa lehdistö...
No netti hoitaa.
Ota ny perhanan ruusu äkkiä tää pois.
Ei ois uskonu ,että kepu ja ilkka on loikannu vasemmiston ja viherpipertäjien leiriin.
No päätoimittajasta senverran ,että sellainen orja ,kuin isäntä...
hopi hopi.Häviät tän kisan varmasti.Ilkan valta ei yllä Soinia kauemmas. Hehhehhehehehe

Seinäjoen sheriffi on Ilkan päätoimittajan narussa ja nostanee palkan sieltä
Lukekaas tämä.Seinäjokiset jutelkoot asiansa kaupunkinne sivuilla ,koska tää juttu koskee Teitäkin ja ei poisteta kun ei Ilkka-konserni maksa palkaa sheriffille.
Alkaa kyllä maksaan ,jos soitat.
Lue nopeasti ...
Moi

Monikulttuurisuus ja nainen
Olen usein huomauttanut siitä paradoksista, että maahanmuuttoa ja
monikulttuurisuutta (jotka käytännössä tarkoittavat islamisoitumista ja
siihen alistumista) kannattavat pääasiassa ne, jotka ovat tämän
kehityksen suurimpia häviäjiä. Jostakin syystä esimerkiksi duunarin
asialla mielestään oleva vasemmisto kannattaa palkkoja polkevan
halpatyövoiman maahantuontia. Feministit taputtavat käsiään avoimen
naisvihamieliselle muslimikulttuurille. Vihreät ovat innoissaan, kun
matalan kulutuksen maista tuodaan Eurooppaan miljoonia uusia
kerskakuluttajia, sellaisia, jotka eivät ole ikinä kuulleetkaan mistään
ekologisesta ajattelusta. Ja sellaisia, joille teuraseläimen tainnutus
hoidetaan sanomalla ääneen Allahin nimi. Sekularismia ja
rationaalisuutta ajava akateeminen yhteisö hurraa uskonnollisen
fundamentalismin ja kreationistisen ajattelun nousulle. Liikaa
evankeliumia (ja liian vähän UT:n muita osia) lukeneet
lässytilääkristityt saarnaavat suvaitsevaisuutta niitä kohtaan, jotka
ilmoittavat murskaavansa ristin ja tarjoavat vääräuskoisille
vaihtoehtoina alistumista tai kuolemaa. Ja niin edelleen.

Kirjoituksessa Islamin yleisestä ja erityisestä suvaitsevaisuudesta
pohdin monikulttuurisuutta seksuaalivähemmistöjen näkökulmasta. Tänään
ajattelin kirjoittaa naisista. Yllykkeen sain tuoreesta
kulttuurinrikastumistapahtumasta pohjoisessa. 26-vuotias nainen
joukkoraiskattiin Oulun keskustassa perjantain ja lauantain välisenä
yönä 16.12. Miehiä oli neljästä kuuteen, ja he olivat ennen raiskausta
lyöneet naisen tajuttomaksi. Sanomalehti Kalevan mukaan he olivat
ulkomaalaisia, "tummia mutta eivät mustaihoisia".

Hesari julkaisi uutisen verkkosivuillaan 17.12. Jutusta oli saksittu
pois kaikki tekijöiden ulkonäköön ja -maalaisuuteen liittyvät
maininnat. Sensuuristaan tunnettu HS salli seuraavan viestin ilmestyä
jutun kommenttiosastolle:

"[...] suomalaisten miesten kasvatuksessa on jotain vialla, miten
tämmöistä voi tapahtua sivistyneessä maassa? Esim.
Armeija/siviilipalvelus olisi hyvä paikka, jossa voitaisiin luennoida
suomalaisille miehille naisten oikeuksista!"
Monet lukijat, minä heidän joukossaan, huomauttivat kommenteissaan
tapauksen yksityiskohdista. Vastoin ennakko-odotustani sensori päästi
viestit läpi. Vajaa tunti huomautukseni jälkeen juttua päivitettiin ja
siihen lisättiin maininta tekijöiden ulkomaalaisuudesta. Tuntomerkeistä
("tumma iho") vaiettiin edelleen, siitä huolimatta, että
silminnäkijöiltä pyydettiin vihjeitä.

