Minusta tuntuu, että keskustelujen laatu tällä palstalla paranisi, jos ei yleistettäisi niin herkästi.
Kaikki me kirjoitamme omista lähtökohdistamme, omien kokemusten perusteella. Omat kokemuksemme eivät kuitenkaan toimi mitenkään perusteena yleistämiselle. Jos oma expuoliso on hankala tai välinpitämätön, se ei suinkaan tarkoita että näin olisi kaikilla.
Myöskin toivon, että vastakkainasettelu miehet vs naiset vähän laantuisi. Tällä hetkellä käy usein niin, että jos esittää vasta-argumentin tai mielipiteen sille, että kaikki miehet/isät ovat surkeita huoltajia, saa heti henkilökohtaista panettelua osakseen.
Ymmärrän oikein hyvin, että silloin kun oma elämä on vaiheessa, jossa vihan ja katkeruuden tunteet ovat pinnalla, tulee helposti räiskittyä joka suuntaan. Kaikilla meillä on varmasti ollut niitä hetkiä.
Keskustelu olisi kuitenkin paljon hedelmällisempää, jos ei niin kerkeästi lähdettäisi sille solvaamisen ja henkilökohtaisuuksien tielle. Tämä on näet oikein mainio palsta, jossa käsitellään tärkeitä ja raskaita aiheita.
Kaikki me kirjoitamme omista lähtökohdistamme, omien kokemusten perusteella. Omat kokemuksemme eivät kuitenkaan toimi mitenkään perusteena yleistämiselle. Jos oma expuoliso on hankala tai välinpitämätön, se ei suinkaan tarkoita että näin olisi kaikilla.
Myöskin toivon, että vastakkainasettelu miehet vs naiset vähän laantuisi. Tällä hetkellä käy usein niin, että jos esittää vasta-argumentin tai mielipiteen sille, että kaikki miehet/isät ovat surkeita huoltajia, saa heti henkilökohtaista panettelua osakseen.
Ymmärrän oikein hyvin, että silloin kun oma elämä on vaiheessa, jossa vihan ja katkeruuden tunteet ovat pinnalla, tulee helposti räiskittyä joka suuntaan. Kaikilla meillä on varmasti ollut niitä hetkiä.
Keskustelu olisi kuitenkin paljon hedelmällisempää, jos ei niin kerkeästi lähdettäisi sille solvaamisen ja henkilökohtaisuuksien tielle. Tämä on näet oikein mainio palsta, jossa käsitellään tärkeitä ja raskaita aiheita.
Vastaukset 56
Vanhimmat
Näin on, vaikka myönnän että välillä kihahtaa, kun omat vaikeat kokemukset tulevat mieleen, mutta täytyy ottaa huomioon, ettemme tämänkään palstan kirjoittajien kaikkia taustoja ymmärrä. Toivoisin myös että kysymyksiin/kokemuksiin vastattaisiin, miltä itsestään tuntuu, eikä lähdettäisi tälle syyttelyjen/puollustamisen linjoille.
Helpompaa on katsella jo menneitä asioita järjen kanssa, ja varmasti olisi annettavana ohjeita ja neuvoja samoja asioita läpikäyville, jakakaamme niitä omia kokemuksiamme ja tuntemuksiamme...myös sitä vihaa ja katkeruutta jos siltä tuntuu, mutta emme toisiimme :)
Oletko oikolukenut erinomaisen oikeinkirjoitettujen viestiesi sisältöä lainkaan? Tapasi ilmaista asiasi on tuttu. Samanlaisia oraakkeleita olen tavannut ennenkin, laisiasi on joka elämän alalla. Kirjoitat todennäköisesti asioista, joista sinulla ei ole aavistustakaan tai sitten olet keskellä pahaa oloa itse ja kaadat sen tälle palstalle sinulle sopivassa muodossa, eli arvostelemalla muita.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4000000000000039&posting=22000000023093759
Luepa linkin kirjoituksesi. Mitä muuta se on kuin omahyväistä hymistelyä omasta erinomaisuudestasi ja kopipastetietoa netin tietotulvasta, itsestäänselvyyksiä toisensa perään, sinun ajatuksinasi? Mikä saa ihmisen yleistämään/provosoimaan noin vahvasti?
Vaikutelma on se, että olet saanut ammattiapua ongelmiisi ja oletat parin psykologikäynnin riittävän ulkoistamaan ongelmasi ja kuvittelet sen olevan siinä, ja nyt katsot olevasi kypsä neuvomaan muita miten pitää toimia. Vahinko vain, vaikutat todella keskenkasvuiselta ongelminesi.
Mikä sinä olet kertomaan, mitä kukin saa kirjoittaa elämästään. Jos palstan tyyli ei sinua miellytä, kukaan ei vaadi sinua lukemaan tai kirjoittamaan tänne, eikö?
Vain hyvin hankalassa kommunikaatiokatkoksessa olevat eronneet vanhemmat joutuvat käyttämään lastensuojeluviranomaisia tai perheneuvolan psykologeja tiedänvälittäjinä. Puheesi ovat siis täynnä ristiriitoja..... Olet epäaito ja -uskottava. Kirjoita jotain Sinusta, älä siitä miten muiden kuuluisi toimia, sen meistä jokainen tietää 100varmasti, miten toisten tulisi elää ;D.
Olen miettinyt erityisesti sinun kohdallasi, että lienet tällä hetkellä hyvin onneton ja satutettu, siksi täynnä aggressiota kirjoituksesi ovat.
