Aamu uus sarastaa,
johan kalamies kalastaa.
Kalamies avannon suulla,
kuumaa kahvia lämpimikseen
hörppäilee.
Nostelee huopatossujaan,
pyyhkii kuuraista partaansa.
Käsin kohmeisin ylös nostelee,
saalis kalamiehen palkitsee.
Tyytyväisenä kotimökkiään
kohti astelee.
Katse katsoo ,savupiippua ,
nouseeko sieltä savu.
Niin , sitä toivoo ,et nousis.
Kylmä on hella ,ei lämmin
oo kotilies.
Yksin jo kauan ollu on kalamies.
Tulta tuoheen raapaisee,
kyynel poskelle vierähtää.
Muistot ,niin uudestaan taas elää.
Silloin oli toisin ,rakas rinnalla eli.
Ei sillon ollu kylmä kotilies.
Rakkaus arjessa siinä ,eteenpäin kantoi.
Kunnes sitova lanka katkaistiin .
Kalamies havahtuu,
Kalakeitto hellalla kiehuu,
ruoka on valmis.
johan kalamies kalastaa.
Kalamies avannon suulla,
kuumaa kahvia lämpimikseen
hörppäilee.
Nostelee huopatossujaan,
pyyhkii kuuraista partaansa.
Käsin kohmeisin ylös nostelee,
saalis kalamiehen palkitsee.
Tyytyväisenä kotimökkiään
kohti astelee.
Katse katsoo ,savupiippua ,
nouseeko sieltä savu.
Niin , sitä toivoo ,et nousis.
Kylmä on hella ,ei lämmin
oo kotilies.
Yksin jo kauan ollu on kalamies.
Tulta tuoheen raapaisee,
kyynel poskelle vierähtää.
Muistot ,niin uudestaan taas elää.
Silloin oli toisin ,rakas rinnalla eli.
Ei sillon ollu kylmä kotilies.
Rakkaus arjessa siinä ,eteenpäin kantoi.
Kunnes sitova lanka katkaistiin .
Kalamies havahtuu,
Kalakeitto hellalla kiehuu,
ruoka on valmis.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Niitä ei voi unhoittaa eikä ohittaa silloin kun ne haluavat saavuttaa herkän mielen!
Elämän helmihetkiä,
arjessa siinä kasvaneet.
Eivät oo tyhjäksi jättäneet.
Tekis niin mieli ,
istuu avannon äärellä ja
kalastaa,sais ainaki
tuoretta kalaa.
Hienoa , et herkkyys on säilynny.
Kiitos käynnistäs,hymy sinne .Liisa
Kovin on haikea runosi
kovin yksinäinen kalamiehesi.
Otetaanko Liisa sukset seinältä
ja pullapussi pöydältä.
Hiihdetään vaikka kilpaa
tai hissun kissun jäällä,
kohta on kalamies hyvällä päällä.
Kahvit meille saa hyvät keittää
ja kertoa miten siimaa pitää heittää.
Totta puhuen..intohimonani ei ole avannolla istua
ja kalaa sieltä ylös kiskoa.
Ennemmin istun viereen uunin
tai keksi sisä duunin! :)
Kivaa iltaa, Liisa! :) ...(tämä jatkaa siivousta! :D )
Seki on totta monen kohdalla.
Kyllä se haikeeks vetää mielen.
Minä olen osani menetyksen myötä
eläny ja ymmärrän .
Sukset on ja liukkaat ,
hyvä niillä on suksii.
Kahvi maistuu ja se nisuki.
Minä kyllä tykkäisin avannolla
kalastaa.
Olenhan maalla sielä kasvannu ,
tuttua ,elämään kuului.
Ulkoo sieltä kun sisään tulee,
kivahan on istua lämpimän uunin viereen.
Terveiset saunasta ,kiitos käynnistä.Liisa
herkästi maalasit
miehen mielen
uinuvan toiveen
menneitä hapuilevan
tuttua tutumman
arjen lohduttoman
kalamiehen kaipauksen
yksinäisen rakkauden
Sykkiihän lämmin sydän
kalamiehen rinnassa.
Muistot ,ei ne unohdu
hetkittäin eteen nousee.
Onhan se elettyä elämää,
filminauhaa,kaikki sielä
tallella on.
Rakkaus kultaa muistot.
Kiitos ,näit maalauksen.Liisa
Filminauhaa, katkonaista, kokoavaa.
Muistoja pitää ja saa olla.
Jotkut menettävät muistinsa,
tekevät muistamattomuudesta tekosyitä.
Olisiko sinusta siihen?
So wild is this nonsense.
Elämä vain on ihmellinen,
mitä pitemmälle sen kulkee?
Muisti voi pätkii, sille ei taas
voi mitää.
Hyvää yötä .sydämet hakusessa.
mutta huomattavasti helpompaa kuin kokoaminen.
Yhdestä ihmisestä saa satoja osia, mutta tärkein osa on sen pää. Molemmat ääreiset päät.
Itsensä levittäminen on pahempaa kuin sulkeminen.
Aina jostain raosta pääsee valo tunkeutumaan sisätiloihin ja sisäelimiin. Läpivalaisee, näyttää koko labyrintin.
Yölintu lentää yölennolla töllin tupaan
lämpöiseen ja kiittää runostas, :)))
josta tuli mieleen mun pappa, hän kova kalamies
ja he mummon kaa kalastivat ahkeraan,,
heidän suhde oli rakastava,
lempeitä ja arvostivat toisiaan paljon,
pappa kuoli, mummo jäi suremaan miestään,
vähän ennen mummon kuolemaa, hän näki unen; unessa pappa seisoi pellon reunalla ja tuli mummoa hakemaan,, mummo tiesi kohta hän pääsee rakkaansa luo,,tämmöttii muistoja ja kuinka kaipaan ihania isovanhempia,,
Yölintu....
Niin elävää aitoa olet esiin tuonu.
Niin muistan minäki ,noita rakkaita edesmenneitäni.
Heidän yhteistä ahertamista,perheen eteen.
Kaunis muisto on heistä jääny.
Tuota sain minäki omassan elämässäni
myös jatkaa.
Siihen asti ,kun rakas rinnaltani pois
otettiin.
Muistot tiellä ,kuin aurinkoisia päiviä.
Arvostus iän myötä kasvaa.
Uus päivä taas ja saamme jatkaa.Liisa