tuntuu olevan usein esillä. Aamun lehdessä oli yksi juttu. Siinä todettiin mm., että avuliaat ihmiset ovat muita onnellisempia. Se pitänee paikkansa. Pidän itseäni onnellisena ja avulias olen. Koulussa olisin saanut parempia arvosanoja lukemalla enemmän. Sen sijaan autoin kavereita, jos heillä oli vaikeuksia lähinnä matematiikassa. Autoin myös paljon vanhempiani. Viimeksi eilen tuli hyvä mieli, kun kaksi matkailijaa kysyi, missä kahvila Helmi on. Pystyin neuvomaan ja niin pienestä tuli hyvä mieli ja onnellinen olo.
Onnellisuus
sinihelmikki
12635
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Vierastan sanaa onnellisuus. Elämän tulee olla mielekästä, haasteellista, vaihtelevaa, mutta onnellistako, huh huh. Onnellisuus tuo mieleeni pakalllaanpysymisen, tylsyyden, hetken tunneharhan.
että onnellisuus on hetkellistä. Omien kokemusteni perusteella se ei ole harhaa. Sana on ihan hyvä, olen kokenut paljon onnellisia hetkiä, toivon niitä myös muille.
raastavaa, päivästä toiseen selviytymistä ja jatkuvaa henkisten voimien loppuun palamista?
Minä olen onnellinen nykyiseen olotilaani. Minulla on onni. Kun sitä tuntee olonsa onnelliseksi, niin mitä siinä vikaa on?
Ihmeelliset käsitykset kirjoittajalla.
Paikallaanpysyminen, tylsyys ja hetken tunneharha, nämä kuvailut ei mielestäni sovi onnentunteeseen. Paremminkin apatian tunnusmerkit.
Onnellinen ihminen on kauniimpi katseltava kuin ryppyotsainen vastaantulija.
Toivotankin kirjoittajalle hyvää päivän jatkoa, jospa se onni kurkkaisi vaikka nurkan takaa.
Mutta elämähän on selviytymistä päivästä toiseen ja parasta siinä on tunne ja tieto siitä, että selviytyy!
Selviytymiseen liittyvät usein haasteet, itsensä ylittäminen jne mistä kirjoitin eikä se ole mitenkään repivää eikä apaattista. Paikallaanpysyttely sen sijaan on yksinomaan kielteistä, siihen voi liittyä apatiaa, pahimmillaan jopa masennustakin. Ihminen ei yritä tehdä mitään elämälleen.
Käsite onni herättää ihmisissä voimakkaita tunteita samoin kuin käsitteet koti, perhe tai isänmaa jne. Jos joku kyseenalaistaa ne tai ymmärtää ne eri tavoin, aletaan mennä henkilökohtaisuuksiin kuten tuo yksi teki.
jos pysähtyy miettimään.
Ihmisen voimakkaimmat tunteet ovat, rakkaus,viha suru ja valtava ilon tunne.
Onnellinen olen, kun herään aamulla terveenä uuteen päivään, syön aamiaisen,
lähden aamulenkille, sitten harrastuksiin, sieltä tultuani lämpimään kotiin,
avaan jääkaapin, syötävää löytyy.
Puhelin soi, lapseni haluavat tulla viikonloppuna, lastensa kanssa tervehtimään.
Onnellinen siitäkin, kun naapurin rouva tulee pyytämään lainaksi paria kananmunaa,
kun voin antaa apua (lähikauppaan matkaa 6 km.), huomenna
ehkä minulta unohtuu suola kaupan hyllylle.
Tämä on mielestäni sitä, että onni tulee pienistä arkiasioista, joita monet pitävät itsestään selvänä.
onni ole pysyvä, paikalleen jymähtänyt olotila. Enemmänkin se on noitten pienten hetkien löytämisen ilo.Elämässä on niitä yllättävän paljon, kun vaan (vain) oppii näkemään ja kuuntelemaan.
mielestäni se että onni koostuu pienistä arkisista asioista, kuten sanoit, auttamisesta
läheisten ilosta ja yhdessä olosta, hymyn saamisesta saamisesta, ne täytyy vain oppia näkemään.
Minä tulen ainakin onnelliseksi myös siitä, että pystyn auttamaan ja saan jonkun iloiseksi.
täytyy myös antaa mahdollisuus auttaa. Naapurini 86-vuotias ystävättäreni on erittäin iloinen, kun hän voi tarjota minulle jotain. Esim. meillä on silloin tällöin kaupungissa käynnin kunniaksi tapana tarjota toisillemme omenaleivokset. Tapa juontuu siitä, kun äitini lapsena ollessani toi Helsingissä käydessään tuliaisiksi omenaleivoksia. Naapurini haluaa myös silloin, tällöin tarjota minulle lounaan, kun vien hänet kaupunkiin.
aina tee onnelliseksi kun on jonkin hyväksikäyttäjän uhri.
Lopulta palaa loppuun ja on todella onneton.
En auta enää.
Tämä on uhrautumista ja se on eri asia. Esim. miesten kanssa touhutessa ei parane uhrautua. Jos on kyseessä sen tyyppinen henkilö, joka ei arvosta ketään, ei auta vaikka mitä tekisi. Esimerkiksi meillä oli ennen avioliittoa epävarma tilanne. Miehelläni oli luultavasti muita suhteita. En ruvennut ylikiltiksi, vaan anoin samalla mitalla takaisin. Hän teki päätöksensä, kun huomasi, että oli menettämässä minut. Voin sanoa, että olin onnellinen tässä suhteessa pieniä kriisiaikoja lukuunottamatta. En uhrautunut, elimme vapaaehtoisesti parisuhteessamme.
En minäkään käytä sanaa onnellinen. Ja toisten auttaminen taikka arjen pikkuasiat eivät tuo elämään yhtään laatua.
Parasta elämässä on, kun hoitaa vain omia asioitaan eikä tarvi edes pakolla sotkeutua toisten asioihin. Mutta en osaa käyttää siitä sanaa onni.