Toivon sinulle parempaa vointia, ja jos se sinua helpottaa, voit ihan vapaasti haukkua minua. Ei se minua satuta, ja jos siitä on sinulle hyötyä, anna palaa vain.
ystävyydellä, Vesta
Olet väärässä mietteinesi :)
Mutta hämmästyttävää että sinä katsot oikeudeksesi pilkata tämän palstan kirjoittajia kertomalla miten kuuluu elää ja samalla asettelet kruunua pääsi päälle.
Olen kertonut omista kokemuksistani ja omia mielipiteitäni. Se on käsittääkseni pitkälti tämän palstan tarkoitus.
En ole tormännyt yhteenkään sinun kirjoitukseesi, jossa antaisit neuvoja tai kertoisit omista kokemuksistasi. Sen sijaan olet keskittynyt haukkumaan hyvinkin rumasti mm. Jaanaa hänen mielipiteistään. Ja nyt sitten minua.
Minun kokemukseni lienevät erilaisia kuin sinun, esimerkiksi suhteessa ammattiapuun. Olen kääntynyt kahdesti parinkymmenen vuoden aikana lastensuojelun psykologien puoleen. Kummallakin kerralla yhdessä lasten isän kanssa.
Ensimmäisellä kerralla halusimme tietää, onko vuoroviikko järjestely lapsille huono ratkaisu. Toisen kerran, kun exäni avokumppani aiheutti lapsille ahdistusta haukkumalla minua heille.
Kummallakin kerralla olemme saaneet apuja ja neuvoja, jotka ovat auttaneet tilanteessa. En ole mielestäni uusavuton, ylimielinen tms. jos luotan ammattilaisten mielipiteeseen asioissa, joista minulla ei ole koulutusta tai kokemusta. Tai jos suosittelen ammattilaisten puoleen kääntymistä muille, jotka apua haluavat.
Jostain syystä tämä ärsyttää sinua. En tiedä miksi, eikä se minulle edes kuulu. Toivon, että antaisit nyt jo minun olla mielipiteineni, joita sinun ei ole pakko ollenkaan lukea - ne erotat jo heti nimimerkistäni.
Se että olen erilainen tai eri mieltä kuin sinä, ei tee minusta sinua huonompaa tai parempaa. Vain erilaisen. Ja kyllä tähän maailmaan erilaisia ihmisiä mahtuu. Niin varmaan myös tälle palstalle?
Mietin vain, mitä hyvää sinä saat, kun esität täällä kuinka hyvin teillä sujuu exäsi kanssa (epätotuus) ja ylennostat itsesi näiden koviakokeneiden ihmisten yläpuolelle, joilla on todennäköisesti ollut erittäin paljon vaikeampaa kuin sinulla koskaan.
Äläkä sinä tuorikko puutu minun ja Jaana_n peistelyyn; me olemme kantapeikkoja tällä palstalla ja väännetty samasta asiasta jo vuosia. Meille se on jonkinlaista hupia, antoisaa räkyttämistä, koska me tiedämme että elämä ei ole mustavalkoista ja muna-kana-keskustelu on vain ajanvietettä ;)
Jaana_ ei ole koskaan sortunut laillasi nostamaan itseään noin räikeästi eronneen, vaikeuksien kanssa taistelevan ihmisen yläpuolelle, kuin sinä. Käsittääkseni olet uusperheellinen ja erostasi on jo paljon vuosia, joten aika lienee kullannut muistosi. (viittaan: "kahdenkymmenen vuoden aikana..perheneuvolan psykologin puoleen.."). Jos seitsemän ensimmäistä joulua vietitte yhdessä, miksei kahdeksatta tullut? ;)
Ja pikkuvinkki, nimimerkkihauilla löytynee noin 950 kirjoitusta 4 vuoden ajalta, se tekee ~yksi viesti /arkipäivää kohti. Suurimmassa osassa olen avoimesti kertonut huoltajuusriidan käytännönkokemuksia sillä silmällä pitäen, että joillekin kokemuksistani olisi apua ja tsempannut samassa jamassa olevia ja saanut WALTAWASTI vertaistukea ja tsemppaamista minäkin! (Kiitos heille sydämellisille ihmisille), sinä et heihin lukeudu!
Joten .. Tsoh Tsoh .. Sillikkä :D
Kivaa että on fiksujakin kirjoittajia täällä. Tympii tuo äidit sitä, isät tätä ja lähivanhempien ylenpalttinen ylistäminen. Hyvä esimerkki tästä oli tuo kuka lasta hoitaa-keskustelu. Kuorossa puolustettiin äidin oikeus määräillä siitä asiasta - sitten kun tuli vastaavanlainen kirjoitus miehen taholta (saako päättää kuka asuu lasten kanssa) niin taas kuorossa päivittelemään ettei tietenkään saa määrätä exän elämästä.
Minun mielestäni suurin osa on fiksuja.
Taasko sinä pääsit aiheeseen "kuka määrää ja ketä" *huokaus*
Eikö se nyt ole jo loppuun puitu aihe ja lopputulos on se että normaalioloissa kenelläkään ei ole tarvetta/haluja määräillä ketään ;D
että äidillä on oikeus määräillä isää mutta isällä ei ole oikeus määräillä äitiä ;). Osaatko sanoa miksi äideillä pitää olla tällainen määräysvalta exiinsä mutta ei päinvastoin?
sefuksi? Haen sen kyllä, jos tiedän mitä etsin.
