sain ystävältäni tälläisen ja itkua väänsin..
Olipa kerran nuori mies, joka syntyi sairaana. Sairaus, josta ei voinut parantua. 17-vuotias ja hän voisi kuolla milloin tahansa.
Hän aina eli kotona äitinsä hoidossa. Hän oli todella väsynyt/kyllästynyt ja päätti lähteä edes yhdeksi kerraksi ulos ja pyysi lupaa äidiltään.
Äiti suostui.
Kun hän käveli kortteliansa pitkin, hän näki paljon kauppoja. Hän käveli musiikkiliikkeen ohitse ja tuijottaessa ikkunaa hän huomasi samanikäisen,sievän ja herttaisen tytön. Hän koki rakkautta ensisilmäyksellä.
Hän avasi oven ja astui kauppaan katsomatta mitään muuta kuin tyttöä. Lähestyessä vähitellen hän saapui näyteikkunaan jossa tyttö oli.
Tyttö katsoi häntä ja hymyillen kysyi: "Voinko olla avuksi"? Samalla poika ajatteli, että tytön hymy oli kaunein näkemänsä hymy, minkä oli koskaan elämässään nähnyt. Hän tunsi halun suudella tyttöä heti.
Änkyttäen hän sanoi: "haluaisin ostaa CD-levyn". Miettimättä mitään hän otti ensimmäisen CD:n, joka osui käteen ja ojensi tytölle rahaa. "Haluatko, että paketoin sen", kysyi tyttö. "Kyllä", vastasi poika ja käänsi ujosti päänsä pois. Tyttö meni, paketoi CD:n ja ojensi sen pojalle. Poika otti sen ja lähti kaupasta. Hän meni kotiinsa ja kävi siitä päivästä lähtien musiikkikaupassa päivittäin ostaakseen CD:n.
Sen paketoi aina sama tyttö. Poika vei CD:t kotiinsa ja työnsi ne vaatekaappiinsa.
Poika oli liian ujo kutsuakseen tyttöä ulos, vaikka hän yritti. HÄN EI KYENNYT. Äiti sai tietää tästä ja yritti auttaa poikansa, että hän uskaltautuisi. Seuraavana päivänä hän laittautui ja lähti kohti kauppaa ostamaan uutta CD:tä ja kuten aina, tyttö meni paketoimaan sen. Kun tyttö ei katsonut häntä, hän kirjoitti pikaisesti puhelinnumeronsa, jätti sen tytölle pöytään ja juoksi pois.
RINGGGG!!!!!!!! Hänen äitinsä vastasi puhelimeen. No? Se oli kaupan tyttö, joka kysyi poikaa. Äiti surullisena rupesi itkemään ja kysyi tytöltä: "Etkö tiennyt, että hän kuoli eilen?"
Syntyi pitkä hiljaisuus, jonka rikkoi vaan äidin itku.
Myöhemmin äiti astui poikansa huoneeseen muistaakseen poikaansa.
Hän aloitti vaatteista, joten hän avasi vaatekaapin. Hänen yllätyksekseen hän törmäsi suureen kasaan CD:tä, jotka oli edelleen paketeissa.
YHTÄKÄÄN NIISTÄ OLLUT AVATTU. Hän yllättyi nähdessään, että niitä oli niin paljon. Hän istuutui sänkyyn katsoakseen niitä. Näitä tutkiessaan huomasi hän, että CD-kannen sisällä oli pikku lappu,jossa luki: "Hei, olet todella
söpö. Haluaisitko lähteä kanssani ulos? T. Sofia." Äiti oli niin yllättynyt, että avasi seuraavan ja seuraavan CD:n ja löysi aina
toisensa jälkeen
TÄSSÄ SIIS OPETUS: Tälläistä on elämä, älä odota liian pitkään sanoaksesi sille erikoiselle/tärkeälle ihmiselle mitä tunnet ja ajattelet häntä kohtaan. HUOMENNA SE VOI OLLA LIIAN MYÖHÄISTÄ.
TÄMÄ VIESTI ON KERTOO, ETTÄ OLET ERITYINEN.
Olipa kerran nuori mies, joka syntyi sairaana. Sairaus, josta ei voinut parantua. 17-vuotias ja hän voisi kuolla milloin tahansa.
Hän aina eli kotona äitinsä hoidossa. Hän oli todella väsynyt/kyllästynyt ja päätti lähteä edes yhdeksi kerraksi ulos ja pyysi lupaa äidiltään.
Äiti suostui.
Kun hän käveli kortteliansa pitkin, hän näki paljon kauppoja. Hän käveli musiikkiliikkeen ohitse ja tuijottaessa ikkunaa hän huomasi samanikäisen,sievän ja herttaisen tytön. Hän koki rakkautta ensisilmäyksellä.
Hän avasi oven ja astui kauppaan katsomatta mitään muuta kuin tyttöä. Lähestyessä vähitellen hän saapui näyteikkunaan jossa tyttö oli.
Tyttö katsoi häntä ja hymyillen kysyi: "Voinko olla avuksi"? Samalla poika ajatteli, että tytön hymy oli kaunein näkemänsä hymy, minkä oli koskaan elämässään nähnyt. Hän tunsi halun suudella tyttöä heti.
