Hei kaikki. Olin tänään naistentautien poliklinikalla. Lasta on yritetty vuosi, mies on hokinut että älä murehdi, kyllä se tästä. Mulla on ollu koko ajan olo että jokin on pielessä.
Lääkäri kerto heti että verikokeiden perusteella mun toinen munasarja on täysin toimimaton ja toinenkin hyvin pian lopettamassa toimintansa ellei ole lopettanut jo. Mulla on huonot munasarjat.
Nyt kuulemma otetaan uudet verikokeet ja tarkistetaan tulos. Jos se on sama, keinohedelmöityksen yrittäminen on ainoa vaihtoehto ja sekin pirun nopeasti. Tai sitten toinenkin munasarja on sökö.
Lääkäri sanoi että viisi vuotta sitten tilanne olisi kuulemma ollut aivan eri. Olen nyt 30-v. Mistä olisin 25-vuotiaana voinut tietää että mun munasarjat on paskat? Ei mulla ollut miestäkään kenen kanssa olisi lasta halunnut.
Miten tällaisen asian kanssa nyt sitten ollaan ja eletään? Kaiken lisäksi lääkäri kehui miehen spermaa aivan kadehdittavan loistavaksi. Aloin itkeä heti kun pääsin pois, tuntuu että olen kelvoton.
Miten tähän nyt pitäisi suhtautua? Mä häälyn epätoivon ja raivon välimaastossa. Mutta kenelle tästä nyt voi edes olla vihainen -- itselleenkö kun ei tajunnut viisi vuotta sitten haluta lasta jonkun tuntemattoman kanssa?
Lääkäri kerto heti että verikokeiden perusteella mun toinen munasarja on täysin toimimaton ja toinenkin hyvin pian lopettamassa toimintansa ellei ole lopettanut jo. Mulla on huonot munasarjat.
Nyt kuulemma otetaan uudet verikokeet ja tarkistetaan tulos. Jos se on sama, keinohedelmöityksen yrittäminen on ainoa vaihtoehto ja sekin pirun nopeasti. Tai sitten toinenkin munasarja on sökö.
Lääkäri sanoi että viisi vuotta sitten tilanne olisi kuulemma ollut aivan eri. Olen nyt 30-v. Mistä olisin 25-vuotiaana voinut tietää että mun munasarjat on paskat? Ei mulla ollut miestäkään kenen kanssa olisi lasta halunnut.
Miten tällaisen asian kanssa nyt sitten ollaan ja eletään? Kaiken lisäksi lääkäri kehui miehen spermaa aivan kadehdittavan loistavaksi. Aloin itkeä heti kun pääsin pois, tuntuu että olen kelvoton.
Miten tähän nyt pitäisi suhtautua? Mä häälyn epätoivon ja raivon välimaastossa. Mutta kenelle tästä nyt voi edes olla vihainen -- itselleenkö kun ei tajunnut viisi vuotta sitten haluta lasta jonkun tuntemattoman kanssa?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minkähän vuoksi sitten on toimimaton?onko mitään selitystä?Kyllähän nykyään on monenmoisia hormoni-pistoshoitoja yms., joilla voidaan saada ihmeitä aikaan!!!Ja ivf kannattaa kokeilla ja tietty niin pian kuin mahdollista.Sitten ei tarvi myöhemmin katua, kun ei käynyt.Itsellä on tulossa eka ivf, toki meistä ei ns.vikaa ole löytynyt(paitsi ehkä mun tupakointi).Tottakai uutinen oli varmasti järkytys, mutta kyllä kuule vielä sinulle aurinko paistaa, usko pois!!Tsemppiä jatkoihin!!!!
