Hei kaikki marsujen onnelliset omistajat. Haluaisin kertoa meidän vanhimman marsumme tarinaa viimeisiltä päiviltään, jotta te kaikki muistaisitte, kuinka tärkeää on viedä marsu lääkäriin ja hoitaa se nopeasti, vaikka oireet olisivat pienet. Minä tein tässä suunnattoman virheen, jota kadun loppuelämäni ja jota myös suren loppuelämäni. Kaipaus on suunnaton, ja se kipu jota marsumme poismeno tuotti on aivan hirvittävä, sanoin kuvaamaton.
Kaikki alkoi siitä kun meidän hieman päälle kolme vuotias marsumme alkoi aivastaa. No tokihan marsut aivastelevat jo pelkän heinän pöllyn takia, joten en huomioinut tätä. Samana iltana hengitys tuhisi hieman, jolloin päätin laittaa matkakopppiin marsuni ja antaa höyryhengitystä, sillä se on ennenkin auttanut. Nyt se ei helpottanut. Seurasin marsuani ja hänen touhujaan ja Tiitu oli todella virkeä. Söi heinää, joi ja söi myös tuoretta ruokaa ja pellettejään. Seuraavana päivänä Tiitu oli yhä erittäin virkeä, mutta ei enää syönyt muuta kuin heinää. Muuten se leikki kahden muun marsun kanssa oli kuin ennenkin, kävely ja kaikki sujui. Ilta tuli, olin jo nukahtanut kun heräsin kummalliseen ääneen. Se oli marsuni jonka hengitys oli aivan sydäntä särkevää. Välillä se hieman vinkui, välillä vain oli tukkoista. kolmantena aamuna hengitys pätki välillä. Olin varma, että peli oli menetetty. Soitin lääkäriin joka otti Tiitun vastaanotolle puolen päivän aikoihin. Lääkäri totesi että se on hengitystietulehdus. Hän antoi antibiootteja ja neuvoi ruokkimaan marsua millä tahansa, että se ei kuihdu. Olin tyytyväinen. Tiitu oli yhä erittäin virkeä, vaikka hengitys oli jo TODELLA huonoa. Se katkeili ja vinkui taukoamatta. Tiitu on aina ollut todella pelokas marsu muita ihmisiä kohtaan, mutta sinä päivänä se käveli hoitopöytää pitkin lääkärin syliin ja minusta se merkitsi jotain. Se todella tarvitsi apua. Lääkkeen annoin noin yhden aikoihin päivällä. Illalla menin ystäväni luokse. Siinä yhdeksän kieppeillä isäni soitti minulle, että olisi parempi minun tulla kotiin, sillä yksi marsuista näyttää huonolta. En miettinyt hetkeäkään. Kun olin kotona, Tiitu oli jo aivan halvaantunut, täysin velttona koko ruumis ja silmät eivät oikein reagoineet minuun. Pitelin Tiitua sylissäni ja se vain säpsähteli aika ajoin ja suusta ilmeisesti tuli antamaani antibioottia takaisin. Tätä jatkui tunnin ja pyysin jo Tiitulta, että se päästäisi irti ja luovuttaisi, koska sillä olisi parempi olla silloin. Tiitu pinnisteli niin kovin pitkään, että se sattui minun sydämeeni todella kovasti. Viimeisinä minuutteina sanoin sille että ole kiltti äläkä pakota itseäsi tähän ja kesti enää hetken niin Tiitu nukahti syliini ja pääsi pois johonkin parempaan paikkaan. Tiitu sai elää onnellisena lauman johtajana koko ikänsä ja nyt muut jäsenet ovat olleet aika apeita huomatessaan jonkun puuttuvan. Päivä kerrallaan mennään kaikki kolme. Moni ei varmasti ymmärrä miten marsu tuottaa tällaista kipua ihmiselle, mutta siihen pieneen olioon kiintyy todella syvästi kolmessa vuodessa ja vähemmässäkin.
Halusin siis jakaa muiden marsuihmisten kanssa kokemukseni ja toivon, että hyvät ihmiset viette marsunne eläinlääkäriin jos hengityksessä on selviä merkkejä ongelmista, älkää odottako edes sitä kahta päivää kuten minä tein. Kadun sitä syvästi ja tekisin mitä vain saadakseni pienen ystäväni takaisin. Hän pääsi hautaan lepoon villiviiniköynnöksen alle ja kesällä siihen kasvatetaan salaattia ja persiljaa. Toivon asiallisia kommentteja, jos niitä haluaa laittaa.
