Olen tehny kaikkeni, että olisin hyvässä kunnossa vielä tämän ikäisenä. Urheillu säännöllisesti monta vuotta, pitäny ruokavalion aisoissa, ja toden totta olen miehekään timmissä kunnossa, enhkä ole mikään ylilaitettu neiti, edes sinne päin, olen tavallisen miehen oloinen. Mutta olen vanhus, sillä ikäisiäni miehiä, jotka minusta kiinnostuisivat on suunnilleen viisi kappaletta Helsingissä. Ja he valitettavasti eivät ole tyyppiäni. En ole edes jumalattoman nirso, haluaisin vain edes vähän itseni kaltaisen. Enkä valita, totean vaan, että näin on. Nelikymppisenä olet vanhus, rakkaus on mahdottomuutta, perseitä kyllä olisi, mutta kun...
Olen vanhus
tasan 40 vee
141391
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
asennevammalta. Ite olen kohta 60 eikä tunne itseäni vanhaksi edes seksin suhteen. "Justeeraa" vähän siellä korvien välissä niin kyllä näköala muttuu.
Olen 37 ja kiinnostuneita on vanhemmista, samanikäisistä ja nuoremmista. Onneksi näyttää siltä että viimeinkin huolin jonkun itselleni pitemmäksi aikaa. Välillä näinkin päin, olen ollut aikaisemmin aivan liiankin nirso. Jos olet perusjamppa ei pikkuasioista nipottaja, reipas ja et virkamiesmäinen, treenaat ja sulla on ehta pyykkilautavatsa (ah kuinka narsistisen kuuloista), niin halukkaita parisuhteeseenkin luulis löytyvän.
Piireissä varmaan on monet kundit "nuoren lihan" perässä, totta. Kun löytää sellaisen, joka osaa elää muualla kuin baareissa, on samanikäinen ja ei haihattele nuorten perään niin voi olla luottavaisempi uskollisuuden suhteen. Alta kolmekymppiset olen hyllyttänyt, koska en usko heidän kykenevän uskollisuuteen jos ikäeroa on paljon. Onneksi on myös niitä, jotka haluavat kaltaistaan samanikäistä.
Varmasti on enemmän kuin 5 kpl Helsingissä, suuri osa vaan ei ole helposti löydettävissä eivätkä liiku baareissa. Kumppanin minkä löysin ei liiku baareissa eikä netissä. Ihan harrastusrintamaltakin voi kumppanin löytää.
Tsemiä ketjun aloittajalle, kannattaa katsella muualtakin kuin netistä ja baareista. Ehkäpä kaverin kaverin kaveripiiristä löydät..
No niinpä... Kun mä olin 25v. muutama vuosi sitten, sain kuulla jopa sun ikäsiltä, et oon wanha, siis niinku tosi vanha. Netissä sanottiin ihan suoraan, et pitäs olla alle 20v. Parempi vaan tottua siihen, et homopiireissä vanhuus alkaa siinä 20 iässä. Homosedät tahtoo nääs nuorta lihaa, jota ei painovoima riiputa. En mä kyllä ymmärrä, miks ketään ei kiinnosta oman ikäset ja sä sanot ihan samaa, kun väität, et Hesasta ei löydy sun ikäsiä suhteista kiinnostuneita kuin ne viis muuta kappaletta.
Itse olen 38 vuotias, ja haluaisin kohdata suunnilleen oman ikäiseni miehen. Kovin paljon nuoremmat ei kiinnosta eikä taas yli viisi vuotta vanhemmat. Mutta se ikätoivehaitari liikkuu samaa tahtia kun itselle tulee ikää lisää. Mielestäni en ole nirso kumppanin suhteen, se ei vain ole kohdalle osunut. Että näin.
MINÄ HIUKAN SINUA VANHEMPI MUTTA KAIT ME TOIMEEN TULTAIS MITÄ OLET MIELTÄ 182 PITKÄ JA 78 PAINO MINKÄLAINEN SINÄ OLET JA PIDÄT ??????????
Luulisi 40 v. miehellä olevan kovastikin vientiä, mikäli on asiallinen. Ja komeushan on katsojan silmissä.............