Nyt minusta sinun kirjoittelusi alkaa olla sikäli härskiä, että voisit vähän perustella sanomisiasi. Siispä:
- mistä sinä tiedät minua paremmin, minkälaiset välit minulla on exääni? Tunnetko hänet tai minut? Millä perusteella väität, että minun kertomani on epätotuus?
- mistä voit tietää, minkälaisia vaikeuksia minulla on ollut elämässäni? Olen kokenut sekä isän että veljen kuoleman, kolme keskenmenoa, oman lapsen vammaisuuden, konkurssin, avioeron ja burnoutin. Minkälaiset vaikeudet minun pitäisi kohdata, jotta saisin tällä palstalla mielestäsi ilmaista mielipiteitäni?
- miten minä olen nostanut itseni "räikeästi eronneen, vaikeuksien kanssa taistelevan ihmisen yläpuolelle"? Perustele antaen esimerkki tai sitaatti - ei vain sinun oma mielipiteesi.
Se on tilastoharha, koska suurinosa yksinhuoltajista on naisia. Tällä palstalla suurinosa kirjoittajista on naisia -muutama täyspäinen isäkin eksynyt joukkoon- mutta tämä palsta ei ole otos koko yh-materiaalista.
Harva suht' normaali vanhempi jaksaa vuosikausia taistella exänsä kanssa. Se tuntuu joskus joiltain unohtuvan, kun lukevat uusien eronneiden ahdistuksesta. Akuutti erotilanne on vaikea kaikille; isille, äideille, lapsille, läheille ja etille, mummoille ja sukulaisillekin.
Aika parantaa ja arpeuttaa rosoisemmatkin haavat, mutta ei se oikeuta nousemaan papittareksi akuutissa vaiheessa olevien yläpuolelle.
=) tässä taustalla olen ollut useaan otteeseen teidän molempien kanssa samaa mieltä :D
Ei kukaan kai tässä ole miksikään nostamassa, toivoi vain että "sota"tilanteet voisivat rauhottua (onnistui tosi hienosti :D)
Jep, kaikki tavallaan ja tavattomastikin, on hieno asia että täällä saa purkaa oloaan, sekä sitten sanoa mielipiteensäki, vaikka olisi eriäväkin, sehän on tämän palstan tarkoitus.
Ja tiettekö mikä on kaikista ärsyttävin kirjoitelmatyyppi täällä/muillakin palstoilla (olisikohan sama henkilö) Se kirjoitusasun tarkkailija :) "anteeksi, ei pahalla, mutta voisitko jaotella tekstisi" :D
Ei mutta, jatkakaa samaan malliin, keskustelua tähän maailmaan tarvitaan!!
Puolet erovanhemmista on miehiä, puolet naisia. Täällä kirjoittelee enimmäkseen naisia (ehkä tällaiset foorumit vetää enemmän naisia) ja sen takia tietysti keskustelu vähän vääristyy kun suurin osa kirjoittajista on lähivanhempia.
Vieläkin mietin tätä asetelmaa että katsotaan että lähivanhemmalla on oikeus puuttua exänsä elämään - mutta ei päinvastoin.
Jokainen ~20 vuotta sitten eronnut pystyy kirjoittamaan samanlaisia itsestäänselvyyksiä kuin sinä. Vai kävittekö perheneuvolan psykologin luona hakemassa apuja lapsille jo yhdessä ollessanne?
Perusteluni löytyvät jokaisesta sinun kirjoituksestasi. Kerrot niissä miten teillä ei olisi ongelmia; siis, sinun on oltava hyvä ihminen. Miksi sinä tulet kertomaan yh-palstalle kuinka teidän asianne ovat loistavasti ja osaatte käsitellä kaikkia ongelmianne loistavasti ja miten olette alusta saakka hoitaneet homman kotiin lapsia 100% ajatelle, eli loistavasti! .. Miksi tulla kertomaan omaa erinomaisuuttaan tälle palstalle?
.. Ehkä kaikki ei sittenkään ole niin loistavasti?
Arviolta 100% lähivanhemmista on kiinnostuneita lapsensa hyvinvoinnista. Kerro sinä etävanhempien prosenttiluku ;)
Kuinka suuri osa eronneiden perheiden lapsista näkee etävanhempaansa harvoin tai hyvin harvoin tai ei koskaan, etävanhemman tahdosta?
Se on oikea prosenttiluku aloittaa vertailu.
Jossu,
et vastannut kysymyksiini. Minusta kaiken sinun ryöpytyksesi jälkeen se olisi vähintä mitä voisit tehdä.
Pyysin sinua perustelemaan väitteesi siitä, että olen ylimielinen ja asetan itseni muiden yläpuolelle ja tekemään sen sitaatilla.
Vastaat: "Perusteluni löytyvät jokaisesta sinun kirjoituksestasi. Kerrot niissä miten teillä ei olisi ongelmia; siis, sinun on oltava hyvä ihminen."
Miten niin se, että minulla ei ole ongelmia exäni kanssa tarkoittaa sitä, että olen omasta mielestäni hyvä ihminen? Tai jopa parempi kuin muut - kuten syytät.
Sinun kirjoituksessasi ei ole logiikkaa eikä perusteluja. On vain sinun jankuttamisesi ja kantasi, joka pohjaa siihen, että sinusta "tuntuu" siltä että olen ylimielinen.