Jaksamista jokaiselle marsunsa menettäneelle, surkaa ihmeessä sitä avoimesti, älkääkä piitatko siitä, ettei ihmiset ymmärrä sitä surua.
Tiitu
syntynyt: 18.11.2003
tähdeksi taivaalle, ikuisesti sydämeeni muistoksi jäänyt: 12.01.2007
Kaikki alkoi siitä kun meidän hieman päälle kolme vuotias marsumme alkoi aivastaa. No tokihan marsut aivastelevat jo pelkän heinän pöllyn takia, joten en huomioinut tätä. Samana iltana hengitys tuhisi hieman, jolloin päätin laittaa matkakopppiin marsuni ja antaa höyryhengitystä, sillä se on ennenkin auttanut. Nyt se ei helpottanut. Seurasin marsuani ja hänen touhujaan ja Tiitu oli todella virkeä. Söi heinää, joi ja söi myös tuoretta ruokaa ja pellettejään. Seuraavana päivänä Tiitu oli yhä erittäin virkeä, mutta ei enää syönyt muuta kuin heinää. Muuten se leikki kahden muun marsun kanssa oli kuin ennenkin, kävely ja kaikki sujui. Ilta tuli, olin jo nukahtanut kun heräsin kummalliseen ääneen. Se oli marsuni jonka hengitys oli aivan sydäntä särkevää. Välillä se hieman vinkui, välillä vain oli tukkoista. kolmantena aamuna hengitys pätki välillä. Olin varma, että peli oli menetetty. Soitin lääkäriin joka otti Tiitun vastaanotolle puolen päivän aikoihin. Lääkäri totesi että se on hengitystietulehdus. Hän antoi antibiootteja ja neuvoi ruokkimaan marsua millä tahansa, että se ei kuihdu. Olin tyytyväinen. Tiitu oli yhä erittäin virkeä, vaikka hengitys oli jo TODELLA huonoa. Se katkeili ja vinkui taukoamatta. Tiitu on aina ollut todella pelokas marsu muita ihmisiä kohtaan, mutta sinä päivänä se käveli hoitopöytää pitkin lääkärin syliin ja minusta se merkitsi jotain. Se todella tarvitsi apua. Lääkkeen annoin noin yhden aikoihin päivällä. Illalla menin ystäväni luokse. Siinä yhdeksän kieppeillä isäni soitti minulle, että olisi parempi minun tulla kotiin, sillä yksi marsuista näyttää huonolta. En miettinyt hetkeäkään. Kun olin kotona, Tiitu oli jo aivan halvaantunut, täysin velttona koko ruumis ja silmät eivät oikein reagoineet minuun. Pitelin Tiitua sylissäni ja se vain säpsähteli aika ajoin ja suusta ilmeisesti tuli antamaani antibioottia takaisin. Tätä jatkui tunnin ja pyysin jo Tiitulta, että se päästäisi irti ja luovuttaisi, koska sillä olisi parempi olla silloin. Tiitu pinnisteli niin kovin pitkään, että se sattui minun sydämeeni todella kovasti. Viimeisinä minuutteina sanoin sille että ole kiltti äläkä pakota itseäsi tähän ja kesti enää hetken niin Tiitu nukahti syliini ja pääsi pois johonkin parempaan paikkaan. Tiitu sai elää onnellisena lauman johtajana koko ikänsä ja nyt muut jäsenet ovat olleet aika apeita huomatessaan jonkun puuttuvan. Päivä kerrallaan mennään kaikki kolme. Moni ei varmasti ymmärrä miten marsu tuottaa tällaista kipua ihmiselle, mutta siihen pieneen olioon kiintyy todella syvästi kolmessa vuodessa ja vähemmässäkin.
