ensimmäinen eroottinen tarinani :P

Sinä talvena tein uuvuttavia työvuoroja erään italialaisen ravintolan keittiössä Helsingissä. Päiväni kuluivat koulussa opiskeluun, ja iltaisin kiiruhdin koulusta suoraan töihin. Olin aika yllättynyt, että pomo oli edes huolinut minut, kokemattoman 17-vuotiaan, töihin niinkin hienoon paikkaan.
Työ oli kaikkea muuta kuin mukavaa; iltaisin kaaduin sänkyyn väsymyksestä uupuneena ja aamulla joka paikkaa särki niin paljon, että tuskin pystyin kävelemään. Viikkojen jälkeen en enää jaksanut välittää astianpesuaineiden tärvelemistä käsistäni tai rakkuloille menneistä jalkapohjistani. Ravintola ei ollut kovin suuri, töissä oli minun lisäkseni vain kolme työntekijää ja pomoni Asim. Hän oli kreikkalaissyntyinen noin kolmikymppinen mies, sen verran hänestä tiesin. Suomalainen mykkyys oli kai tarttunut häneenkin vuosien varrella. Vietimme usein pitkiä hiljaisia tunteja alakerrassa sijaitsevassa keittiössä, kuuntelimme rätisevää radiota ja hädin tuskin vaihdoimme muutaman lauseen koko työvuoroni aikana. En ollut luonteeltani hiljainen, mutta pomoni läsnäollessa muutuin usein vaivaantuneeksi ja pulssini kiihtyi. Ravintolan muut työntekijät olivat suurimman osan ajasta yläkerrassa asiakkaiden luona. Eräänä varsin vilkkaana iltana työvuoroni oli juuri päättymässä. Katsoin väsymyksestä lamaantunutta pomoani, ja tiskialtaassa lojuvaa tiskivuorta. Keittiö oli edelleen kuin miinakentän jäljiltä. Muut työntekijät tulivat iloisesti toivottamaan hauskaa illanjatkoa ja lähtivät koteihinsa, ja minäkin olin jo pukemassa takkiani, kun katsoin säälien pomoni väsyneitä kasvoja. Kai minä nyt tämän kerran voisin tehdä vähän ylitöitä ja auttaa keittiön siivoamisessa.

Keittiössä oli vain yksi katosta paljaana roikkuva hehkulamppu, ja tunnelma oli aina synkän melankolinen. Yläkerrasta kaikui putkistojen ääniä ja tuuletusventtiilit humisivat. Minulla oli päällä ohut neuletakki ja värisin vilusta, sillä ikkunoista veti. Keittiön ja yläkerran ravintolan erotti kaksi ovea: tavallinen ovi sekä raskas ovi, jota pidettiin suljettuna vain öisin. Sen avaaminen oli minulle lähes täysi mahdottomuus. Lakaisin viimeiset murut lattialta, joka kiilsi täplikkäänä vuosien aiheuttamasta liasta ja rasvasta. Asim kantoi painavaa kristallista tarjotinta keittiön takapöydälle ja ohi mennessään hipaisi kevyesti kättäni. Varmaankin vahingossa. Silti ruumiini värähti, ja lämpö kulki kehoni lävitse. Asim huokaisi väsyneesti ja katsoi minua suurilla ruskeilla silmillään kuin muistaen olemassaoloni ensimmäistä kertaa sinä iltana. -Mimi mene kotiin, hän sanoi pehmeällä, väsymyksen täyteläisellä äänellä. -Mutten ole vielä lopettanut lattian lakaisemista, ja tuo toinenkin pöytä on vielää pyyhkimättä, protestoin. Asim tarttui käteeni varmalla otteella, ja keskeytti lauseeni. -Olet tehnyt enemmän kuin tarpeeksi. Sitäpaitsi vuorosi päättyi jo ajat sitten. Tarkkailin hänen kasvojaan. Mies