Aamulehti poisti linjalleen ominaisesti uutisesta tekijöiden
ulkomaalaisuuteen viittaavat maininnat. Iltalehti ja Ilta-Sanomat eivät
oikein tienneet, pitäisikö sensuroida vai ei, ja lopputulos on vähän
hassu. Maininta ulkomaalaisuudesta on säilytetty, maininta tummuudesta
poistettu, mutta tieto ei-mustaihoisuudesta jätetty:

"Miehet vaikuttivat naisen mukaan ulkomaalaisilta, mutta eivät olleet
mustaihoisia."
Tarkoittaako "ulkomaalainen" oletusarvoisesti mustaihoista? Vai onko
ulkomaalainen raiskaaja IL:n ja IS:n mielestä oletusarvoisesti
mustaihoinen?

Tapauksesta tuskin kuullaan mitään jatkossa. Sehän oli
yksittäistapaus, eikä yksittäistapauksia saa käyttää koko yhteisön
leimaamiseen. Joka tapauksessa kyse oli häiriintyneistä yksilöistä,
eikä selitystä pidä hakea tekijöiden kulttuurista.

Reino taisi joskus sanoa vieraskirjassani, että pieni vähemmistö
pääsee pilaamaan koko joukon maineen, koska koko joukko uskollisesti
myötäilee sitä pientä vähemmistöä. Muistaako joku kuulleensa, että
yksikään Suomen haasteellisista vähemmistöistä olisi koskaan millään
tavoin esittänyt kollektiivista pahoittelua suomalaisille jäsentensä
edesottamuksista? Tai että ne olisivat katsoneet hyväksi ryhtyä
sisäiseen kurinpalautukseen mätämunien ojentamiseksi? En minäkään. Sen
sijaan esimerkiksi kuuden vuoden takaisten Hakunilan kahakoiden
yhteydessä Helsingin ja Vantaan somaliyhteisö oli yhtenä miehenä
kadulla osoittamassa mieltään käräjille tapon yrityksestä joutuneiden
maanmiestensä puolesta. Somalien riehuessa viime vuoden syksyllä
Helsingin keskustassa yhteisön nokkamiesten ainoa julkisuudessa
ilmaistu huolenaihe olivat valtaväestön asenteet somaleja kohtaan.
Somalien riehuessa tämän vuoden kesällä ja syksyllä Turussa
somaliyhteisön (ja Turun päättäjien) suurin huolenaihe olivat
suomalaisten organisoimat ("ulkomaalaisvastaiset") katupartiot.

Suomalaisten asenteet ovat raiskaustapauksen merkittävin aspekti myös
Antero Mukan käsittämättömässä, Hesarin 18.12. julkaisemassa
vuodatuksessa, josta on vaikea sanoa sen enempää kuin samaa
laatujulkaisua edustavan Reetta Rätyn taannoisesta
ulkomaalaispolitiikkaa käsitelleestä kirjoituksesta.

Jos vähemmistöyhteisöt eivät ota lainkaan kantaa jäsentensä
keskuudessa rehottavaan rikollisuuteen, tästä voidaan päätellä, että
asia ei kiinnosta näitä yhteisöjä. Tai että ne hyväksyvät jäsentensä
teot. Käännettävät kääntäen, Suomi otti valtiona, ministereiden ja
kansanedustajien suulla, kantaa Kajaanin väitettyihin rasistisiin
hyökkäyksiin vuonna 2005. Tällä kannanotolla yhteisö nimeltä
"suomalaiset" tuomitsi jäsentensä rikokset muita etnisiä ryhmiä
vastaan. (Tosin myöhemmin kävi ilmi, että mitään rasistisia hyökkäyksiä
ei tapahtunutkaan, vaan asianosaiset maahanmuuttajat olivat itse
syyllistyneet pahoinpitelyihin. Nämä seikat eivät sitten enää
päätyneetkään valtamediaan, eikä kukaan esittänyt anteeksipyyntöä
kajaanilaisille kaupungin perusteettomasta leimaamisesta rasismin
tyyssijaksi.)

Voidaan myös kysyä, miten laajasti tietyn väestöryhmän on
kunnostauduttava rikosten saralla, jotta teot muuttuisivat
yksittäistapauksista trendiksi. Jostakin syystä eräiden
maahanmuuttajaryhmien suhteellinen (ja suomalaisiin nähden
moninkertainen) väkivaltarikollisuus kasvaa tasaisesti vuosi vuodelta,
vaikka kyseessä on kuulemma vain pikkuriikkinen vähemmistö kyseisten
ryhmien kaikista jäsenistä. Joko tekijöitä ei rangaista teoistaan vaan
päästetään takaisin vapaalle, tai sitten näistä ryhmistä tulee
markkinoille jatkuvasti uusia tekijöitä.

