Matka alkoi perjantaina Repin-junalla. Kävin syömässä ravintolavaunussa seljankan ja join baltikan. Rajalla minuun kiinnittivät huomiota venäjän tullimiehet, koska nahkaisesta lippalakistani johtuen luulivat minua venäläiseksi. Junassa venäjän puolelle saapuessani huvitin itseäni lähettämällä pari tekstiviestiä Suomeen. Toisen niistä laitoin eräälle lapselle, jonka olen kerran tavannut.
Ajelin metrolla hotelli Moskovaan, söin iltapalaksi banaanin, katselin vähän televisiota bisnesluokan huoneessani ja kävin nukkumaan. Mukavaa oli, kun minut toivotettiin nimellä tervetulleeksi hotelliin. Onpa mukavaa kun muistavat, vaikka vasta kolmatta kertaa tänä vuonna käyn. Minussa täytyy olla jotain erikoista?
Heräsin kolmen aikaan aamuyöstä odottelemaan aamupalan alkua. Se oli vähän pettymys, koska tarjosivat taas samoja ruokia kuin ennenkin. Onneksi meidät paremmat matkailijat sentään sijoitetaan yläkerran aamiaishuoneeseen ja suurinta huvia tuottaakin alakerran rahvaan katselu. Kyllä rahalla saa, on minulla mottona! Ja Venäjällä varsinkin.
Aamupalan jälkeen suunnistin gostinny dvorille. Kävin katselemassa kymmenettä kertaa kukkahuivien hintoja, että osaan sitten kertoa parhaimman ostopaikan ja hinnat.
Iltapäivällä kävelin Kazanskaya ulitsaa pitkin katsomaan, onko Zov Iliycha vielä remontissa. Remontti oli valmistunut, ravintola on muuttanut tien toiselle puolelle. Hetken päivystin oven takana ja kun alkoi palella, lähdin sitten laatokan aseman ostoskeskukseen. Kävin ostamassa sieltä iltapalaa ja vetäydyin bisnesluokan hotellihuoneeseeni kahdeksan maissa. Päätin huvittaa hieman itseäni ja laittaa taas tekstiviestejä suomeen. Ensin lähti viesti eräälle naiselle ja toinen lapselle. Lapsen äiti laittoi viestiä takaisin, että ei saa laittaa viestejä, kummastuin ja yö tärvääntyi. Heräsin kahden aikaan odottamaan jo kotoisan makuiseksi muuttunutta aamupalaa.
Aamupalan jälkeen lähdin kiertelemään toreja. En niistä oikeasti ole kiinnostunut, mutta täytyyhän ne käydä, kun viimein tiedän missä ne sijaitsevat. Ensimmäiset 30 vuotta Pietarinmatkailusta menivätkin Nevskin päästä päähän kävelyyn ja kerran kävin myös apraksinin torilla. Kyselin netissä vuonna 2001, mitä muualla kuin nevskillä ja apraksiniilla on. En saanut vastausta, katkeroiduin ja lopetin kirjoittelun. Iltapäivällä kävin staraja derenvajalla katsomassa elektroniikkakauppaa ja uutta jäälinnaa. Palasin hotellille ja viihdytin taas itseäni laittelemalla lapselle tekstiviestin. Kukaan ei vastannut siihen, miten outoa.
Kotimatka sujui leppoisissa tunnelmissa. Rajalla luulivat taas minua venäläiseksi lippalakkini takia. Kyllä se kummasti kohottaa mieltä, kun ihan paikalliseksi luullaan. Kenellekään en puhunutkaan mitään koko reissun aikana, koska en osaa venäjää.
Ajelin metrolla hotelli Moskovaan, söin iltapalaksi banaanin, katselin vähän televisiota bisnesluokan huoneessani ja kävin nukkumaan. Mukavaa oli, kun minut toivotettiin nimellä tervetulleeksi hotelliin. Onpa mukavaa kun muistavat, vaikka vasta kolmatta kertaa tänä vuonna käyn. Minussa täytyy olla jotain erikoista?
Heräsin kolmen aikaan aamuyöstä odottelemaan aamupalan alkua. Se oli vähän pettymys, koska tarjosivat taas samoja ruokia kuin ennenkin. Onneksi meidät paremmat matkailijat sentään sijoitetaan yläkerran aamiaishuoneeseen ja suurinta huvia tuottaakin alakerran rahvaan katselu. Kyllä rahalla saa, on minulla mottona! Ja Venäjällä varsinkin.
Aamupalan jälkeen suunnistin gostinny dvorille. Kävin katselemassa kymmenettä kertaa kukkahuivien hintoja, että osaan sitten kertoa parhaimman ostopaikan ja hinnat.