Vastaisitko vielä:
- mistä tiedät minua paremmin, millaiset välini ovat exääni
- minkälaiset vaikeudet elämässä oikeuttaisivat minut kirjoittamaan tänne mielipiteitäni
Ei kaikki vanhemmat ole kiinnostuneita lastensa hyvinvoinnista - tai he ovat kiinnostuneita mutta heiltä puuttuu kyky huolehtia lapsistaan. Yhtälailla on päihdeongelmaisia, pahoinpiteleviä jne lähi- kuin etävanhempia - onneksi kuitenkin varmaan aika pieni vähemmistö.
Jos etä ei tapaa lapsiaan niin kuinka usein se johtuu lähivanhemman toimesta? Kukaan ei tiedä ja näin ollen turha siitä jossitella.
Ei lähivanhemmat ole sen huonompia tai parempia kuin lähivanhemmat - haasteellista se vanhemmuus on riippumatta siitä missä lapsi on kirjoilla.
Viimeinen lause piti olla:
Ei lähivanhemmat ole sen huonompia tai parempia kuin etävanhemmat - haasteellista se vanhemmuus on riippumatta siitä missä lapsi on kirjoilla.
niistä etävanhemmista, jotka tapaavat lapsiaan harvoin, hyvin harvoin tai ei koskaan, lähivanhemman ansiosta.
Sitten voidaan vertailla = )
En muuta väitäkään, mutta tosiasia on, että on etävanhempia joille on yhdentekevää missä lapsi on ja miten lapsi voi. Harvassa on sellaiset lähivanhemmat.
Siksi olisi mielenkiintoista tietää jotain lukuja niistä lapsista, jotka eivät tapaa lainkaan etävanhempaansa. Onko etä isä vai äiti, sillä ei ole merkitystä.
Prosentti luvut ovat vähän arveluttavia mittaamaan vanhemman hyvyyttä.
Olemme kaikki varmaan sitä mieltä, että lapsen tappaminen on aika huonoa vanhemmuutta. Suomessa yli kahdessa kolmasosassa lapsen murhista ja tapoista heidän tappajansa on oma äiti.
Ei tällä perusteella voi kuitenkaan väittää, että kaikki äidit ovat tappajia tai edes huonoja vanhempia.
niin että huostaanotetusta lapsista valta-osa on yksinhuoltajaperheistä. Tämä ei tarkoita että kaikki lähivanhemmat olisivat hulttioita - mutta jonkin verran niitäkin löytyy.
Millä perusteella väität että etävanhemmat olisivat jotenkin huonompia? Jos tapaamiset ei toteudu niin se ei välttämättä johdu etävanhemmasta. Tutkimuksia aiheesta ei ole - mutta jos lukee muita foorumeja niin saa vähän realistisemman käsityksen.
Ihanko oikeasti sinä olet sitä mieltä, että sellaisia lähejä olisi paljon???
Naurahdus! :D Ne lähit eivät kaipaa lainkaan omaa aikaa, irtiottoa lapsistaan? Voi olla, minä en vain tunne yhtään ;)
Kun sinä et tunne, ei sitä ole olemassa = )
Oletko koskaan kuullut aiheettomista insesti epäillyistä?
Oletko koskaan lukenut tälläkin palstalla kuinka väkisin yritetään estää tapaamisia, milloin milläkin syyllä?
Oletko?
Varmasti olet, mutta kun et koskaan ole sellaista tavannut oikeasti, on se helppo pyyhkiä mielestä, ja olla sitä mieltä, että vain etävanhemmassa voi vikaa olla.
Sen takia sinun kanssasi ei voi rakentavaa keskustelua käydä, kun sinä uskot vain siihen mitä näet, ja ennenkaikkea minkä haluat nähdä.
Enkä osaa vastata sinun hakemaasi prosenttilukuun, koska en sitä tiedä, eikä se oikeastaan edes kiinnosta, koska vertailua ei voi tehdä yhdellä luvulla, siinä tarvitaan vähintään kaksi lukua..
On se niin. Yksinhuoltajan lapsen riski joutua huostaanotetuksi kasvaa 6,6-kertaiseksi kaksinhuoltajuuteen verrattuna, ainakin Stakesin mukaan.
joo, olen samaa mieltä että sekä lähi-, että etävanhemmista löytyy sekä loistavia vanhempia että myöskin niitä mätämunia.
Tuosta huostaanotoista tuli kuitenkin mieleen, että missä se etävanhempi on tässä tapauksessa jos lähivanhemmalta otetaan lapsi huostaan...
Niin, varmaan se etä on poissa, jos sellaista koskaan on ollutkaan.
Onhän näitäkin, jotka eivät halua sitä toista vanhempaa alusta alkaen mukaan, vaan tekevät lapsen ns. "yksin" ja ovat sitä mieltä, että se on ihan hyvä ratkaisu lapsen kannalta.
Syitä siihen, että joku on yksinhuoltaja, on monia. Pointti oli (vissiin) se, että ei asioita voi yleistää - edes lukujen pohjalta.
Niin varmaan, poissapa hyvinkin. Mietinkin tuossa olisikohan se mahdollisesti vaikkapa piilossa jossakin...
Olette te kyllä hauskoja, heh
Ei etävanhempi automaattisesti saa lasta luokseen, vaan lapsi huostaanoeteaan ja sen jälkeen "luovutetaan" toiselle biologiselle vanhemmalle..Jolloin siis lasketaan huostaanotoksi, vaikka etävanhemmalle lapsi menisikin..