Halusin siis jakaa muiden marsuihmisten kanssa kokemukseni ja toivon, että hyvät ihmiset viette marsunne eläinlääkäriin jos hengityksessä on selviä merkkejä ongelmista, älkää odottako edes sitä kahta päivää kuten minä tein. Kadun sitä syvästi ja tekisin mitä vain saadakseni pienen ystäväni takaisin. Hän pääsi hautaan lepoon villiviiniköynnöksen alle ja kesällä siihen kasvatetaan salaattia ja persiljaa. Toivon asiallisia kommentteja, jos niitä haluaa laittaa.
Jaksamista jokaiselle marsunsa menettäneelle, surkaa ihmeessä sitä avoimesti, älkääkä piitatko siitä, ettei ihmiset ymmärrä sitä surua.
Tiitu
syntynyt: 18.11.2003
tähdeksi taivaalle, ikuisesti sydämeeni muistoksi jäänyt: 12.01.2007
Vastaukset 8
Vanhimmat
syvimmät osaanottoni.. koitahan nyt jaksaa.. itsekkin yhden marsun menettäneenä tiedän miltä tuntuu.. pahin olo menee ajallaan ohi, mutta sydämmeen sattuu aina.. vielä kerran olen pahoillani..
Ymmärrän miltä sinusta tuntuu, itse olen joutunut lupumaan 4 lemmikistä n. viimeisen 2 ja puolenvuoden aikana. Kamalaa. Koito jaksaa, päivä kerrallaan.
tunnen surusi, koita jaksaa. Muista pienen ystäväsi onnelliset hetket, ja kanna niitä sydämessäsi.
Itsesyytökset on nyt turhaa, nasu koitti viimeiseen saakka esittää tervettä, ja näin ei aina ajoissa huomaa. Voimia sinulle.
Otan osaa suruusi. On kaaaaaaaaaaauheaa menettää ystävä.
Mutta kerro, osaatko sanoa mistä hengitystieinfektio johtui. Oliko vetoa ja saiko muut marsusi samaa tautia...
Tällä tiedolla voit pelastaa muita marsuja ja itse pelästyin, että saako marsuni lattialla vetoa kun on vanhat puulattiat.
Hengitystieinfektio yleensä johtuu vedosta ja sitä ei saisi marsuilla olla. eli siis suositeltavaa on, että marsu on yli 10cm:n korkeudessa lattiasta katsottuna. Meillä veto-ongelmaa ei pitäisi olla, sillä marsuni ovat lähes puolen metrin korkuudessa ja aidat on ympäröity pyyhkeillä. En siis käsitä mistä marsuni sai tartunnan, ellei sitten jotenkin tartu ihmisestä, jos minussa vaikka oli jokin pöpö. C-vitamiini on myös tärkeä osa marsun tervettä elämää, joten muista sitä siis antaa marsullesi. Lattialla helposti tulee tosiaan vetoa, tunnet sen itsekin jos makaat lattialla, että siinä on yllättävän kylmä. Jos tunnet marsusi hyvin, se ei todennäköisesti tee äkkikuolemaa kyseisen taudin takia. Mutta heti kun huomaat oireita hengityksessä, kannattaa ottaa yhteys lääkäriin. Minä olen aina vahtinut todella tarkasti, millainen marsuni on kun se on terve ja havaitsin kyllä heti että se on kipeä, vaikkakin reippasti jaksoi yrittää näytellä minulle tervettä.
ei tarttunut muihin marsuihimme. En muista edes kuulleeni mainitsiko lääkäri tartuntamahdollisuudesta, mutta jos on monta marsua ja yksi sairastuu, kannattaa viedä kaikki mukaan lääkäriin, jos onkin tarvetta hoitaa. Täällä meillä päin Kouvolassa ei tuo marsun poliklinikkamaksu ole mielestäni kamalan paljoa. 38 euroa muistaakseni. Lääke jonka Tiitu olisi saanut maksoi n. 2 euroa, sillä on niin pieni eläin, että ei tarvitse antaa paljoa.
Kiitos kaikille osaaottaneille.
Minulla on 4 marsua ja en ole niistä vielä joutunut luopumaan, toivottavasti en ihan äkkiä joudukkaan... Koirasta olen joutunut luopumaan ja se oli kova pala! Osanotot suruun ja ajksamista! Äläkä syytä itseäsi, en olisi välttämättä itsekään osannut epäillä muuten pirteää marsua. Sillä on nyt hyvä olla!
olen pahoillani että niin kävi yritä jaksaa!