Helsinki on suuri kaupunki, ja täällä asuu suurin osa Suomen
ulkomaalaisista. Helsingissä on ehkä mahdollista uskoa, että keskustan
kännykkäryöstäjät ja puskaraiskaajat edustavat marginaalista segmenttiä
omista etnisistä ryhmistään. Mutta jos Lahdessa kokonainen lauma
aikuisia somalimiehiä vainoaa suomalaista teinityttöä, tai jos Oulussa
kahdeksan tummaihoista miestä käy ilman syytä ohikulkijan kimppuun, ja
jos otetaan huomioon se, etteivät kaikki tällaisiin tekoihin
kykenevät/halukkaat kyseisten ryhmien edustajat voi olla liikkeellä
yhtäaikaa, kyseessä alkaa väkisinkin olla prosentuaalisesti
jonkinkokoinen osa paikallisista somali- ja tummaihoisten miesten
populaatioista.

Tärkein kysymys on kuitenkin se, miksi Oulun joukkoraiskaus tapahtui.
Ovatko tekijät häiriintyneitä yksilöitä (kuten tiedostajat haluavat
uskoa), vai omassa kulttuurillisessa kontekstissaan normaaleja nuoria
miehiä (kuten minä uskon)? Lähden siitä (vielä tällä hetkellä
rasistisesta ja islamofobisesta mutta poliisitutkinnan edetessä 100-
prosenttisella varmuudella oikeaksi osoittautuvasta) oletuksesta, että
he olivat muslimeja. Mitä sanovat islamin oppineet, nuo joka naisen
parhaat ystävät, raiskaamisesta ja erityisesti länsimaalaisen naisen
raiskaamisesta? Mitä käytännön tasolla tapahtuu muualla maailmassa, ja
millaiset ovat tulevaisuuden näkymät?

Eräs lukijoista lähetti minulle mielenkiintoisen lehtiuutisen 16
vuoden takaa. Hesarin toimittaja Terhi Width raportoi Oslosta
23.7.1990. (Skannattu leike löytyy tästä.) Norja oli tuolloin pyöreästi
samassa tilanteessa maahanmuuton kanssa kuin Suomi nyt. Ulkomaalaisia
oli 3,3% maan väestöstä. Tällä hetkellä heidän osuutensa on 8,3%.
Suurimpia ryhmiä ovat pakistanilaiset, ruotsalaiset ja irakilaiset.

Vaikka maahanmuuttajia oli väestöstä vain 3,3%, he tekivät vuonna 1989
15% Norjan väkivaltarikoksista. He tekivät 70% vuoden 1990 ensimmäisen
puoliskon aikana ilmoitetuista raiskauksista. Lue edellinen lause
uudestaan.

Koska elettiin vasta vuotta 1990, oli mahdollista sanoa monia
sellaisia asioita, joita niiden ilmeisyydestä huolimatta ei ole
mahdollista sanoa vuonna 2006. Annette Thommesen Norjan
pakolaisjärjestöstä:

"On selvää, että hunnutettuihin naisiin tottunut muslimi villiintyy
hiekkarantojen paljaasta rintamassasta. Siksi on korkea aika järjestää
aiheesta valistuskursseja."
Reaktiot olivat tuttuja meille myöhempien aikojen ihmisillekin:

"Norjaan asettuneet pakolaiset pitävät pakolaisjärjestöjen lausuntoja
loukkaavina, ja yksittäiset henkilöt ovat haastamassa Thommesenia
oikeuteen kunnianloukkauksesta."
Muslimien kunniaa ei loukannut se, että he marginaalisena vähemmistönä
tekivät kaksi kolmasosaa uuden kotimaansa raiskauksista. Heitä loukkasi
vain se, että jonkun mielestä asialle olisi pitänyt tehdä jotakin. Tämä
on loogista, jos hyväksytään tosiasiaksi se, että muslimiraiskaajat
eivät mielestään tee yhtään mitään väärin raiskatessaan. Varsinkaan
raiskatessaan vääräuskoista. Itse asiassa muslimioppineet ovat sanoneet
tämän moneen kertaan, mutta me emme halua kuunnella heitä. Me
kuuntelemme mieluummin Jaakko Hämeen-Anttilan tuhannen ja yhden yön
satuja.