Hei,
Hormooneilla saadaan varmaan sinunkin munasarjoihin eloa. Lääketiede on ihana ja iso apu meille joille raskautuminen luomusti on mahdotonta. Et ole vielä mikään vanha hoitoihin ja on sitä ennenkin onnistuttu hoidoilla lähes mahdottomalta tuntuvasta tilanteesta. Ymmärrän vihasi ja sitä saakin olla vihainen. On tämä hoidoissa kulkeminen joskus niin tympeää ja suututta ihan oikeasti että miksi tämä lasten saaminen on joillekin näin turkasen hankalaa. Tsemppiä ja onnea tulevaan!! Ei kai se auta kuin ajatella positiivisesti ja uskoa tulevaan!!!
Kiitos tsempistä. Lekuri ei osannut sanoa miksi näin on, mutta nyt otetaan uusia verikokeita ja varmistetaan vielä asia.
On tämä ihme touhua. Viime syksynä samojen verikoetulosten perusteella toinen lääkäri sanoi että nou hätä, kaikki hyvin ja kummassakaan ei mitään vikaa. Ja nyt ei sitten toisen lääkärin mukaan ole aikaa eikä juuri toivoakaan.
Kun verikoetulos tulee niin tämä pari lähtee yksityiselle puolelle IVF:ään. Sisko lupasi jo luovuttaa omia munasolujaan jos on tarpeen. Kiva kun on kivoja ihmisiä ympärillä ja netissä. :)
Kyllä tämä tästä. Tsemppiä ja onnea kaikille!
Eilen tulin poliklinikalta toivottomana. Ilmoitettiin vain että minulle on tehty kaikki mitä voidaan. Eli otettu pari purkkia verta.
Lääkäri ei oikeastaan kertonut mitään ja kun järkytys oli suuri, niin en osannut kysyä mitään. Käsittääkseni toisessa munasarjassa on jotain elämää, mutta muuta en ymmärtänyt.
Sanoivat että raskautta voi yrittää perinteisesti... Kysyin että onko todennäköistä että en tule raskaaksi ja vastaus oli että en varmaankaan tule.
Ensimmäisellä kerralla oli eri lääkäri ja hän puhui munasolulahjoituksesta, mutta nyt ei sanottu sanaakaan siitä. Käteen lyötiin vain paperi, jossa oli psykologien yhteystietoja ja tiedusteltiin olemmeko harkinneet muita vaihtoehtoja - adoptiota.
En tiedä mitä ajatella ja tehdä.
Täytyy varmaan mennä yksityiselle puolelle käymään, jotta ymmärään edes mistä on kyse.
Hei, minusta sinun kannattaa käydä yksityisellä saamassa toinen mielipide! Kyllähän nykyään on lääkityksiä, joilla munasarjoja saadaan stimuloitua tuottamaan munasoluja, siis jos jotain toimintaa kuitenkin on.. jolloin esim. keinohedelmöityksellä luulisi olevan onnistumistodnnäköisyyksiä! Älä vielä luovuta.
Luuilsin että mulla on sama "vika" kuin teillä eli voisko sanoa että "vaihdevuodet" pukkaa päälle ihan liian aikaisin, olen lukenut että niin voi käydä hyvinkin nuorille tosin harvoin mutta silti.
Uskoisin että teilläkin on verikokeessa kyse fsh hormoonin mittauksesta jonka tulisi olla alle 10,00 kun esim. ivf:ään lähdetään.
Itselleni on tehty 3 hoitoa, alussa fsh oli 7,00 ja viimeisessä 11.1 ja karu totuus oli ja on että kun munasarjat vanhenee ennenaikaisesti niin niihin ei saa eloa edes suurilla hormooni pistoksilla, korkeintaan tulee 1-2 follia ja nekin saattavat olla tyhjiä.
Tuo fsh voi heitellä eri kierroissa ja siksi varmaankin kontrolli verikokeita.
Käykääpä vielä lääkärin pakeilla ja kysykää asiasta tarkemmin, mutta suosittelisin että otatte pian (pitkät jonot) vaihtoehdoksi luovutetut munasolut, siellä jonossa itsekkin keikun tällähetkellä.
