Miten hoidatte parusuhdettanne ? Saatteko lastenhoitoapua päästäksenne vaikka illaksi ulos ihan kahdestaan ?
Miten suurperheen perustaminen on vaikuttanut parisuhteeseenne: lisännyt yhteenkuuluvuutta, kiintymystä, muuttanut keskinäisiä välejänne ?
Kun ajattelet alkutilannetta ja nykyhetkeä, olisitko valinnut toisin ?
Miten suurperheen perustaminen on vaikuttanut parisuhteeseenne: lisännyt yhteenkuuluvuutta, kiintymystä, muuttanut keskinäisiä välejänne ?
Kun ajattelet alkutilannetta ja nykyhetkeä, olisitko valinnut toisin ?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olisitko valinnut toisin? Eli pitäisi miettiä kuka lapsista olisi pitänyt jäädä syntymättä???
Ei alkuun panemattomalla lapsella ole persoonaa. Suretko itse niitä lukemattomia munasoluja tai miljardeja siittiöitä, jotka suhteessasi ovat menneet hukkaan?
ap tarkoitti tässä sitä, että onko joku halunnut suurperheen mutta sitten huomannutkin sen rankkuuden ja toivonut että olisi harkinnut uudelleen. Minä olen aina halunnut 5 lasta(ensimmäinen vasta menossa)mutta tiedä sitten olisiko se niin auvoisaa kun ne 5 lasta siinä ovat..tätä tuskin tulee tosin koskaan tapahtumaan, sillä mieheni ei halua kuin yhden, korkeintaan kaksi..:( ois taas pitäny puhua asiasta ennen yhteenmenoa:(
lasten määrä on asia johon usein sanon että kunhan se yksi on maailmassa niin sen jälkeen voi asiasta lyödä suunnitelmat lukkoon. Itse olin visusti yhden kannalla, mutta neljä nyt on. Monelle taas käy niin että raskaus saattaa oll aniin vaikea, että lapsi jää yhteen tai synnytyksessä kaikki menee pieleen jne. Voi käydä jopa niin että hengen lähtö on lähellä tai raskaaksi tulo ei enää onnistu jolloin yksi on riittävä vaihtoehto.
Isyys ja äitiys on niin isoja juttuja että niiden suhteen tietää vasta kun se asia on ajankohtainen. Joku epä-äidillinen on kohta suurperheellinen ja joku tusinaa toivonut huomaakin tahtovansa vain sen ainoan jos sitäkään aina. Etukäteen ei siis kamalasti auta tuo juttelu kuin silloin jos toinen ei tahdo yhtään ja toinen tahtoo..
Jäkeenpäin ajatellessa monesti katuminen liittyy johonkin yksittäiseen tilanteeseen tai tapahtumaan. Kuitenkaan ei kukaan olisi valmis antamaan niistä lapsistaan osaa pois jos saisi valita. Meilläkin kahden vanhimman kanssa todellakin olisi elämä tällä hetkellä aika erilaista ja tavallaan köyhempää vaikka tavallaan varmasti myös antoisampaa. Isoin juttu olisi se, että rahalla ei olisi valintoihin niin isoa merkitystä kuin nyt isommalla porukalla on joissakin asioissa. Noita nuorempia ei silti millään anataisi pois vaikka niiden kanssa täällä aina käämit sauhuaa eri syistä!
Lasten määrässä myös iso ero on siinä onko niitä yksi vai monta. Yhden lapsen kanssa kaikki on todella helpompaa järjestellä kuin jo kahden tai kolmen tai.. Ehkä miehesikin muuttaa mielensä, ehkä muutat itse? Haaveetkin kun lähtee mitä ihmeellisimmistä asioista liikkeelle, mistä oma viitosesi on peräisin?
kuin alempana jo..
Parisuhteen hoitoon ei tarvita viikko atai viikonloppua jopa päivystysluontoinen mökkireissu riittää siihen hyvin kun muuhun ei ole aikaa. Ei siis ison sakin kanssa hoideta suhdetta kovin näyttävästi ja suureleisesti. Toisaalta samaan soppaan kun on lusikat laitettu niin ei siinä voi asioita jäädä rästiinkään ja hoidettavaksi vaan sitä rataa kun sanottavaa tulee se on alta hoidettava pois.
Yhteinen aika samaan tapaa; otetaan mistä saadaan. Jos lapst on pois kotoa niin useimmiten ei vanhemmat enää lähdekkään vaan jäädään vaan olemaan tai sitten tehdään jotain joka on helpompi hoita ailman lapsia.. Toki yhteisiä iltoja järjestyy kun on tarvetta joko isovanhempien avulla tai sitten jo isompien sisarusten avulla jos kyse on ilta-ajasta ja muutamasta tunnista.