Vuonna 2004 Kööpenhaminan Islamilaisen Kulttuurikeskuksen mufti Shahid
Mehdi kertoi televisiohaastattelussa, että naiset, jotka eivät käytä
huivia, "kerjäävät raiskausta". (Mufti on islamin lakia tulkitseva
juristi.)

Syksyllä 2006 Australiassa kuohahti, kun maan autoritatiivisin
uskonoppinut, mufti Sheik Taj Din al-Hilali, piti Sydneyssä Ramadanin
kunniaksi saarnan kuulijoilleen. Hän sivusi puheessaan muutaman vuoden
takaisia joukkoraiskaustapauksia. Syytettyinä olleet arabimiehet olivat
oikeudessa todenneet häpeilemättä, että on oikein raiskata kristittyjä
naisia. Meidän näkökulmastamme tämä on hullun horinaa, mutta islamin
opetuksia vasten asetettuna täysin johdonmukaista puhetta. Islam on
doktrinaalisesti ekspansiivinen uskonto. Mohammad käskee levittämään
sitä ja käymään sotaa vääräuskoisia vastaan. Lisäksi Mohammad ilmoittaa
koraanissa (4:24) expressis verbis, että vihollisen naisia tulee
kohdella sotasaaliina, ja että heitä sopii käyttää seksuaalisesti
hyväkseen.

Paitsi että muslimimiehiä vaivaa huivikulttuurilla mahdollisesti
selittyvä olematon impulssikontrolli, he ovat mielestään islamin
sotureita ja kohtelevat isäntämaan naisia siten kuin näitä tulee
kohdella. Raiskaukset ovat johdonmukainen seuraus siitä islamista, jota
heille länsimaisissa moskeijoissa opetetaan.

Mitä mufti Hilali siis sanoi? Hän sanoi, että raiskaus...

"...on 90-prosenttisesti naisen vastuulla. Miksi? Koska naisella on
viettelyn aseet. Se on nainen, joka ottaa vaatteensa pois, lyhentää
niitä, flirttailee, meikkaa ja puuteroi, ja lähtee kadulle, Jumala
meitä varjelkoon, leikittelemään. [...] Ja sitten tulee armoton tuomari
ja antaa 65 vuotta vankeutta."
Hilali viittaa vuoden 2000 jengiraiskauksiin ja niiden päätekijään
Bilal Skafiin, joka tuomittiin aluksi 55 vuoden vankeuteen. Hän
naureskeli oikeudessa ja kiroili tuomarille sekä uhkaili terroriteoilla
vankilassa, mutta korkein oikeus katsoi silti hyväksi lyhentää tuomiota
28 vuoteen.

Hilali jatkaa ja siteeraa toista uskonoppinutta:

"Mutta kuka aloitti tämän kaiken? Kirjailija al-Rafee sanoo, että jos
hän olisi tuomitsemassa raiskausrikosta, hän ojentaisi miestä ja
määräisi naisen elinkautiseen vankeuteen. Miksi sinä tekisit niin,
Rafee? Siksi, että jos nainen ei olisi jättänyt lihaa esille, kissa ei
olisi napannut sitä. Jos hankit kilon lihaa etkä pane sitä jääkaappiin,
kulhoon tai keittiöön vaan jätät sen tarjottimella takapihallesi, olet
hullu, jos alat tapella naapurisi kanssa siksi, että hänen kissansa söi
lihan. Eikö ole näin? Jos panet lihan suojaamattomana kadulle,
puutarhaan, puistoon tai takapihalle ja kissa syö sen, kenen vika se
on, kissan vai suojaamattoman lihan? Suojaamaton liha on onnettomuus.
Jos liha olisi peitetty, kissat eivät pyörisi sen ympärillä. Jos liha
on jääkaapin sisällä, ne eivät saa sitä. Jos nainen on kotonaan, ja jos
hän pukeutuu huiviin ja noudattaa hyveellisyyttä, onnettomuuksia ei
satu."
Hilali on samoilla linjoilla kuin Oslon yliopiston
sosiaaliantropologian professori Unni Wikan, joka taannoin sanoi, että
viettelevästi pukeutuneet naiset ovat osasyyllisiä Norjan
jengiraiskauksiin:

