http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000019&conference=4500000000000861&posting=22000000022510396
Kommentoidaanpa itse artikkelia.
Artikkelissa todetaan, että tietyt väliaivojen osat muuttuvat hormonihoidon seurauksena. Samoihin tuloksiin on päästy USA.ssa magneettiresonanssikuvauksella (Joy Schaeffer et al). Tämä on tunnettu myös eläinkokeista.
Samoin eläinkokeista on myös tunnettu, että jotkut aivojen sukupuolidimorfiset osat muotoutuvat jo aivojen kasvuvaiheessa hormoni-induktorien avulla, eivätkä muutu enää sen jälkeen, kun ne ovat kerran muotoutuneet. Kuuluisa BSTc (bed nucleus in stria terminalis) kuuluu näihin.
Vuoden 2000 tutkimus (Zhou, Gooren, Kruijver et al), ks http://jcem.endojournals.org/cgi/content/full/85/5/2034 , käytti yhtenä verrokkiryhmänä ihmisiä, joita oli hoidettu somaattisen sairauden vuoksi (esim. kivessyöpä) vastakkaisen sukupuolen hormoneilla ja/tai joille oli tehty kastraatio. Tulos oli, että aikuisiän hormonihoito tai kastraatio ei vaikuttanut BSTc:n rakenteeseen - se oli biologisilla miehillä miehen ja naisilla naisen kaltainen.
Analysis of the total number ofSOMneurons of the human
BSTc in individual patients with highly different hormone levels does not give any indication that changes in sex hormone levels in adulthood change the neuron numbers.
Because the transsexuals had all been treated with estrogens, at least for some time (see Table 2), the reduced neuron numbers of the BSTc could theoretically be due to the presence of high levels of circulating estrogens. Arguments against this possibility come from the finding that transsexuals T2 and T3 both showed a small BSTc (Fig. 1), despite the fact that T2 stopped taking estrogens about 15 months before her death
because of hyperprolactinemia, and T3 no longer received hormone treatment when a sarcoma was found about 3 months before she died. T5 continued to take estrogens until 3 months before death and had even moreSOMneurons than T3, whereas T1 and T6 continued to take estrogens until death and even had higher SOM neuron numbers than T2
and T3 (Fig. 1). Furthermore, a 31-yr-old man (S2), who
suffered for at least 1 yr from a feminizing adrenal tumor that produced high blood levels of estrogens, still had a BSTc neuron number in the normal male range (the latest highest serum estradiol levels before death varied between 577–779 pmol/L; the normal range is 50–200 pmol/L).
Our results might theoretically also be explained by a lack of androgens in the transsexual group because all subjects, except for T4, had been orchiectomized. We, therefore, studied two nontranssexual men (S3 and S5) who had been orchiectomized because of prostate cancer 3 months and 2 yr before death, respectively, and found that the BSTc neuron number of S3 was close to the mean of the male group and that the BSTc number
of neurons of S5 was even the highest observed (Fig. 1), indicating that orchiectomy did not cause any decrease in SOM neuron numbers. Not only were five of the transsexuals orchiectomized, they all used the antiandrogen cyproterone acetate (CPA). However, an effect ofCPAreducing the number ofSOM neurons of the BSTc is highly unlikely because S5 had taken CPA during the last 2 yr of his life and his BSTc neuron number was at the upper end of the male range, whereas T6 had not
taken CPA for the past 10 yr, and T3 took no CPA during the last 2 yr before her death.
Voin myös tarjota esimerkin omasta perheestäni. Isäni sairastui kivessyöpään (ikää 68) ja hän sai hoidoksi naishormonia ja antiandrogeenia. Hän kertoi, että hoidosta tuli karmea väsymys ja mieliala heittelehti, mutta hänestä ei silti tullut naista - tukka tuuheni. Koska hän on terveysfasisti ja treenatussa kunnossa, gynekomastia jäi vähäiseksi. Silti hänestä ei tullut transsukupuolista tuon hoidon ansiosta.
Minä olin TS jo ennen hoidon aloittamista. Koimme saman hormonihoidon eri tavoin - koska minä olin TS ja hän ei ollut.
Kommentoidaanpa itse artikkelia.
Artikkelissa todetaan, että tietyt väliaivojen osat muuttuvat hormonihoidon seurauksena. Samoihin tuloksiin on päästy USA.ssa magneettiresonanssikuvauksella (Joy Schaeffer et al). Tämä on tunnettu myös eläinkokeista.
Samoin eläinkokeista on myös tunnettu, että jotkut aivojen sukupuolidimorfiset osat muotoutuvat jo aivojen kasvuvaiheessa hormoni-induktorien avulla, eivätkä muutu enää sen jälkeen, kun ne ovat kerran muotoutuneet. Kuuluisa BSTc (bed nucleus in stria terminalis) kuuluu näihin.
