Pakko avautua! Tämä on sama iänikuinen asia, joka säännöllisesti alkaa vi***taa ihan liikaa. Kyseessä siis esimieheni. Hän on vuoden päästä eläkkeelle jäävä nainen. Sosiaalityöntekijä ja nimikkeeltään johtava sosiaaliterapeutti. Työmme on moniammatillista tiimityötä, eli ryhmässä on ohjaajina lähihoitajia, sosionomeja ja sitten sairaanhoitajia, lääkäri ja ko sostyöntekijä. Työ sisältää jokapäiväistä lääkehuoltoa, johon meillä sosionomeilla on läärärimme valtuutus myös.
No, ongelma on, että
1. Esimies ei arvosta ohjaajia yhtään. Hän ajattelee, että sh:lla on jotain aivan uskomatonta suurta tietoa, jolla he pystyvät hoitamaan kaikki työhömme liityvät tilanteet, ja ohjaajat ovat 2-luokan paskaorjia. Käytännössä kuitenkin ohjaajat joutuvat tekemään kaikki yövuorot ja viikonloppuvuorot omin nokkineen ja ottamaan vastuun myöls lääkehoidosta silloin. Tämä aiheuttaa kaksijakoisen tilanteen: työtä ei saisi tehdä esimiehen mielestä, kuitenkin se on vähän niinkuin pakko.
2. Esimies ei tee itse käytännön työtä, joten hän ei sitä ymmärrä pätkääkään. Vaatimuksia kuitenkin riittää - luonnollisesti resursseja ei sen kummemmin järjestetä.
3. Esimies on kyvytön hoitamaan tehtäväänsä. Hän toimii täysin impulsiivisesti, huutaa ja melskaa työntekijöille (=lue: määrätyille ohjaajille, joiden pärstästä hän ei pidä). Hänellä on selvät suosikit ja inhokit, minkä hän antaa suoraan vaikuttaa työntekijöiden kohteluun.
4. Esimies siirtää tehtäviä(än) meille kyvyttömille ohjaajille, jotta hän voi ylhäältä tulevat valitukset siirtää meidän viaksi.
On niiiiin kuuppa täysi sitä vanhaa kurpaa, ettei pysty asiallinen olemaan millään! Vähän aikaa sitten laitoksessamme tapahtui erään asiakkaan kriisitilanne keskellä yötä. Ohjaajat (eli minä ja eräs toinen) kykenimme hoitamaan tilanteen puhumalla ja konsultoimalla suuren sairaalan päivystävää lääkäriä. Ko lääkäri määräsi lääkehoidon, jonka toteutimme onnistuneesti. Arvioimme, että tilanne on sillä erää hoidettavissa meillä, eikä eteenpäin lähetystä (sairaalaan) tarvita.
No, nyt on kuulemma esimies huutanut ja möykännyt toiselle ohjaajalle koko maanantain ja tiistain työpaikalla, kuinka olemme toimineet päin persettä - vain sairaanhoitaja olisi saanut suorittaa hoitoa kriisiytyneelle asiakkaalle. ja kysyn vaan, että miksei ESIMIES sitten järjestä sh:ta jokaiseen vuoroon, jos ohjaajat ovat kyvyttömiä tekemään vuorossa vaadittavaa työtä? Jos ohjaajat ovat kyvyttömiä ylipäätään arvioimaan ammatin vaatimia tilanteita, niin miksi ihmeessä meillä ei ole pelkkiä sh:t töissä?!
Itsellä paluu työpaikalle huomenna. Ja se jumalaton ryöpytys edessä. En millään jaksaisi olla aina se, jonka tekemiä arviointeja esimies ei hyväksy ja joista pitää aina sanoa - jos hänen lempipojunsa olisi toiminut samalla tavalla, hän olisi ollut niiiiin ammattitaitoinen ja lahjakas, että suorastaan loistavasti ratkaistu tilanne.
No, ongelma on, että
1. Esimies ei arvosta ohjaajia yhtään. Hän ajattelee, että sh:lla on jotain aivan uskomatonta suurta tietoa, jolla he pystyvät hoitamaan kaikki työhömme liityvät tilanteet, ja ohjaajat ovat 2-luokan paskaorjia. Käytännössä kuitenkin ohjaajat joutuvat tekemään kaikki yövuorot ja viikonloppuvuorot omin nokkineen ja ottamaan vastuun myöls lääkehoidosta silloin. Tämä aiheuttaa kaksijakoisen tilanteen: työtä ei saisi tehdä esimiehen mielestä, kuitenkin se on vähän niinkuin pakko.