"Norjalaisnaisten on ymmärrettävä, että elämme monikulttuurisessa
yhteiskunnassa, ja sopeuduttava siihen."
Osa Australian muslimiyhteisöstä näki Hilalin tekevän huonoa peeärrää
ja "tyrmistyi" tämän puheista. Tukeakin kuitenkin ropisi, mm.
Abduljalil Sajidilta, yhdeltä Britannian vaikutusvaltaisimmista
muslimiauktoriteeteista:

"Tri Sajid, vieraillessaan Australiassa, sanoi, että Sheikh al-Hilali
hyökkäsi siveettömyyttä ja kevytkenkäistä pukeutumista vastaan. Sitä
vastaan, että naiset 'seisoskelevat kaduilla ja houkuttelevat miehiä
tekemään näitä pahoja tekoja'. [...] 'Mikä tässä on väärin? Kuka on eri
mieltä? [...] Minun mielestäni hän on suuri oppinut, joka tuntee
erinomaisesti islamilaisen lain. Kunnioitan hänen näkemyksiään. Hänen
aikomuksensa ovat jalot. Hän haluaa tehdä moraalisuudesta ja
hyveellisyydestä osan yhteiskuntaamme.'"
Pitäessään puhettaan Hilali kuvitteli puhuvansa vain omilleen. Hänen
näkemystensä päästyä tiedotusvälineisiin alkoi armoton selittely. Hänet
oli ymmärretty väärin, asioita oli irrotettu kontekstistaan jne.

Vihaiset australialaiset päättivät järjestää "bikini-marssin"
australialaisen elämäntavan puolesta ja protestiksi fundamentalismia
vastaan. Australialainen lehdistö, tiedostavaan länsimaiseen tapaan,
aloitti loanheiton ja syytökset äärioikeistolaisista yhteyksistä.
Tapahtuman järjestäjät saivat uhkailusoittoja, ja lehdet jopa
julkaisivat heidän nimiään ja yhteystietojaan. Paikalliset sosialistit,
sosialistien uuden ajan perinnettä noudattaen, ryhtyivät yhdessä
islamistien kanssa puuhaamaan vastamielenosoitusta. Lopulta marssi
jouduttiin peruuttamaan. (Kts. projektin kotisivut.)

Ja kuinka ollakaan, tänä syksynä Sydney'ä riivanneet jengiraiskaukset
levisivät Victoriaan. Neljä 16-17-vuotiasta, Lähi-Idästä kotoisin
olevaa nuorukaista ryösti ja raiskasi kaksi 14-vuotiasta tyttöä
melbournelaisella rautatieasemalla. Yksi syytetyistä oli syyllistynyt
jo aiemmin samana vuonna alaikäisen raiskaukseen.

Lisää oppineita mielipiteitä olemme kuulleet Pakistanista, mistä -
ihan ohimennen vain - on kotoisin suurin osa Norjan ja Britannian ja
suuri osa Ruotsin muslimiyhteisöstä. Maan sotilashallitus on tehnyt
muutoksia raiskausta koskevaan, islamistiseen rikoslakiin.
Todistustaakkaa kevennetään siten, että naisen ei enää tarvitse löytää
raiskaussyytöksilleen neljää miestodistajaa, kuten koraani määrää.
(Ellei nainen pysty esittämään neljää miestodistajaa, syytetty
vapautuu, mutta nainen itse tuomitaan haureudesta.) Islamilaisen
opposition yhteenliittymä Muttahida Majlis-e-Amal (MMA), jolla on vahva
edustus parlamentissa ja määräävä asema kahden keskeisen osavaltion
lainsäädäntöelimissä, ja jota pidetään hallituksen pääasiallisena
uhkaajana ensi vuoden vaaleissa, on ilmoittanut käynnistävänsä
kansanliikkeen uudistusten perumiseksi. Uskonoppineiden mukaan
muutokset ovat "moraalittomia ja epäislamilaisia" sekä todiste
"läntisten arvojen soluttautumisesta yhteiskuntaan".

Samaa aihepiiriä sivuavat myös tuoreet uutiset tsunamista toipuvasta
indonesialaisesta Acehin maakunnasta. Acehiin virranneet kansainväliset
avustusmiljoonat on käytetty shariaa valvovan ja naisia terrorisoivan
uskonnollisen miliisin ylläpitoon ja paisuttamiseen. Viranomaiset
valvovat huivien käyttöä, ja joissakin paikoin naisille suunnitellaan
iltaista ulkonaliikkumiskieltoa. Sosiaalityöntekijät varoittavat, että
tämä pakottaa monet tsunamilesket jättämään iltatyönsä mm.
tarjoilijoina ja ruuanmyyjinä ja turvautumaan prostituutioon.
Paikallisten arvioiden mukaan sharia-miliisejä on palkattu enemmän kuin
tavallisia poliiseja, ja he ovat pääasiassa aggressiivisia nuoria
miehiä.