Eli taas uusi luku pitäisi löytyä, eli se, kuinka usein huoltajuutta (etästä lähiksi, tai "ei huoltajasta" huoltajaksi) muutoksia tehdään. = )
Ei, vaan jos se on niin yleistä kuin väitetään, on omituista etten tuntisi YHTÄÄN tapausta ;D (Muistuttaisin, että et voi tietää kenenkään taustoja *nauraa*) ;D
Huh huh, väkisin-tapaamisen-estoja ja insestiä.. nyt ollaan aika kaukana siitä aiheesta josta Jaanan kanssa pari riviä sitten poiki tämä prosenttikummajainen! Nyt puhutaan promillen murto-osista!!
Missä kohtaa minä olen väittänyt että lähivanhempi olisi virheetön ja etä kaiken pahan alku ja juuri? Kopipastee se minulle, kiitos.
Minä näen aika laajasti, kokemuksen ja tiedon kautta. Eikä minulla ole mitään haluja sortua yleistämään kritiikkiäni koskemaan koko ihmisryhittymää, jos puhe on murto-osasta, vaikkapa nyt etävanhempia.
Ja sinä sitten päätit tehdä kynnyskysymykseksi prosentit *nauraa* ;D
Jos itse on tullut hylätyksi, saattaa ajatella, että kaikki etät ovat hylänneet puolisonsa ja perheensä.
Mutta on niitä, jotka eivät koskaan ole olleet mukana edes etänä - joita ei ole haluttu mukaan kuvioon. On myös niitä, jotka eivät ole toiveestaan huolimatta lähihuoltajia, niitä, joita on estetty tapaamasta lapsiaan.
Tästä juuri tein tämän aloituksen - vaikka olisi kuinka katkera elämänsä ihmisille, ei sitä omaa kokemusta voi eikä saa yleistää koskemaan kaikkia.
Tunnen naisen, joka meni sänkyyn ystävänsä miehen kanssa, tuli raskaaksi, valehteli lapsensa isästä ystävälleen ja kiristi lapsen isää sillä, että kertoo vaimolle totuuden. Parin vuoden kuluttua mies kertoi totuuden vaimolleen, joka halusi tukea miehen ja lapsen suhdetta.
Aloitettiin tapaamiset ja isyyden tunnustamisprosessi. Lapsen äiti kuitenkin kielsi sekä tapaamiset että isyyden, joten siihen se sitten jäi.
En ole tämänkään perusteella sitä mieltä, että kaikki yksin lapsen hankkivat äidit ovat tunteettomia lapsen edulle. Mutta tämä kyseinen äiti kyllä on, minun mielestäni.
Mutta tämä on vain minun mielipiteeni, ei mikään jumalan sana, totuus (tai yritys kruunata itseni paremmaksi ihmiseksi :))
Kylläpä Jossu nyt hauskan jutun heitit:
"Minä näen aika laajasti, kokemuksen ja tiedon kautta. Eikä minulla ole mitään haluja sortua yleistämään kritiikkiäni koskemaan koko ihmisryhittymää, jos puhe on murto-osasta, vaikkapa nyt etävanhempia. "
*nauraa vedet silnmissä lattialla kieriskellen*
Ja sitäpaisi, sinä olet riidanhaastajatrolli enkä minä halua kirjoitella kanssasi, ts. heittää hukkaan kirjoittamisen iloani sinunlaisesi pölvästin takia.
En ole koskaan.. KOS-KAAN.. väittänyt että kaikki ihmiset, olivatpa he sitä tai tätä.. olisivat samanlaisia ja käyttäytyisivät tietyn mallin mukaan. Näytä minulle se kohta jossa niin olen kirjoittanut, niin pyydän anteeksi ko. tekstiäni.
Niinpä, sinuna joka olet kirjoitellut vasta pari päivää tällää foorumilla, en menisi tekemään hätäisiä päätelmiä vitsailusta ;)
Käsi kunnossa taas?
Kirjoituksesi ovat täynnä yleistämisiä ja ristiriitaisuuksia, vaikka kehoitatkin kauniisti muita olemaan yleistämättä ja napauttelematta. Nyt penäät toisten arvostuksen ja solvaamattomuuden perään vaikka itse kehotat hakemaan hoitoa jos sinulle huomauttaa tekstiesi ristiriitaisesta sisällöstä. Ja se muka-hymy, noh, jos se ei ole aito niin sehän näyttää naamalla kuin naamalla lähinnä irvistykseltä ;)
Jotta, patako se sitä kattilaa soimasi...
Taisi jokainen, kelle esitit tuon vastavedon, vastata kyllä että "joo tottakai saa isäkin olla perillä ja kysyä jos joku asia huolettaa"- tyyliin eikä mitää ihmeen "äidit saa isät ei tietenkää".
Itsearviointi on aika vaikea laji. Useimmiten, kun joku oikein voimakkaasti kokee olevansa jotain, ympäristö saattaa hähdä asian toisin.
Mutta toki - kun en sinua tunne - on olemassa se mahdollisuus, että olet kaikinpuolin suvaitseva ja objektiivinen ihminen. Sinä vain kätket sen hyvin taidokkaasti.
Et kai todella ole sitä mieltä, että tänne pitää kirjoitella ensin tietty aika, ennen kuin saa tehdä päätelmiä?