Jos isossa sakiss aei vedetä yhtä niin eihän siitä mitään tule! Ei kukaan yksin jaksa hoitaa kotia, lapsia ja miestä siinä sivussa ja elikoitakin yleensä piisaa. Ajatusten pitää olla aika samansuuntaisia sillä ei arjessa kamalasti ole aikaa pitkiin pohdintoihin kasvatuslinjoista tms asioista se arki vie aika ajo sinällään niin paljon.
Toisin en olis tehnyt paitsi että luultavasti lapsia olisi nyt yksi tai kaksi enemmän ja tiiviimmässä tahdissa kuin nyt on eli varmaan nuorin olisi suunnilleen samaa ikää kuin nytkin, mutta vanhin varmaan vanhempi vuoden, pari. Talo olisi hankittu aiemmin ja uusikin rakennettu aiemmin ja sama auton kanssa, turhaan vanhoilla kotturoilla kituutettu kun olisi uudempaan voinut siirtyä jo ajat sitten. Kaikki vaikutta atietysti kaikkeen..
...ja molempien motivaatiota siihen työstämiseen!
Sama tilanne on, vaikka olisi lapseton parisuhde tai sitten pienempi perhe.
Kaikista asioista, tunteista, toiveista jne PUHUMINEN on tärkein työväline ja sitähän voi onneksi harrastaa ihan milloin ja missä vaan.
Puhumalla löytyy myös molempia tyydyttävä rakastelu ja myöskin voidaan kehittää sitä toivomaamme tapaan, kun molempien toiveet on tiedossa molemmilla.
Isommassa perheessä (meillä 5 alle kouluikäistä lasta) on käytettävä mielikuvitusta ja nähtävä vaivaa kahdenkeskisen ajan järjestämiseen. Hoitoapuakin järjestyy, jos sitä vaan pyytää. Mutta onnistuu se kotonakin: sauna lämpenee meillä usein lasten nukahdettua ja iltapalaa syödään yhdessä.
VÄSYMYS on kuitenkin se suurin ongelma pikkulapsiperheessä! Se moninkertaistaa ongelmat ja lisääkin niitä. Ja ainakin naisen seksihalut tahtoo jäädä univajeen jalkoihin toisinaan, miehellä ei niinkään tunnu häiritsevän ;)
Mutta olennaista on myös se, että kun on yhteiset lapset ja yhteinen koti, niin kaikesta huolehditaan yhdessä. Ei niin, että lapset joutuvat liikaa raatamaan -mutta niin, että mies kantaa myös sillä saralla kortensa kekoon. Varmasti naisen seksihalukkuus paranee, jos hänen ei tarvitse nääntyä kaiken koti- ja lastenhoitotyön alle.
Kun ensimmäinen lapsi syntyi,se muutti äidin viereen nukkuun parisänkyyn.Viiden vuoden päästä siinä nukkui äidin kans kolme lasta.Ensimmäisen lapsen jälkeen alkoi se seksillä kiristys, jos et tee näin,niin ei sitten seksi kiinnosta.Tuli neljäs lapsi,tosin vähän mietein,kun kaikki ei ollu muutenkaan kunnossa, mutta mikä olen sitä estämään.Kiristyksestä sain tarpeekseni,viimeisen viiden vuoden aikana en tehnyt yhtään aloitetta, en kieltäytynytkään, vaan hoidin homman, kun sitä pyydettiin.Äiti meni töihin, ja helvetti oli valmis.Hoidin kotia melkein kolme vuotta ja siinä samalla kävin töisssä.Viimeiset kymmenen vuotta suhteen aikana nukuin yksin omassa huoneessa, äiti lasten kanssa toisessa.Muutin elämän yksinkertaiseksi, kiristys ei enää onnistunu, loppui keinot siihen.Kun alkoi tulla tappouhkauksia yms,piti alkaa miettimään elämän tosiasioita, että missä tässä eletään.laitoin eron vireille, nyt asun lasten kanssa.Ystäviä ei paljon ole, koska minä tein aloitteen erosta, mutta lapset voi kyllä paremmin.Huoltajuus menee käräjille....elämä jatkuu senkin jälkeen...jos häviää, en tiedä vielä missä.......Tässä teille kaikille esimerkki, miten parisuhdetta ei pidä hoitaa.Joskus on hyvä ottaa yksinkin etäisyyttä muutamaksi päiväksi,ja kuulostelle miltä se tuntuu, ja miltä tuntuu tulla takas kotiin..!!