Nainen, joka todetaan syylliseksi "sopimattomaan" pukeutumiseen tai
oleskeluun miehen läheisyydessä, tuomitaan erityiseen rangaistukseen.
Hänet saatetaan rituaalia varten pystytetylle lavalle ja pakotetaan
polvilleen. Lavalle nousee naamioitunut ja kepillä varustautunut mies,
joka resitoi mikrofoniin tilanteeseen sopivia uskonnollisia mietteitä.
Tämän jälkeen hän alkaa laskea, ja jokaisella numerolla keppi
heilahtaa. Kaikesta päätellen kepit heilahtavat monessakin mielessä:

"Silminnäkijöiden mukaan mieskatsojat ulvahtelevat usein ilosta,
heittelevät uhreille hurskaita kirouksia ja lietsovat itseään
kiihkoon."
Ihan vaan jos olit miettinyt, mitä kaikkea hyvää suomalaisilta
verotetulla 700 miljoonan euron vuotuisella kehitysapupotilla saadaan
aikaan.

Norjan tilanne 16 vuotta sitten oli varmaan orastavan
monikulttuurisuuden alkukankeutta, kuten Oulun joukkoraiskauskin. Asiat
ovat varmaan nyt paljon paremmin.

Vuonna 2001 Aftenposten kirjoitti samasta aiheesta. Yhdessätoista
vuodessa ulkomaalaisten osuus Oslon väestöstä oli kivunnut 14,3
prosenttiin. Vuonna 2000 raiskausten määrä oli 40 prosenttia korkeampi
kuin edellisvuonna. Vuonna 2001 niitä oli jo syyskuussa 13 prosenttia
enemmän kuin koko edellisvuonna. 65 prosentilla epäillyistä oli "ei-
länsimainen" tausta. Norjalaiset, joita oli 85,7% Oslon asukkaista,
muodostivat 28 prosenttia raiskausepäillyistä. Uhreista 80% oli
norjalaisnaisia.

[Tässä välissä professori Unni Wikan (kts. ylempänä) antoi kuuluisan
lausuntonsa.]

Ei siis muutosta suhteessa vuoteen 1990. Paitsi tietysti sikäli, että
raiskausten absoluuttinen määrä oli lisääntyneen maahanmuuttajaväestön
myötä räjähtänyt.

Aftenposten palasi aiheeseen joulukuussa 2006. Raiskausten
absoluuttinen määrä oli vuonna 2005 kaksinkertaistunut vuoteen 2001
nähden. Tänä vuonna näyttää tapahtuvan uusi tuplaus, sillä jo elokuussa
Oslon raiskaustukikeskukseen oli tullut 165 asiakasta (130 koko
edeltävänä vuotena). Vastaava trendi on huomattu Oslon lisäksi ainakin
Trondheimissa.

Asiantuntijoiden reseptit ovat tuttuja. Per Kristian Dotterud miehille
tarkoitetusta Reform-keskuksesta kehoittaa...

"...miehiä ottamaan aktiivisen roolin ja keskustelemaan siitä, mitä he
voisivat tehdä."
Niin. Näillä sivuilla minä olen antanut oman vaatimattoman panokseni
keskusteluun siitä, mitä pitäisi tehdä, jotta naisten ei tarvitsisi
pelätä puskaraiskauksia koiraa ulkoiluttaessaan tai ravintolasta kotiin
palatessaan. Kontribuutioni vain ei pääsääntöisesti kelpaa. Arvaatteko,
mitä meidän miesten pitäisi Dotterudin mielestä tehdä?