Olet kyllä tosi riemastuttava :)
Heitä sinä sitten se sitaatti, jossa niin teen. Jossuhan ei kyennyt.
Jos et oikein ymmärrä tai ole ymmärtävinäsi. En ainakaan tähän hätään aiemmista keskusteluista kuultaneita ristiriitaisuuksiasi käy hakemaan, ne löytyvät sieltä kuitenkin.
Tuon Jossulle heittämäsi sitaatin tältä sivulta nappaan kuitenkin, sillä sitä voi soveltaa niin sinuun itseesi:
"Itsearviointi on aika vaikea laji. Useimmiten, kun joku oikein voimakkaasti kokee olevansa jotain, ympäristö saattaa hähdä asian toisin.
Mutta toki - kun en sinua tunne - on olemassa se mahdollisuus, että olet kaikinpuolin suvaitseva ja objektiivinen ihminen. Sinä vain kätket sen hyvin taidokkaasti." Niinpä niin.
Käyhän nyt lukemassa ne aiemmat kirjoituksesi ja palaa sitten selittelemään.
Oikein erittäin ystävällisesti, minä oikein erittäin ihana ihminen ;)
Sinulla on toki kaikki oikeus ajatella minusta mitä hyvänsä. Mutta jos et kykene yhtään esimerkkiä tuottamaan, jolla väitteesi perustelisit, sivuutan kommenttisi olan kohautuksella.
itsensä silmiin katsominen saattaa toisinaan olla vähän pelottavaa :)
Käy katsomassa, jos uskallat.
Voisin kyllä esittää kysymykseni erääseen ristiriitaisuuteesi nyt uudestaan, eli aiemmin kun asiallisesti kysyin, miten ihmeessä olet erittäin hyvissä väleissä entisesi kanssa, jos et pysty kommunikoimaan tämän kanssa edes sellaisesta asiasta kuin että tämän nyxä haukkuu sinua teidän lapsillenne, enkä tainnut saada mitään vastausta vaan hymyn perään hyvät toivotukset toteamusten kera ettet viitsi käydä vänkäämään asiasta koska otit kysymykseni riidanhaastamisena. Sehän oli ihan vain kysymys...
Jotta voisitko nyt sitten selventää ristiriidan, miten toisessa tekstissäsi kehut olevasi niin erinomaisissa väleissä ex:si ja toisessa, ettet voinut sanoa tuota asiaa (nyxän haukkumista) suoraan vaan viranomaisen avustuksella. En oikein tahdo ymmärtää, miten voi olla hyvissä väleissä jos ei voida puhua noinkaan tärkeistä asioista, siis ihan mainita, vaan pitää hakea virallinen välikäsi tiedottamaan ja selvittämään sotku.
On aika vaikeaa tietää, mikä on sinun kysymyksesi, koska esität niitä ilmeisesti jatkuvasti vaihtuvien nimimerkkien takaa.
Jos tarkoitat tätä kysymystä:
"vanhempien kesken, siis ilman viranomaisia? Miksi ihmeessä tukeuduit asiassa automaattisesti viranomaisiin, etkä pystynyt keskustelemaan asiasta rakantavasti ex:si kanssa?
Ilmoitit siis hänelle (eli kykenette jonkinmoiseen kommunikointiin), että menette virastoon puimaan tällaista itsestäänselvää ongelmaa, jonka keskiverto ihminenkin saisi ihan itse hoidettua ilman viranomaisten apua. Tarkoitan, eikö ex:si ole sen verran järkevä että olisi itse, ilman viranomaisia, kyennyt puuttumaan nyxänsä ongelmakäytökseen eli ex:n lapsille parjaamiseen? Minun mielestäni on hiukan ihmeellistä, että siihen tarvittiin viranomaisten apua...."
Niin vastasin siihen:
"Varmasti asian olisi voinut hoitaa ihan vanhempien kesken, jos
- isä olisi uskonut lapsia
- isä olis uskonut k.o. käytöksen olevan haitallista lapsille
Kun näin ei ollut, lastensuojelun psykologit toimivat oikein hyvänä tukena tilanteessa, joka saatiin ilman konfliktia ratkaistuksi.
En usko olevani uusavuton - luotan ammattilaisapuun - ja ennen kaikkea - ymmärrän, että kaikki mikä liittyy exän uuteen kumppaniin on melko tulenarka aihe. En lähtisi ilman oikeaa asiaa puuttumaan exäni elämään ja ihmissuhteisiin. Ja siitähän tässä ALUNPERIN oli kysymys (sikäli kun se nyt enää ketään kiinnostaa :))"
En ole koskaan väittänyt, että minun ja exäni välillä ei koskaan olisi ollut vaikeita tilanteita. Tämä kuvaamani oli sellainen. Kerroin täysin asiallisesti, että isä ei uskonut lapsia. Hän tarvitsi psykologien lausuntoa siitä, etteivät pienet lapset sepitä tällaista.
Eli vastasin kysymykseesi. Kerroin miksi ja miten asian ratkaisin.Ilmeisesti toimin mielestäsi väärin?
Minusta lopputulos ratkaisee - eli se että tilanne selvisi ja lapset voivat hyvin. Me emme ole sen koommin asiasta exän kanssa riidelleet. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Jos sinä olit se joka jatkoi kommentointia, taisit kutsua minua uusavuttomaksi, ylimieliseksi jne. Ja Jossu jatkaa sitä kanssasi edelleen. Voisitteko nyt jo kertoa, mikä kirjoituksessani oli niin ylimielistä? En itse sitä kykene näkemään.