Änkyttäen hän sanoi: "haluaisin ostaa CD-levyn". Miettimättä mitään hän otti ensimmäisen CD:n, joka osui käteen ja ojensi tytölle rahaa. "Haluatko, että paketoin sen", kysyi tyttö. "Kyllä", vastasi poika ja käänsi ujosti päänsä pois. Tyttö meni, paketoi CD:n ja ojensi sen pojalle. Poika otti sen ja lähti kaupasta. Hän meni kotiinsa ja kävi siitä päivästä lähtien musiikkikaupassa päivittäin ostaakseen CD:n.
Sen paketoi aina sama tyttö. Poika vei CD:t kotiinsa ja työnsi ne vaatekaappiinsa.
Poika oli liian ujo kutsuakseen tyttöä ulos, vaikka hän yritti. HÄN EI KYENNYT. Äiti sai tietää tästä ja yritti auttaa poikansa, että hän uskaltautuisi. Seuraavana päivänä hän laittautui ja lähti kohti kauppaa ostamaan uutta CD:tä ja kuten aina, tyttö meni paketoimaan sen. Kun tyttö ei katsonut häntä, hän kirjoitti pikaisesti puhelinnumeronsa, jätti sen tytölle pöytään ja juoksi pois.
RINGGGG!!!!!!!! Hänen äitinsä vastasi puhelimeen. No? Se oli kaupan tyttö, joka kysyi poikaa. Äiti surullisena rupesi itkemään ja kysyi tytöltä: "Etkö tiennyt, että hän kuoli eilen?"
Syntyi pitkä hiljaisuus, jonka rikkoi vaan äidin itku.
Myöhemmin äiti astui poikansa huoneeseen muistaakseen poikaansa.
Hän aloitti vaatteista, joten hän avasi vaatekaapin. Hänen yllätyksekseen hän törmäsi suureen kasaan CD:tä, jotka oli edelleen paketeissa.
YHTÄKÄÄN NIISTÄ OLLUT AVATTU. Hän yllättyi nähdessään, että niitä oli niin paljon. Hän istuutui sänkyyn katsoakseen niitä. Näitä tutkiessaan huomasi hän, että CD-kannen sisällä oli pikku lappu,jossa luki: "Hei, olet todella
söpö. Haluaisitko lähteä kanssani ulos? T. Sofia." Äiti oli niin yllättynyt, että avasi seuraavan ja seuraavan CD:n ja löysi aina
toisensa jälkeen
TÄSSÄ SIIS OPETUS: Tälläistä on elämä, älä odota liian pitkään sanoaksesi sille erikoiselle/tärkeälle ihmiselle mitä tunnet ja ajattelet häntä kohtaan. HUOMENNA SE VOI OLLA LIIAN MYÖHÄISTÄ.
TÄMÄ VIESTI ON KERTOO, ETTÄ OLET ERITYINEN.
Vastaukset 4
Vanhimmat
PALLOKENTÄLLÄ
Uuno Kailas (1928)
Näin: pallokentän laitaan
eräs rampa poikanen
oli seisahtunut alle
sen suuren lehmuksen.
Hän seisoi nurmikolla,
nojas kainalosauvoihin;
pelin tiimellystä katsoi
hän silmin kuumeisin.
Yli aurinkoisen hiekan,
johon lehmus varjon loi,
moni riemukas huuto kiiri,
moni kirkas nauru soi.
Pojat juoksivat norkein säärin
yli pallokentän sen.
Eräs seisoi hievahtamatta,
eräs raajarikkoinen.
Vaan hänkään totisesti
ei muistanut sauvojaan.
Oli haltioitunut hehku
hänen kalpeilla kasvoillaan.
Ilosta, innosta värähtelevän
hänen sieraintensa näin
joka kerta, kun maila pallon
löi puidenlatvoja päin.
Rajaviivan takaa milloin
joku rohkeni juosta pois,
oli niinkuin lehmuksen alta
eräs myöskin juossut ois --
kuin jättänyt ramman ruumiin
olis sielu poikasen
ja syöksynyt kilpasille
kera toisten, riemuiten.
Hän askelen astui -- mutta
kuin unesta havahtain
näki itsensä... Oikea jalka
oli kuihtunut tynkä vain.
Pojat juoksivat notkein säärin
yli pallokentän sen,
vaan lehmuksen alla seisoi
eräs raajarikkoinen,
joka, ruumis tärisevänä,
iho harmaana kääntyi pois
kuin ruskean nutun alla
sydän pakahtunut ois. --
Yhä riemukas huuto kiiri,
yhä kirkas nauru soi
yli aurinkoisen hiekan,
johon lehmus varjon loi.
Ei paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista.
On hyvyyttä rinnassa jokaisen, vaik´ aina ei esille loista.
Jo hymystä puoli on hyvettä, ja itkeä ei voi ilkeä.
Oi ihmiset toistanne ymmärtäkää, niin suuri, suuri on maa.
Eino Leinoa:
Tuo oli liikuttava juttu. Juuri noin on asia. sanotaan ihmisille ne hyvät sanat silloin kun vielä voi sanoa. Moni sanoo vasta haudalla, sitten kun kohde ei enää tiedä. Se on silloin niin myöhäistä.
Tämä aloitus on koko tämän aukeaman helmi. Kiitos Sinulle tästä.