Vuoden 2000 tutkimus (Zhou, Gooren, Kruijver et al), ks http://jcem.endojournals.org/cgi/content/full/85/5/2034 , käytti yhtenä verrokkiryhmänä ihmisiä, joita oli hoidettu somaattisen sairauden vuoksi (esim. kivessyöpä) vastakkaisen sukupuolen hormoneilla ja/tai joille oli tehty kastraatio. Tulos oli, että aikuisiän hormonihoito tai kastraatio ei vaikuttanut BSTc:n rakenteeseen - se oli biologisilla miehillä miehen ja naisilla naisen kaltainen.
Analysis of the total number ofSOMneurons of the human
BSTc in individual patients with highly different hormone levels does not give any indication that changes in sex hormone levels in adulthood change the neuron numbers.
Because the transsexuals had all been treated with estrogens, at least for some time (see Table 2), the reduced neuron numbers of the BSTc could theoretically be due to the presence of high levels of circulating estrogens. Arguments against this possibility come from the finding that transsexuals T2 and T3 both showed a small BSTc (Fig. 1), despite the fact that T2 stopped taking estrogens about 15 months before her death
because of hyperprolactinemia, and T3 no longer received hormone treatment when a sarcoma was found about 3 months before she died. T5 continued to take estrogens until 3 months before death and had even moreSOMneurons than T3, whereas T1 and T6 continued to take estrogens until death and even had higher SOM neuron numbers than T2
and T3 (Fig. 1). Furthermore, a 31-yr-old man (S2), who
suffered for at least 1 yr from a feminizing adrenal tumor that produced high blood levels of estrogens, still had a BSTc neuron number in the normal male range (the latest highest serum estradiol levels before death varied between 577–779 pmol/L; the normal range is 50–200 pmol/L).
Our results might theoretically also be explained by a lack of androgens in the transsexual group because all subjects, except for T4, had been orchiectomized. We, therefore, studied two nontranssexual men (S3 and S5) who had been orchiectomized because of prostate cancer 3 months and 2 yr before death, respectively, and found that the BSTc neuron number of S3 was close to the mean of the male group and that the BSTc number
of neurons of S5 was even the highest observed (Fig. 1), indicating that orchiectomy did not cause any decrease in SOM neuron numbers. Not only were five of the transsexuals orchiectomized, they all used the antiandrogen cyproterone acetate (CPA). However, an effect ofCPAreducing the number ofSOM neurons of the BSTc is highly unlikely because S5 had taken CPA during the last 2 yr of his life and his BSTc neuron number was at the upper end of the male range, whereas T6 had not
taken CPA for the past 10 yr, and T3 took no CPA during the last 2 yr before her death.
Voin myös tarjota esimerkin omasta perheestäni. Isäni sairastui kivessyöpään (ikää 68) ja hän sai hoidoksi naishormonia ja antiandrogeenia. Hän kertoi, että hoidosta tuli karmea väsymys ja mieliala heittelehti, mutta hänestä ei silti tullut naista - tukka tuuheni. Koska hän on terveysfasisti ja treenatussa kunnossa, gynekomastia jäi vähäiseksi. Silti hänestä ei tullut transsukupuolista tuon hoidon ansiosta.
Minä olin TS jo ennen hoidon aloittamista. Koimme saman hormonihoidon eri tavoin - koska minä olin TS ja hän ei ollut.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Viime viikolla tuli telkkarista australialainen 4D-dokkari, jossa esiteltiin näitä aivotutkimuksia ja näytettiin (magneetti?) kuviakin BSTc:n eroista.
Juuri näin. Transsukupuolisuuteen ei voi kasvattaa eikä hormonit tee kenestäkään transsukupuolista. Sukupuolikokemus on pysyvää laatua juuri siksi, koska se perustuu pysyvään biologiseen syyhyn. Vielä 80-luvulla kuviteltiin voitavan lapsi kasvattaa tytöksi tai pojaksi. Ja niin yritettiinkin tehdä joskus epäselvissä tapauksissa, joskus vanhemmat huomasi myöhemmin valinneensa lapselleen väärän sukupuolen, kun lapsi itse ilmoitti oikean sukupuolensa.
Vasta ihan viime vuosina on alettu tajuta sukupuoli-identiteetin perusta. Kysymys ei ole todellakaan haluamisesta tai mielipiteestä vaan faktasta.
Niin kauan kuin kuviteltiin kasvatuksen ihmeitätekevään vaikutukseen oli vallalla myös kaikenkarvaiset eheytysterapiat transsukupuolisille. Ihan sama jos yrittäisi terapioida perusmiestä naiseksi tai päinvastoin.