Auttaisitko?
En ole varmaankaan puhunut mitään siitä kuka kruunaa itseänsä paremmaksi ihmiseksi, korjaa jos olen väärässä?
Ja valitan, en ole myöskään tullut hylätyksi vaikka aina puolustankin äitejä, joille näin on käynyt.
Syyn siihen saa jokainen päätellä itse...
En ole myöskään yleistänyt palstalla mitään, vaikka rivien välistä olen lukevinani että haluaisit ajatella niin.
Olen kyllä kertonut oman näkemykseni asioista, kuten sinäkin.
Pitkään olen tänne kirjoitellut, jos olisit kirjoituksia seurannut, suhtautuisit ehkä hieman erilailla.
Listastasi puuttuu jotakin: On myös sellaisia lähihuoltajia, jotka eivät koskaan olisi halunneet yksin lähihuoltajiksi.
Ei tullut nämä mieleen huostaanottotapauksissa?
Ja huomautus, en itse kuulu tähänkään ryhmään..
nimimerkkiä jo et ole huomannut.
Ei tuo ollut vastaus kysymykseeni, miten voi olla erittäin hyvissä väleissä jos ei kykene kommunikoimaan,_että isä ei uskonut lapsia_.
Kysyin, miten voit olla hyvissä väleissä jos et pysty sanomaan tuollaisesta. Vastasit siihen, että isä ei uskonut_lapsia_. Et siis puhunut asiasta itse isälle vaan lapset kertoivat.
Kyllä kai siinä vaiheessa, oli erittäin hyvissä väleissä tai ei, sanoisi itse, jos lapset kertoisivat tuollaista eikä tyytyisi siihen että lapset toimivat viestinviejänä. Mikset sanonut itse?
Olettaisin, että jos on erittäin hyvissä väleissä, pystyisi puhumaan kaikesta, varsinkin tuollaisesta asiasta. Joten kertoisitko nyt mikä siinä tarinassa mättää?
Ei, et ole väittänyt minun kruunaavan itseäni. Jotkut ovat tässä ketjussa, ja selkeästi kevennysyritykseni oli tyylitön ja epäönnistunut.
Enkä myöskään tarkoittanut sinua, kun kirjoitin, että jos on itse tullut hylätyksi, arvioi herkästi asioita sen mukaan.
Kirjoitin tietoisesti passiivissa, jolla pyrin viestimään juuri sitä, että en kohdistanut lausetta yhteenkään tiettyyn ihmiseen, vaan kirjoitin yleisellä tasolla.
Listastani puuttui myös lesket - ja varmasti tukku muitakin tapauksia.
Ja huomautus - en itsekään kuulu yhteenkään näistä ryhmistä, joita tässä on tullut yhteisvoimin listatuksi.
Kerran vielä rautalangasta:
Kerroin isälle lapsien kertoman. Hän ei uskonut lasten kertomaa. Minä uskoin.
Soitin lastensuojelun neuvontaan ja kysyin apua. Sieltä kehottettiin juttusille. Soitin isälle ja kerroin sen ja tapaamisajan. Menimme. Juttelimme. Isä uskoi lapsia kuultuaan ammattilaisten mielipiteen.
Ongelma katosi, eivätkä lapset kertoneet sen toistuneen sen koommin. Emme ole koskaan riidelleet asiasta silloin tai sen jälkeen.
Vaihdettaisko aihetta, vai vieläkö asia on sinun mielestäsi kesken?
Näin ne tarinat muuttuvat matkan varrella.
Henkilökohtaisesti, itse en ikinä jättäisi lasten harteille ja vastuulle tuollaista taakkaa, vaan ottaisin aikuisen vastuun tilanteesta ja selvittäisin asian sen toisen vanhemman kanssa hetimmiten. Vaikka sitten viittoen, mutta kommunikoiden kuitenkin.
En missään nimessä kritisoinut ammatiapusi hakemista, ihmettelin vain, miten voitte olla hyvissä väleissä jos ette pysty pysty kommunikoimaan keskenänne ilman viranomaisten väliintuloa.
Mitä tässä on jätetty lasten harteille - mikä ihmeen taakka? En taaskaan ymmärrä mistä asiasta kirjoitat. Tiedätkö enää itsekään?
Minä en luonnollisesti voi olla tietoinen, millaista lasten elämä on isän luona muuten kuin lasten ja isän kertoman kautta. Tässä tilanteessa isä ei ollut tietoinen itsekään, sillä hänen kumppaninsa toimi kuvatulla tavalla isän poissaollessa.
Miksi minulla pitäisi olla yliluonnollinen kyky tietää kaikki mitä isän luona ollessa tapahtuu? Eikö riitä, että uskoin lapsia ja toimin välittömästi, kun sain tietää?
Olen utelias kuulemaan, miten sinä olisit asian ratkaissut. Kerro minulle, niin opinpahan viisaammalta.