"Mielestäni miesten pitää ottaa sekä yksilöllinen että kollektiivinen
vastuu. Raiskausongelmasta pitää tulla puheenaihe miesten välillä."
Minun mielestäni taas Dotterudin tavoite on jo saavutettu. Miehet ovat
jokseenkin ainoita, jotka puhuvat todellisesta ongelmasta. Todellinen
ongelma ei ratkea sillä, että minä ja Pentti kokoonnumme miesrinkiin ja
puimme maskuliinisuutemme ja fallosentrisen paradigman dilemmaa.
Todellinen ongelma on se, että eurooppalaisista naisista on tullut
barbaarivalloittajien riistaa omassa maassaan. Ongelma ratkeaa vain
poistamalla barbaarivalloittaja. Miesten enemmistö olisi tehnyt tämän
jo kauan sitten, ellei harhautunutta hoivaviettiään hyväilevä
eurooppalainen nainen, à la Mervi Virtanen, Eva Biaudet ja Tarja
Filatov, seisoisi järkähtämättä barbaarivalloittajan suojakilpenä.

Ehkäpä Virtasen, Biaudet'n ja Filatovin olisi syytä pohtia omaa
yksilöllistä ja kollektiivista vastuutaan Oulun raiskausuhrin, ja tämän
kohtalotovereiden, edessä.

Tämä tilanne on äärimmäisen turhauttava minulle miehenä. Uskon, että
se on yhtä turhauttava suurimmalle osalle miehistä. Luulen, että Nykäs-
Matin ja Mervi Tapola-Nykäsen (vai mikä sen nimi nykyään on) kahnauksia
setvivästä poliisista tuntuu vähän samalta. Mervi soittaa, että "tulkaa
apuun, se tappaa". Poliisi hakee Masan asemalle ja auttaa Merviä
laatimaan rikosilmoituksen. Päivää myöhemmin Mervi peruuttaa
ilmoituksen ja ihmettelee Iltalehden kannessa, miksi poliisi vainoaa
tavallisia, rakastuneita ihmisiä. Päivää myöhemmin Masa lyö Merviltä
silmän mustaksi, ja Mervi ihmettelee Iltalehden kannessa, miksei kukaan
tee mitään.

Britannian, Norjan ja Australian tie on myös Suomen tie. Oulun
raiskaustapaus ei ole ensimmäinen eikä viimeinen laatuaan. Se on osa
Suomen vääjäämätöntä muutosta tavalliseksi länsieurooppalaiseksi
yhteiskunnaksi. "Yhteisölliseksi ja vastuuta kantavaksi
yhteiskunnaksi", kuten Anna Kontula&co sanoisivat. Yhteiskunnaksi,
jossa kasvava osa kansasta pitää naisia tavalla tai toisella
vastuullisena raiskauksiin. En tarkoita nyt pelkästään niitä
maahanmuuttajia vaan myös tiedotusvälineissä ja politiikassa äänessä
olevia tiedostajia (tyyppiä Unni Wikan), joille itse raiskaukset eivät
ole lähimainkaan yhtä suuri ongelma kuin ne ulkomaalaisiin kohdistuvat
asenteet, joita raiskauksista käyty asianmukainen keskustelu voisi
synnyttää.

Olen kirjoittanut aika ajoin kollektiivisen syyllisyyskäsityksen
ongelmista. Silti minun on vaikea olla tuntematta kollektiivista
närkästystä naisia kohtaan, ensinnäkin siitä, minkä he (ja muutama
miespuolinen hännystelijä) antavat tapahtua tälle yhteiskunnalle ja
itselleen, ja toiseksi siitä, että jokaisen joukkoraiskauksen ja muun
naisiin kohdistuvan väkivallanteon jälkeen tiedostava naisväki
syyllistää minua, suomalaista miestä, siitä, että suomalaiset naiset
tuntevat turvattomuutta. Kollektiivisessa närkästyksessäni huomaan
välillä, että minun on vaikea tuntea aitoa sympatiaa näiden rikosten
uhreja kohtaan. Tunnen houkutusta ajatella, että naiset saavat sitä,
mitä pyytävät.

Yritän kuitenkin olla ajattelematta näin. Koska kaikki naiset eivät
ole sellaisia kuin Virtanen, Biaudet ja Filatov. Raiskaukset tulevat
joka tapauksessa lisääntymään. Koska näin ollen yhä useampi nainen
tulee joka tapauksessa raiskatuksi, toivon hartaasti, että uhrinsa
sattumanvaraisesti valitsevien saalistajien kynsiin jäisivät oikeat
naisihmiset. Vihervasemmistolaiset maailmanparantajat ja heidän
äänestäjänsä. Mieluummin he kuin joku muu. Heihin ei tehoa mikään muu
kuin se, että monikulttuuri osuu omaan nilkkaan.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä