Oletteko viemässä vauvaanne hoitoon vanhempainloman loputtua eli kun vauva on noin 10kk? Pahimpaan vierastusaikaan. Minä olen vaikka tuntuuhan tuo vauveli niin pieneltä vielä. No onneksi osaa jo istua. Eikä ole vielä hoitopaikasta tietoa, joutuukohan tarhaan vai pp-hoitajalle? Tulee varmaan itku molemmille.
pikkuinen hoitoon
surku tulee
7545
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
no meillä on poika 8 kk. En ole vielä aivan varma meneekö poika hoitoon vaan jäänkö itse kotiin. Haluaisin kovasti,mutta kodinhoidontuki on niin pieni summa. Miehen kanssa oli puhetta että jos jonkun kuukauden ainakin olisin kotona että poika olisi vähän yli vuoden ikäinen.
Kesällä voisin käydä tekee muutaman päivän viikossa,mies olisi pojan kanssa päivän. Ilman että haittaa miehen töitä.. mutta kovasti näyttää siltä että pikkuhiljaa joutuu palailee töihin. Ei ne asunto/autolainat itsestään hoidu.
Kyllä minä olen viemässä pikkuiseni hoitoon, ikää on n.10 kk... Kova paikka, molemmille. Itku varmaan tulee.
Mutta ei se oikein auta, kun meillä menee toisen palkka kokonaan lainanlyhennyksiin, niin kotihoidontuki ei kertakaikkiaan riitä koko perheen elämiseen. Onneksi minulla on lyhyet päivät, pääsen hakemaan kahden maissa pois, ja miehellä vuorotyö, joten ei tarvitse olla kuin 3-4 päivää viikossa.
Pitää yrittää ajatella positiivisesti, saahan se lapsi seuraa siellä toisista lapsista. Yksityiselle perhepäivähoitajalle vien, kävin haastattelemassa ja hän vaikutti oiken hyvältä hoitajalta: mm. ulkoilee tosi paljon.
Ärsyttää vaan ympäristön paheksunta, saan rivien välistä koko ajan sellaista viestiä, että hoida itse oma lapsesi. Ihan kuin se olisi jokin kunnia-asia. Arvostan tosi palon kotiäitejä ja toki jäisin riemusta kiljuen kotiin, mutta nyt se ei yksinkertaisesti ole taloudellisesti mahdollista. Eikä minua kiinnosta selittää kaikille meidän rahatilannetta. Onneksi tämä hoito on nyt aluksi vaan kolmen kk:n pätkä, syksyllä keäsloman jälkeen voin arvioida tilanteen uudelleen ja jos kokemukset ovat tosi huonoja, jään sitten kotiin.
Älä turhaan tuosta itseäsi syyllistä. Ja jos lapsi voi aluksi olla lyhyempiä viikkoja ja päiviä, ei tilanne varmasti ole sietämätön.
Ei vauva siitä murru, että on välillä toisenkin ihmisen hoidossa. Tärkeintä on se, ettei sekin hoitopaikka sitten vaihtele vähän väliä.
Karmivin tilanne on niissä perheissä, joissa vauva on pienestä asti hoidossa päivät vaikkapa tarhassa ja sitten vielä osan iltaa jonkun toisen hoidossa kun vanhemmilla on omia menoja.
Ajattele: 1960-luvulla ei ollut äitiyslomia kuin muutama viikko, joten lapset olivat aivan pienestä pitäen hoidossa, jos äidillä ei ollut mahdollista jäädä kotiin. Ihan kunnon kansalaisia näistäkin nykyään neljäkymppisistä on kasvanut.
Ei mikään yksittäinen asia voi lapsen elämää pilata, jos muut asiat ovat kunnossa.
Kun viette lapsen hoitoon, niin rauhoitatte vastaavasti sitten illat ja viikonloput yhteisene oleiluun niin varmasti kaikki sujuu todella hienosti.
Mukavaa saada kannustusta, kiitos! Voisihan se tilanne olla tosiaan pahempikin. Eikä nämä helppoja ratkaisuja ole koskaan... Mukavaa silti, että joku ajattelee positiivisestikin tästä!!! :)
vietiin hoitoon vähän alle vuoden ikäisenä.mummo on perhepäivähoitaja ja sattui tosi hyvä tuuri ku sinne pääsi,ei tarvi ressata miten tyttö viihtyy ku paikka on tuttu ja turvallinen.ja tosi hyvin on menny!jos olis joutunut outoon paikkaan niin varmaan ois ollu molemmille tosi vaikeaa.