37- tai 38-vuotiaat siellä, te olette IHAN eri junassa. Kun mies täyttää 40, hän on ylittänyt sen maagisen rajan, jonka taakse haluttavuus jää (en puhu yhtään seksistä nyt). Teillä on asiat vielä hyvin, uskokaa pois ja pariutukaan ÄKKIÄ!
En tiedä, mistäpäin kirjoitat, mutta jos olet etelästä, niin sinulla on hyvin asiat. Sielläpäin se taitaa olla enemmän itsestä kiinni, jos ei kaveria löydy. Näillä leveyspiireillä se on kuule tosi vaikeaa löytää edes juttuseuraa, puhumattakaan mistään muusta. En kuitenkaan valita, ihan itse olen asuinpaikkani valinnut ja tyytyväinen valintaani. Siinä sitten vaan sen elämänkumppani taisi jäädä löytymättä, mutta kaikkea ei voi voittaa.
Kuulostaa tutulta valitukselta. Olen kanssa ihmetellyt muutaman hiukka alta 40v. gay-ystäväni ainaista marmatusta, kun ei löydy hyvää miestä. Silti heillä ei tule ikinä mieleenkään, että omissa asenteissa/vaatimuksissa olisi jotain korjaamista. Aina toisesta löytyy vikaa, jos ei ensitapaamisella niin viimeistään kolmannella...koskaa ei anneta edes kunnon mahdollisuutta, vaan teilataan esim. vatsassa oli ehkä 3 cm liikaa läskiä tai sen harrastukset on tosi outoja ym. Ja tämä on ilmeisesti Hesan homopiireissä aivan normaalia.
Voisitko enää totuutta paremmin kuvailla.
Ollaan itse niin erinomaisia ja kuvitellaan olevansa jotenkin erikoisia ja täydellisiä. Siitä kai tämä homomiesten kitinä ja marina just johtuukin. En mäkään sit ihmettele, jos ollaan yksin.
Se nyt vaan valitettavasti näyttää olevan "ajan tyyli", että toisen pitäisi olla virheetön ja omien mieltymysten muokattavissa.
Kyllä tämä internet on siinä tapauksessa tehnyt niin paljon hallaa, että kuvitellaan ihmisten olevan samanlaisia trimmattuja panokoneita, kuin mitä jenkkipornot pullollaan.
Ihannemieheksi näyttää muodostuneen samantyylinen miesmalli, jota sitten epätoivoisesti ja epärealistisesti haetaan siinä uskossa, että aina on parempaa tarjolla nurkan takana.
Onnea vaan mahdottomaan tehtävään hakukriteereillänne! Kannattaisiko sitä rimaa hieman laskea?
Asia minun kohdallani on niin, että olen seurustellut aikaisemmin. kaksi kertaa. Ensimmäinen kesti runsaan vuoden, toinen melkein kolme. Molemmat olivat miehiä, jotka "vain päätin ottaa ensinäkemältä". Olin niin yksin, etten antanut ulkonäön vaikuttaa. Molemmat rakastivat minua ja minä kiihotin heitä, mutten koskaan paljastanut heille että nuo tunteet olivat yksipuolisia. Teeskentelin suhteen alusta loppuun sainhan sitä mitä kaipasin, seuraa. Olen nyt tässä vanhassa iässä päättänyt etten ala hyväntekijäksi. En enää. Haluan jonkun, joka voisi oikeasti herättää mielenkiintoni.
Sääliksi käy sinua, jos olet ollut suhteessa vain muodollisuuden vuoksi. Etkä ole pitänyt kumppaneitasi edes fyysisesti viehättävinä. Miten edes pystyit teeskennellä koko ajan suhteessa? Tuollainen käytös tekee sinusta ihan feikin. Mun alkaa olla entistä vaikeampi ymmärtää homo-kavereitani.
Joillakin vaan on hyvä sydän. Toiset eivät nimittäin ensimmäiseksi ja aina ajattele itseään, vaan toista. Sääli on joitakin ihan oikeasti eteen päin vievä voima. Et takuulla usko tuollaisten ihmisten olemassaoloon, mutta yritinpä vaatimattomasti sanoa, että niitä on.