Iltapäivällä kävelin Kazanskaya ulitsaa pitkin katsomaan, onko Zov Iliycha vielä remontissa. Remontti oli valmistunut, ravintola on muuttanut tien toiselle puolelle. Hetken päivystin oven takana ja kun alkoi palella, lähdin sitten laatokan aseman ostoskeskukseen. Kävin ostamassa sieltä iltapalaa ja vetäydyin bisnesluokan hotellihuoneeseeni kahdeksan maissa. Päätin huvittaa hieman itseäni ja laittaa taas tekstiviestejä suomeen. Ensin lähti viesti eräälle naiselle ja toinen lapselle. Lapsen äiti laittoi viestiä takaisin, että ei saa laittaa viestejä, kummastuin ja yö tärvääntyi. Heräsin kahden aikaan odottamaan jo kotoisan makuiseksi muuttunutta aamupalaa.
Aamupalan jälkeen lähdin kiertelemään toreja. En niistä oikeasti ole kiinnostunut, mutta täytyyhän ne käydä, kun viimein tiedän missä ne sijaitsevat. Ensimmäiset 30 vuotta Pietarinmatkailusta menivätkin Nevskin päästä päähän kävelyyn ja kerran kävin myös apraksinin torilla. Kyselin netissä vuonna 2001, mitä muualla kuin nevskillä ja apraksiniilla on. En saanut vastausta, katkeroiduin ja lopetin kirjoittelun. Iltapäivällä kävin staraja derenvajalla katsomassa elektroniikkakauppaa ja uutta jäälinnaa. Palasin hotellille ja viihdytin taas itseäni laittelemalla lapselle tekstiviestin. Kukaan ei vastannut siihen, miten outoa.
Kotimatka sujui leppoisissa tunnelmissa. Rajalla luulivat taas minua venäläiseksi lippalakkini takia. Kyllä se kummasti kohottaa mieltä, kun ihan paikalliseksi luullaan. Kenellekään en puhunutkaan mitään koko reissun aikana, koska en osaa venäjää.
Vastaukset 10
Vanhimmat
...siis kotiin onnistuneelta matkaltasi!
Olisit minulle sopivaa matkaseuraa, varsinkin nuo viimeiset lauseet sopivat minuunkin: en paljoa puhele ja minuakin luullaan paikalliseksi maatuskaksi!
Siinä tyylimme eroavat, että minä kyllä syön muualla kuin hotellihuoneessa. Aamiainen hotellissa ja muut muualla, ja hyvin olen sapuskassa pysynyt kielitaidottomuudesta huolimatta...
Ja kun olet vähän levännyt voit jatkaa keskustelua ja matkavertailuita täällä palstalla, koska nyt kai saa paremmin infoa kuin -01!?
Ja voisit paljastaa tuon kukkahuivitilanteen; paras hinta-laatupaikka?
Kiitos jo etukäteen, sillä huivikantani vaatii jo uudistusta.
baltika seiskaa siellä tarjolla?
Avaankin tässä lähipäivinä uuden sähköpostiosoitteen ja siihen voi laittaa viestiä, ilmoittelen. Matkaseura olisi tervetullutta! Voehan venäjä :-D
>Kyllä rahalla saa, on minulla mottona<
Miten sait metrossa tarttuneen rahvaan hajun itsestäs pois? Parempiakin iltapaloja voi pietarissa syödä, kuin banaanin.
Kirjoitin hieman epäselvästi. Rahvaalla tarkoitin leikkisästi näitä ryhmämatkalaisia. Minä omatoimimatkailen ja kun laitan vain 150 jevroa lisää matkan hintaan saan bisneshuoneen. Omatoimiset matkat varaan aina luotettavan matkanjärjestäjän kautta kotosuomesta, vuodeksi kerrallaan, 10 kappaletta. Kanta-asiakkaana saan myös 2 euron alennuksen, joka varauksesta :-D
Metro on näpsäkkä kulkuväline Pietarin sykkeessä, banaanit pitävät hoikkana ja terveenä, mielenkin :-D
sie menit seitsemännenkymmenenneljän kerran jälkeen kuljailemaan ihan yksin ja ilmoittelematta, kyllä ois ollut miitin paikka
olisin kyllä itse suunnistellut
kuulostaa aika säälittävältä?
Olen käynyt viimeisen seitsemän vuoden aikana kymmenisen kertaa Pietarissa ja rakastan todella sen ilmäpiiriä ja miljöötä.Pietarilaiset ovat avuliaita ja ystävällisiä,paitsi miliseejä kannatttaa varo tai ainakin varautua rahalla heitä varten.Viimeisellä reissulla tosin laukkuuni mentiin tehdyssä ryysiksessä teräaseen voimalla,samoin kävi tyttärelleni.Onneksi saivat vain aurinkolasit koteloineen.Seuraavan kerran varustaudun isoilla kolmihaaraongenkoukuilla ja koirankikkareilla. Joten muistakaa varoa apraksin torilla,joka on Pietarin pahamaineisimpia paikkoja juuri varkauksien suhteen.
oikeesti?
Siellä on vaan jotain ihme kellreissa ommeltuja "merkkivaatteita" joissa valmistajan kohdalla lukee adidaksen sijasta adidos tms.
oikeesti, on siellä paljon muutakin nähtävää, kuin noi kirppistyyliset torit.
Käykää ostareilla.