oletteko joutuneet varoittamaan lapsianne pedofiileista, houkuttelijoista, raiskaajista ym lapsille vaaraksi olevista? miten olette puhuneet lapsen kanssa? kuinka paljon lapsi on ymmärtänyt asiaa etukäteen? onko asiasta puhuttu jälkeenpäinkin? tuskastuttaako tieto lasta? toivoisin kommentteja.
huom vanhemmat
äimänä
5612
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Omat lapset ovat jo isoja, mutta pienenä heitä varoitettiin: jos joku pitää kiinni tai koskee niin, että et sitä halua, saat käyttää kaikki konstit: kirkua, huutaa, lyödä, purra, potkia ja ennen kaikkea juosta karkuun. Tuntemattomien kyytiin tai muutenkaan mukaan ei tietenkään saa lähteä. Jos joku alkaa esim seurata, lähdetään kiireesti kohti sellaista aluetta, missä on muita aikuisia ja valoa. Jos joku esim tarttuu reppuun, ei sitä pidä yrittää ottaa takasin, vaan juosta karkuun. Kenenkään tuntemattoman luo ei saa mennä esim. "koiranpentuja katsomaan".
Emme koskaan selittäneet mahdollisia uhkia sen enempää kuin että on olemassa ihmisiä, jotka saattavat tehdä lapselle pahaa. Omillamme ainakin tuntui perusturvallisuus olevan kunnossa. Ohjeet otettiin vastaan, mutta ei ruvettu lietsomaan mielikuvitusta, mitä kaikkea voisi tapahtua.
Lapset saivat myös tarkemmat ohjeet myydessään ovelta ovelle joulukalentereita ja mitä milloinkin.
Joskus lasten keskuudessa kiersi juttuja, mitä oli jollekulle kaverin kummin serkun veljenpojalle käynyt. Niistä keskusteltiin kotona, sanoimme sen olevan mahdollista, mutta huhuihin pitää suhtautua suurella varauksella. Myös koulussa asioista puhuttiin ja tiedotettiin kotiinkin, kun koulun lähettyvillä oli ollut epäilyttävää liikennettä.
varottaa. Eli on yritetty kertoa että ei mennä vieraiden mukaan, varotaan, on ihmisiä jotka haluaa pahaa lapsille jne... Mutta vaikeeta se minusta on! Sitten kun 16-vuotiaat raiskaa 8-vuotiaita niin näköjään pitää lisätä tuokin että teini-ikäisiäkin pitää varoa. No, onhan lapsilla vaistot, jos varoittelutilanne tulee vielä eteen korostaisin että lapsen kannattaa luottaa vaistoonsa jos epäilee jotakin. Minusta lasta on varoittelut ahdistaneet pienempänä, mutta nyt kun hän on isompi ja kavereidenkin kanssa puhunut hän ymmärtää ainakin että varoittelu on ihan järkeen käypää. Kyllähän sitä varoitetaan menemästä päin punaista kadullakin. Pakkohan noista hirviöihmisistäkin on puhua! Ei lapset oo mitenkään turvassa nyt eikä oo ollut koskaan!
Pidä huolta, että lapsesi tietää, että jokainen ikävä asia täytyy kertoa kotona vanhemmille. Yleensä nuo pedofiilit yms sanovat tietenkin, että asiasta ei saa puhua ja uhkailevat ja kiristävät. Lapset uskovat uhkailun, eivätkä puhu kotona ja hyväksikäyttö jatkuu. Siis iskostakaa lastenne päähän, että kaikista asioista puhutaan kotona ja varsinkin niistä, mitkä on ikäviä. Ja niistä kerrotaan, vaikka kuinka kiellettäisiin ja uhkailtaisiin.
Ei meidän lapsia mielestäni ahdista pahoista ihmisistä kertominen. Tulipaloa ne kyllä jostain syystä pelkää ihan hysteerisesti.
Juuri niin. Sano lapselle, että vaikka joku kieltää kertomasta kotona, niin silti kotona saa kertoa kaikki asiat ja pitää kertoa. Älä suhtaudu vihaisesti lapseesi, jos hän jotain yrittää kertoa, vaikka lapsesi olisi tehnyt ilkeyttäkin. Joskus nimittäin lapsi ei uskalla kertoa jotain, kun luulee itse olevansa syypää ja joku on voinut uskotella lapselle sellaista, että "äiti suuttuu..."
Lapsen pitää pystyä luottamaan, että niin iloiset kuin pahakin asia voidaan kotona turvallisin mielin kertoa eikä tarvi pelätä äidin suuttumista.
että
-Kenenkään vieraan mukaan ei lähdetä.(vaikka pyytäisikin katsomaan koiria jne)
-Jos joku tarttuu kiinni kädestä tai repusta niin huudetaan kovaa "en tunne sinua" apua,auttakaa!
Ja jos joku epäilyttävä setä alkaa tuttavalliseksi ja haluaa kyyditä vaikka kotiin,niin ei saa mennä autoon vaan juoksee vaikka pellolle karkuun.(ja soittaa kotiin,Meillä pojilla kännykät koulumatkoja varten)
Omaa kotiosoitetta ei tule kertoa.Tai uteluita onko kukaan kotona iltapäivisin jne.
Kotiovea ei tule avata tuntemattomille,silloin kun me olemme poissa.
Meillä tieto ei ole tuskastuttanut kumpaakaan koulua käyvää lasta.
Silloin tällöin asiat otetaan uudestaan esiin.Esim.muistatko sitten ettei kenenkään ventovieraan kyytiin mennä millään syyllä jne.