Joo, just tosta mullakin on kysymys. FSH oli 15 jotakin eli huonolta näyttää. Ultrassa näytti siltä että toinen munasarja oli pimeänä mutta toinen alive and kicking, siellä oli paljon rakkuloitakin, mutta sitä onko niiden sisällä mitään, ei pysty sanomaan.
On tämä elämä joskus tosi epäreilua. Onneksi sisko jo eilen lupasi luovuttaa munasolujaan jos niitä tarvitaan. Eri asia tietysti sitten on se, käykö ne mulle... mutta se on sen ajan murhe.
Nyt on kädet ristissä että verikoe näyttäisi jotakin muuta kuin samaa tulosta. Kauheaa odotella kuukausi ennen kuin tietää asianlaidan.
Mulla FSH on joissain kokeissa huidellut lähemmäs 30, ja sitten taas välillä ihan normaali 7. Meinaan vaan, että ei se välttämättä oo niin, että kaikki on ohi ja että ei kannattaisi kokeilla hoitoja. Mulla tosin munasarjat on ihan ok vielä, että meillä ei ole ihan sama tilanne. En ole raskaana, ja huonolta näytti tämä viimeisinkin kierros hoitoja, mutta ei kannata heti heittää hanskoja tiskiin. Tsemppiä!
Olen kirjoitellut jo jonkin aikaa tänne palstalle. Mulla on myös korkea fsh arvo.Heittelee välillä ( 8.8-47).Viime arvo oli normaali eli alle sen 10. Mulla on kolme tuloksetonta ivf:ää takana.Kaksi ensimmäistä lopetettu kesken huonon vasteen takia ja tässä kolmannessa punktoitiin yksi rakkula,joka oli raaka. Mulla on todella suuret lääke annokset ja niistäkään ei ole apua enää.
Ja mitä ikään, niin olen vasta 27-vuotta. Epäily on ennnenaikaisista vaihdevuosista. Leikelty munasarjoja vuonna 1999 vaikean endon takia ja nyt sitä endoa on kohdussakin,joka aiheuttaa kovaa kipua.
En halua masentaa sinua ja oloasi kirjoituksellani, mutta näin on omalla kohdallani ja se täytyy vaan hyväksyä ja elää päivä kerrallaan.
Toivon,että sinun kohdallasi on vielä jotain tehtävissä!! jaksamisia kaikille!!
Huomenta kaikille!
Kun alkushokki meni ohi niin otin taisteluasenteen, vielä ei heitetä hanskoja tiskiin. Varasin jo ajan Treelle Väestöliittoon, eli kun uusien FSH-kokeiden tulokset selviää niin me kurvataan muutama sata kilsaa Treelle hoitoja alottamaan.
En todellakaan jää tänne keskussairaalaan odottelemaan että jos vaikka joskus vuoden päästä jotakin tapahtuisi...
Tuntuu hyvältä kun on joku suunnitelma ja ennen kaikkea toivoa. Tsemppiä ja toivoa teille kaikille muillekin fsh-ongelmaisille ja muillekin lapsia kaipaaville!
mulla oli samanlainen juttu, mutta sitten menein semmoiselle parantajalle, joka nauroi niitä lääkäreitten juttuja.
se sanoi, ettei ne voi sillee kuolla ja sitten jutteli ja piti käsiään mun päällä ja miehen päällä.
sanoi sitten, että tulkaapa joulukuussa käymään ja tuokaa pullo viskiä.
mentiin sitten sen viskipullon kanssa ja se avasi sen pullon ja sanoi, että onneksi olkoon, pikkurouva on raskaana!!!!
mun mensut oli silloin neljä päivää myöhässä ja kun tultiin kotiin,niin tein testin ja se näytti plussaa.
edelleen näyttää plussaa, tsekkaan säännöllisesti ja koko jana se näyttää plussaa.
niin näytti neuvolassakin, mutta ne selitti mun paperit nähtyään, että se on joku hormoonihäiriö.
no, katsotaa sitte aikanaa, onko se häiriö vai ei.
älkää ihmiset uskoko kaikkee, mitä teille kerrotaan!!!!