ei koskaan puhunut paljoa, mutta hänen naamansa oli kuin kirja jota yritin lukea. Sääli etten osannut kreikkaa. Hän katsoi minua lempeästi, ehkä jopa huvittuneesti. Äkkiä hän päästi irti kädestäni, tajutessaan, että oli pitänyt siitä kiinni aivan liian kauan. En tiennyt mitä olisin halunnut tapahtuvan. Ahdas keittiö, himmeä hehkulamppu. vain me kaksi. Ikkunat kiinni teljetyt ja korkealla, muu sivilisaatio äänieristettyjen seinien takana. Sillä hetkellä tajusin ensikertaa, kuinka olin oikeastaan täysin hänen armoillaan. Asim oli minua paljon suurempi, ja sirot käsivarteni näyttivät naurettavan pieniltä hänen vahvojen käsiensä vierellä. Hän voisi tehdä minulle mitä haluaisi, kukaan ei kuulisi jos yrittäisin huutaa apua . Hän voisi köyttää minut keittiön lattialle, sulkea raskaan oven. Telkeä minut piiloon maailmalta. Nyt hän seisoi siinä, minun edessäni. Ulospääsy oven ja minun välissäni. En kykenisi tekemään mitään. Olisin täysin avuton, jos hän tarraisi minusta kiinni, kaataisi minut viereiselle metallipöydälle. Vahvat kädet painaisivat minua tiukemmin vasten kylmää pöytää. Tietenkin minä rimpuilisin: itkisin, potkisin, huutaisin ja kiroaisin hänet helvettiin. Tekisin kaikkeni saadakseni irroitettua käteni hänen lujasta otteestaan. Mutta hän olisi liian vahva. Hän nauraisi pakoyrityksilleni ja kuiskaisi korvaani: -shh, rentoudu, et pääse pakoon. kukaan ei tule tänne ennen aamua. Lopulta käteni väsyisivät ja alistuisin kohtalooni. Viimeiset yritykset päästä pakoon päällekävijääni olisivat turhia. Hän painaisi itsensä tiukasti minua vasten, napittaisi auki valkoisen kauluspaitani ja hyväilisi ahnaasti rintojani, imisi nännejäni ja puristaisi niitä turhan lujaa. hän hivuttaisi kätensä malttamattomina reisilleni, ei suomalaiseen epävarmaan "meneeköhän tämä nyt oikein" tapaan, vaan ulkomaisella "anelet vielä lisää senkin teininarttu" itsevarmuudella. Kylmä metallipöytä allani, suuret, lämpimät kädet päälläni. Hän nostaisi hamettani ylemmäs. Kiskoisi yhdellä otteella märät alushousuni pois hymyilisi. Hän tietää, että haluan häntä. Hän työntäisi reiteni auki. Ilman varoitusta paksut sormet löytävät tiensä tiukkaan klitorikseeni. Hän liu-uttaa sormiaan syvemmälle ja syvemmälle. nuolee pilluani. voihkin ja huudan tuskan ja nautinnon sekoittamana. Jännitän lantiotani rytmissä hänen työntöjensä kanssa. sitten hän nostaa minut lattialle polvilleni ja käskee minun imeä hänen kulliaan. en uskalla kieltäytyä, pelkään mitä muuten tapahtuisi. Otan kullin suuhuni ja voin pahoin. En suostunut edes ottamaan suihin entiselle poikaystävälleni, ja nyt pomoni pakottaa minut siihen.
-Mimi... Mimi. kuulitko mitä juuri äsken sanoin? Pomoni kysyy minulta, ja palaan äkkiä takaisin todellisuuteen. -Tarvitsetko kyydin kotiin? Pyyhkäisen punaruskean hiustupon korvan taakse ja katson pomoani häkeltyneenä. -Mikäs siinä, vastaan, puen takkini päälle, nappaan laukkuni ja sammutan valot.