Siispä, kun et tunne, älä *kieriskele nauraen lattialla* kun MINÄ kerron millainen ihminen MINÄ olen. Katsopa, kun tällä palstalla kirjoittaa ja tätä lukee ihmiset, jotka ihan oikeasti tuntevat minut. Face to Face -ihmiset, u know :)
Silloin välttää puhumasta tilanteestaan ja itsestään palturia ja ylisanoja, kuten sinä anonyyminä teet ;)
Samaa mieltä olen. Monesti ei vitsi edes asialliseen kysymykseen vastata omien kokemusten pohjalta, kun alkaa sataa p...niskaan. Itse olen aika pitkällä ollut samaa mieltä kanssasi, kun olen kirjoituksiasi lukenut.
Meillä on lapset puolet ja puolet, eikä mitään riitoja lasten isän kanssa.(siis enään)Me vanhemmat kun uskomme lastemme saavan eheämmän elämän sitä kautta, kun heillä on mahdollisuus viettää yhtä paljon aikaa molempien vanhempien kanssa. Ja jotenkin sitten ne riidatkin on jääneet, kun ei tarvi miettiä mitään raha sun muita asioita, kun kaikki elarit sun muut menee todellakin lasten elättämiseen. Ja lisäksi me molemmat niin äiti kuin isäkin olemme uusissa naimisissa. On meillä kuule aika iso perhe isineen ja äiteineen;) jos sen näin muotoilisi..ja meillä se onneksi merkitsee eräänlaista rikkautta lapsille.
Hauskaan päivänjatkoa!
Samaan hengenvetoon voisi myös todeta, että ehkä kaikkea ei sittenkään pitäisi ottaa niin kamalan vakavasti ja henkilökohtaisesti. Myöskään niitä erilaisia mielipiteitä, tai naiset vs. miehet vastakkainasettelua, mikä nyt on ikivanha vitsin aihe kummankin sukupuolen keksuudessa. Jos niitä ei kestä, ei siinäkään mitään, muttei pidä unohtaa, että toiset kestävät.
Ymmärrän kyllä, että siinä vaiheessa kun oma elämä on vielä vaiheessa, jossa kokee epävarmuutta ja jossa vihan ja katkeruuden tunteet ovat vielä pinnalla, saattaa helposti ottaa vähän sen sun tämän henkilökohtaisesti ja kokea sen kyseenalaistavan omaa erinomaisuuttaan- aivan suotta. Kannattaa opetella pääsemään yli ja ymmärtämään että meitä on todellakin moneksi ja jokainen tapaus on omanlaisensa, eikä varmastikaan ole vain yhtä tai kahta oikeaa tapaa. Silti, sanoisin, että tämäkin palsta olisi todella tylsä jos kaikki olisivat aina samaa mieltä ja myötäilisivät toistensa samankaltaisuutta.
Erilaisuus on elämän suola, vesta hyvä;)
Olen kanssasi aivan täysin samaa mieltä. kirjoitinkin tässä samassa ketjussa jo aiemmin:
"Se että olen erilainen tai eri mieltä kuin sinä, ei tee minusta sinua huonompaa tai parempaa. Vain erilaisen. Ja kyllä tähän maailmaan erilaisia ihmisiä mahtuu. Niin varmaan myös tälle palstalle?"
oletko rajoittuneempi kuin annat ymmärtääkään? Jos, pyydän anteeksi tahditonta kyseenalaistamistani mitä tulee älylliseen puoleesi.
Kysyin vain, kuinka voi olla hyvissä väleissä kykenemättä kommunikoimaan...tiedän monia, jotka eivät ole kummoisissa väleissä, silti tuollaisissa asioissa kommunikointikyky siloittaa vähäpätöisempien asioiden kohdalla olevat aukot.
Eikä sinun todellakaan tarvitse olla kaikesta perillä entisesi suhteen, mutta jos on erittäin hyvissä väleissä, luulisi jostain olevan perillä,muutenkin kuin lasten välityksellä. Vai oletko ainoastaan antavassa asemassa?
Ylimielisyydestäsi sanon nyt vain, kun kyselit, että ala-arvoiset olettamuksesi esim. alempana äitejä kohtaan, joilla ei ole etää antamassa sivutukea, kertoo varmaan aika kylliksi. Sinun tekstistäsi sai kuvan, että he ovat jotenkin arvottomampia äitejä kuin sinä tai minä, ja että etän puuttuminen johtuisi pääosin a) että äiti on nakittanut miehen kuin miehen b) on itse jotenkin syypää ettei isä tahdo olla osallisena c) on vähän niinkuin saanutkin ansionsa mukaan.
Häpeäisit vähän...
Mihin unohtui se toisten tukeminen ja arvostaminen, jota peräänkuulutit tuossakin viimeisimmässä lauseessasi? Ristiriitaista, ristiriitaista.....
En minä mitään neuvomaan ala, totesin vain, että minä ottaisin tuollaiset asiat_itse_puheeksi.
Mutta jokainen tyylillään, se meille suotakoon.
Luulenpa saaneeni riittävästi aineistoa koskien sinun tarpeitasi ja kykyjäsi.
En usko, että minun rajoittuneet kommunikaatiotaitoni riittävät kommunikaatioon kanssasi. Olisin tyytyväinen, jos jättäisit vastaisuudessa kommenttini omaan arvoonsa.
MInä lupaan jättää sinun kommenttisi omaan arvoonsa.
työntävät päänsä pensaaseen kun pelottaa. Ihmiset vetoavat tilanteesta poistumiseen siinä vaiheessa kun selitykset käyvät vähiin tai, niiden hutera silta sortuu alta.
Oikein erittäin hyvää jatkoa sinulle, jos omat eivät enään riitä ;)