Itselläni alkoi työt nyt tammikuun alussa ja poika meni pph:lle hoitoon alle 11 kk:n ikäisenä.
Vietin unettomia öitä ja pohdin jos vaikka mitä ennen hoitoon viemistä,että kuinka poika pärjää jne.
Mutta hyvin on viihtynyt! Itkun kanssa ei ole tarvinut kertaakaan viedä,eikä hakea =0)
Käytiin kaksi kertaa harjottelemassa,ennen hoidon alkua,joten poika tutustui siinä samalla tätiin.
Tädillä aika riittää hyvin pikkuiselle, kun hoidokkeja on kaksi 4-vuotiasta ja yksi 3-vuotiaas (tädin oma tyttö) -> tytöt puuhaavat paljon keskenään.
Meillä pahin vierastaminen oli siinä alta 8 kk:tta..
Vastasinkin juuri tohon edelliseen perhepäivähoito vai tarha kohtaan,mut en nimimerkillä vaan kokeiltu on molemmat,joten voit lukea sieltä vähän kokemuksia.
Eli olen 2kertaa äiti vähän pitkällä välillä ja molemmat olen joutunut viemään hoitoon 10 kuisina.
Kokemusta on ja molempina kertoina olen valvonut öitä ja surkutellut kuinka kamalaa on viedä.
Molemmat kerrat ovat kuitenkin menneet ihan hyvin.Jälkikäteen taas huomasin, kuinka helposti pieni lapsi ,joka ei vielä tajua kaikkea sopeutuu.
Näin pienellehän joka päivä tulee uusia ja taas uusia asioita.Se on paljon kovempi paikka äidille ja valitettavasti viikon päästä äiti ikävöi enemmän kin lapsi,onneksi.
Yritä ajatella asiaa niin,et jos saisitkin viedä lapsen mammalle,eikö olisi ihanaa ja turvallista.
Mut,mut..mistä lapsi tietää kuka on mamma eli biologinen sukulainen,ei tiedä eikä välitä,sulle se olis turvallista,mut lapselle ihan sama,eli tämä ihana täti voi olla yhtä hyvä kuin mamma tms sukulainen,kunhan se on aina sama täti.
Mua itseäni auttoi toi ajatus malli,eli lapsi voi kiintyä hyvään hoitopaikkaan ja kokea turvallisuutta sekä oppia olemaan erossa äidistä joka sekin on hyvä taito,luo hyvän pohjan itsenäistymiselle johon tässä ennen koulua myös pyritään.
Kuten aikaisemmassa kirjoituksessani jo mainitsin,tuttavapiiriä seuranneena,pidän aika arveluttavana viedä pari- kolme vuotiasta lasta yht äkkiä hoitoonKkukaan tuntemistani ei ole selvinnyt siitä helpolla ja tuskin lapsetkaan.
Lapsi on uhman kynnyksellä,sopeutunut jo vain kotihoitoon,käy läpi herkkää ikävaihetta jolloin järkeä ja mielikuvitusta on ja traumat kehittyvät herkimmin.Se jos joku on lapselle kamalaa,äidille tietysti helpompaa kun omat voimat usein lopussa,mut eihän tässä äideistä ole kyse.
Uskon et huomaat,viimeistään kun hoito alkaa rullata hyvin,miten viisaasti teit,lapsen kannalta, vaikka itse et pääsekään vähemmällä(työt ja kotityöt)sillä varsinkin ne jotka näistä ratkaisuista soimaavat, vailla kokemusta,taitavat itse olla mieluiten pois töistä pari vuotta,ja kokevat siitä huonoa omaatuntoa,niin sitten hyökätään muiden kimppuun.
Kuka sanoo et lapsella on äidin kanssa kaupungilla rattaissa ja kahden kotona kotitöiden lomassa parhaat oltavat?Sillä niitäkin on ei tietenkään kaikki,jotka viettävät sitä hoitovapaata täysin oman rytmin ja tarpeiden varassa ja lapsi notkuu siinä mukana.