Läheisestä sikalasta saapui lumisten peltojen ylitse kirkkomaalle pistävä paskanhaju. Seisoimme tyhjällä pihalla rattaille nostetun arkun ympärillä ja keskustelimme hermostuneina; vanhimmat miehet takanani, serkkuni heidän takanaan; ja jäykkänä virnuileva setä keulassa vierelläni. Vanhimmat miehet eivät puhuneet ollenkaan ruotsia, ja serkkuni eivät enää muuta osanneet, joten jouduin tulkkaamaan setäni kanssa sotaveteraaneille heidän kysymyksiään. Olin palannut Pohjanmaalle. Se toivotti minut tervetulleeksi yrittäen jäädyttää munani.
Olin ajatellut, että pappilan suntion meille kellarista esiinkaivama arkku olisi ollut paljon painavampi, mutta hämmästyksekseni tajusin sen olevan kevyt kuin ovi - kun tempaisin kyljessä roikkuvasta kahvasta ja se lennähti höyhenenä ilmaan laverilta.
Kärryt odottivat pihalla. Ahtauduimme ulos ikkunan kokoisesta ovesta kuuteen mieheen joutuen kääntämään arkun kallelleen jotta se olisi mahtunut ulos.
Pappilan perämoottorina puhuva yleismies ujutti kärryt arkun alle, hönkäili eilistä viinanlemua sianpaskanhajuun pyöritellen päätään niin, että puolet puheesta meni sivuitse metsään.
Kellot kumajavat Isokyrön lumisten peltojen yllä. Kopsautamme jonkinlaisen asennon ja lähdemme hitaanlaisesti työntelemään arkkua kohti mustana kitana ammottavaa kirkonovea. Olin aivan varma, että edessä olevasta siunauksesta ja sen protokollasta ei ollut kenelläkään minkäänlaista käsitystä - vähän niin kuin kuin ei serkuillanikaan siitä, että viimeistään kirkonovella pitäisi olla jo hiljaa.
- Oottako kuullu notta huulet höplää ja syrän tykyttää. Niin on väkevä ja hullu tämä tauti.
Olin ajatellut, että pappilan suntion meille kellarista esiinkaivama arkku olisi ollut paljon painavampi, mutta hämmästyksekseni tajusin sen olevan kevyt kuin ovi - kun tempaisin kyljessä roikkuvasta kahvasta ja se lennähti höyhenenä ilmaan laverilta.
Kärryt odottivat pihalla. Ahtauduimme ulos ikkunan kokoisesta ovesta kuuteen mieheen joutuen kääntämään arkun kallelleen jotta se olisi mahtunut ulos.
Pappilan perämoottorina puhuva yleismies ujutti kärryt arkun alle, hönkäili eilistä viinanlemua sianpaskanhajuun pyöritellen päätään niin, että puolet puheesta meni sivuitse metsään.
Kellot kumajavat Isokyrön lumisten peltojen yllä. Kopsautamme jonkinlaisen asennon ja lähdemme hitaanlaisesti työntelemään arkkua kohti mustana kitana ammottavaa kirkonovea. Olin aivan varma, että edessä olevasta siunauksesta ja sen protokollasta ei ollut kenelläkään minkäänlaista käsitystä - vähän niin kuin kuin ei serkuillanikaan siitä, että viimeistään kirkonovella pitäisi olla jo hiljaa.
- Oottako kuullu notta huulet höplää ja syrän tykyttää. Niin on väkevä ja hullu tämä tauti.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Notta jotta väkevä ja hullu on ollut kirjoittajan mieli, kuin myös tämän lukijan täällä.
Kirjoitat näitä tekstejäsi niin kuin vain sinä voit, väkevyydellä ja hulludella, kuten kuuluukin. Jonkun toisen kirjoittamana tämä olisi saattanut jäädä itseltäni lukematta, mutta nyt ei näin onneksi käynyt.
Paskan duunipäivän päälle minua jopa hymyilyttää.
CFC:tä. Palstan vahvin kirjoittaja. Ei loukkauksena muille; tekin olette hyviä. Ainakin osa.
Syyt:
1.) Tarina ei etene loogisesti. Ensin seistään jo valmiina kirkkomaan pihalla rattaille nostetun arkun ympärillä. Muutamaa virkettä myöhemmin tullaan ulos, ilmeisesti kirkosta, ja asetetaan arkku taas kärryille. Ellen tapahtumakulkua ymmärtänyt, olen ehkä tyhmä. Mutta lukijaa ei saisi koskaan pitää niin tyhmänä, että hän kokonaan putoaa loogisuuden kelkasta tekstiä lukiessaan.
2.) Aikamuodot eivät etene loogisesti. Preesens ja imperfekti samassa yhteydessä sekoittavat tekstin ja samalla tyylin. Esimerkki: "Kellot kumajavat Isokyrön lumisten peltojen yllä. Kopsautamme jonkinlaisen asennon ja lähdemme hitaanlaisesti työntelemään arkkua kohti mustana kitana ammottavaa kirkonovea. Olin aivan varma, että edessä olevasta siunauksesta ja sen protokollasta ei ollut kenelläkään minkäänlaista käsitystä". Välimerkkienkin käytössä on toivomisen varaa.
3.) Sianpaskanhajulla ja muilla eritteillä sekä munien jäätymisellä herkutteleminen on kömpelö ja rahvaanomainen tapa. Ehkä se on yritys herättää huomiota. Onko tämä nyt todellakin jokin uusi retro-tehokeino, yritys vaikuttaa radikaalilta tai modernilta? Tätähän kokeiltiin jo 60-luvulla. Onko se kirjoittajan mielestä olevinaan jokin karski ja rosopintainen, kiehtova tyylilaji? Minuun ei ainakaan tämä tehoa, vaan tökkii vanhanaikaisena pahemman kerran - Sori. Muutama paska, vittu ja perkele 300-sivuisessa kirjassa menee, kun ei tule tavaksi. Mutta, että muutaman kappaleen tekeleessä joka toisessa virkkeessä - Voihan saatana sentään.
4.) Teksti on täynnä erilaisia sataan kertaan kuultuja ja nähtyjä kliseitä, pohjalaaseen elämäntyyliin viittaavaa hapatusta, kömpelyyttä ja ajatuksen jäykkyyttä lumisine peltoineen päivineen. Ei olisi enää puuttunut kuin se, että tyhjältä tuntuvaa arkkua kallistettaessa serkkupoika olisi vasemman jonon viimeisenä kysynyt erellään astelevaalta iso-serältään, notta: "Miksi tuol arkuus noin kolisoo?". Ihan odotin tätä lainausta ja petyin.
Jos agentit ja muut diggailee, hyvä niin. Minusta et kuitenkaan ole lähellekään parasta, mitä tämä palsta tarjoaa, korkeintaan keskinkertaisuus kirjailijanalkunakin. Kaipaat paljon lisää harjoitusta. Oppia ikä kaikki.