löysin netistä kaikenlaisia selityksiä aikuisiän unissakävelyyn.varmasti muillakin on samanlaisia kokemuksia.oma toiminta on lähes jatkuvaa.aamulla peitot löytyy toisesta huoneesta,siirtelen isoa nojatuolia,yritän hypätä ikkunasta ulos.onneksi ikkuna oli liian pieni tarkoitukseen!kävin lääkärissä joka antoi unilääkettä ja levottomille jaloille parkinsonin lääkettä?!?arveluttaa kuitenkin kokeilla näitä.jääkö unilääkkeeseen koukkuun?koskaan en muista aamulla teheeni mitään tai nähneeni unia.onko ketään kuka olisi käynyt unitutkimuksissa tai saanut unissakävelyn loppumaan?tiedän että stressi on yksi syy mutta vaikka kuinka rentoudun ensi yönä on taas sama show päällä.ja oma mies tykkää...
unissakävelyä yms.muuta kivaa.
touho62
1233
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Unilääkkeeseen koukkuunjääminen riippuu lääkkeestä ja vähän ihmisestä itsestäänkin. Tosin lääkkeet aiheuttavat myös henkisen koukun, ainakin meille nukahtamisongelmaisille, kun yhdellä napilla saa parin tunnin sängyssäpyörimiset pyyhittyä pois. Kynnys ottaa lääke liian usein kasvaa herkästi silloin, kokemuksen syvällä rintaäänellä. Asiasta kannattaisi tietysti neuvotella lääkärin kanssa, ja jos päädyt syömään lääkkeitä, niin pidä tiukka kontrolli niiden käytössä.
Mutta, itse unissakävelyyn. Muistele tarkkaan tapahtuiko silloin mitään muutoksia elämäntilanteessasi kun aloit kävelemään unissasi? Tai heräätkö joskus öisin paniikinomaiseen tunteeseen, että jotain pitää tehdä, tai olisi pitänyt jo aikaa sitten? Edellinen oli ainakin minulla, kun unissakävely johtui stressistä. Unissakävely ei ainakaan Wikipedian mukaan ole kuitenkaan merkki esimerkiksi mielenterveysongelmasta, joten stressi olisi aika kova vaihtoehto.