2. Esimies ei tee itse käytännön työtä, joten hän ei sitä ymmärrä pätkääkään. Vaatimuksia kuitenkin riittää - luonnollisesti resursseja ei sen kummemmin järjestetä.
3. Esimies on kyvytön hoitamaan tehtäväänsä. Hän toimii täysin impulsiivisesti, huutaa ja melskaa työntekijöille (=lue: määrätyille ohjaajille, joiden pärstästä hän ei pidä). Hänellä on selvät suosikit ja inhokit, minkä hän antaa suoraan vaikuttaa työntekijöiden kohteluun.
4. Esimies siirtää tehtäviä(än) meille kyvyttömille ohjaajille, jotta hän voi ylhäältä tulevat valitukset siirtää meidän viaksi.
On niiiiin kuuppa täysi sitä vanhaa kurpaa, ettei pysty asiallinen olemaan millään! Vähän aikaa sitten laitoksessamme tapahtui erään asiakkaan kriisitilanne keskellä yötä. Ohjaajat (eli minä ja eräs toinen) kykenimme hoitamaan tilanteen puhumalla ja konsultoimalla suuren sairaalan päivystävää lääkäriä. Ko lääkäri määräsi lääkehoidon, jonka toteutimme onnistuneesti. Arvioimme, että tilanne on sillä erää hoidettavissa meillä, eikä eteenpäin lähetystä (sairaalaan) tarvita.
No, nyt on kuulemma esimies huutanut ja möykännyt toiselle ohjaajalle koko maanantain ja tiistain työpaikalla, kuinka olemme toimineet päin persettä - vain sairaanhoitaja olisi saanut suorittaa hoitoa kriisiytyneelle asiakkaalle. ja kysyn vaan, että miksei ESIMIES sitten järjestä sh:ta jokaiseen vuoroon, jos ohjaajat ovat kyvyttömiä tekemään vuorossa vaadittavaa työtä? Jos ohjaajat ovat kyvyttömiä ylipäätään arvioimaan ammatin vaatimia tilanteita, niin miksi ihmeessä meillä ei ole pelkkiä sh:t töissä?!
Itsellä paluu työpaikalle huomenna. Ja se jumalaton ryöpytys edessä. En millään jaksaisi olla aina se, jonka tekemiä arviointeja esimies ei hyväksy ja joista pitää aina sanoa - jos hänen lempipojunsa olisi toiminut samalla tavalla, hän olisi ollut niiiiin ammattitaitoinen ja lahjakas, että suorastaan loistavasti ratkaistu tilanne.
Vastaukset 7
Vanhimmat
on asiat näin huonosti?
Ei tahdo millään jaksaa tätä yhtä vuotta, jonka se muija vielä mestaroi esimiehenä. Hänen tilallaan jatkavan tyypin pitäisi kaiken tietämykseni mukaan olla erittäin asiallinen, hyvä tyyppi. Mutta vielä vuosi!
näitä kuvailemiasi "huuhkajia" näyttää riittävän sosiaali- ja terveysalalla...Olen itse sos.tt ja myös meillä on aivan kaamea esimies. Myös meillä odotellaan hänen eläköitymistään ja lasketaan aamuja. Ikävää, että esimiehesi ei osaa arvostaa ohjaajien osaamista. Päihdehuollossa työskenneelleenä sosiaaliterapeuttina (sosiaalityöntekijän koulutus) ihan hävettää hänen puolestaan...voimi sinulle!
asenne saikkua!
Sitä mulle yksi työkaveri jo ehdottikin. Mutta miten sitä ei osaakkaan; on muka olevinaan niin korkea työmaraali! Ettei saikulle mennä, ellei oikeasti olla tosi sairaita. Pyh, ja miksi? Voisi saikulla tehdä vaikka keikkaa muihin paikkoihin ja saada jalkaa ovenväliin parempaan paikkaan...
Jotenkin tuntuu kummalta, että oman työn kuormittavin asia on oma esimies; hänen asenteensa ja tapansa hoitaa asioita.
Mulle yksi keikkareistamme (omalla työpaikallaan esimies) kovasti lohdutteli, että hän ottaisi minut samantien töihin. Että olen hyvä työntekijä, vaikka sitä ei omalla työpaikalla esimiehen arvostuksesta näe. Sehän se, kun ei antaisi tämän vaikuttaa omaan itsearvostukseen ammatillisesti ja jaksaisi luottaa itseensä ammatillisesti...
Työskentelen kotihoidossa perushoitajana ja meillä on asiakas, jonka luona käyn kahden viikon välein jakamassa lääkkeet ja RR ja siellä käy myös sosionomi, joka siivoaa ja kylvettää herran ja hoitaa kaikki kauppa-, ym. juoksevat asiat.