Kuinka kauan olet ollut puolisosi kanssa yhdessä?

Naimisissa ollaan oltu 3,5 vuotta, lapsia on siunaantunut 2. Mies on amerikkalainen.
Muutettiin yhteen ensimmäistä kertaa naimisiinmenon jälkeen, tässä ollaan opeteltu tuntemaan toista ja hyvin on mennyt, minä olen itsepäinen ja äkkipikainen mutta kun mies on rauhallinen ja sopeutuvainen niin ongelmia ei ole tullut. Eli hyvään suuntaan on suhde menny ja onnellisia ollaan :-)

yhdessä 8 vuotta .Mies Afrikan pohjoisosista .Pari yhteistä lasta .Suhde voi hyvin ja kukoistaa .Parempaan suuntaan mennään koko ajan :)

6 v yhdessä 4,5 v naimisissa, 2 v asuttu samassa osoitteessa, lapsi 1 v ja lapsen syntymän jälkeen alamäki alkoi. Ei yhteistä mitään ja eroa pukkaa. Tosin tää tuskin kulttuurisidonnaista, tuntuu olevan yleinen suomalaispareillakin ja ehkä johtuu tosta kasvamisesta vanhempien rooliin, että liekö sit pitäisi antaa parisuhteelle vielä mahdollisuus, vaikka tuntuu, että tässä on jo jahkattu niin pitkään.

kohta 5 vuotta, ja muutama kuukaus pidempaan ollaan tunnettu. Mies Pohjois-Afrikasta ja yksi 1v lapsi. Suhde on mennyt etupaassa parempaan suuntaan ja isommilta ongelmilta valtytty. Kummatkin ollaan aika jaarapaisia, mutta silla periaatteella ollaan selvitty ettei menna vihaisina nukkumaan. Niin ja asutaan puolueettomalla maaperalla.

Sillai normaalisti ylös-alas. Niin kauan, kun sykli vahvistaa suhdetta, on suunta ylös.

Kannattaa muistaa, että ongelmien ratkaisu kulttuurin yli on vaikeaa. Suomalaisten pitäisi kuunnella enemmän ja olla vähemmän suora sanomisissaan. Unohtuu aina välillä minultakin.

T: M-34

Naimisissa kohta 2v ja puolivuotias lapsi. Päiväpäivältä rakkaus syvenee ja ollaan tosi onnellisia. näin ainakin toistaiseksi.Täytyy olla kiitollinen nykytilanteesta. Kulttuurierot häiritsevät vain tuttavia;) Mies afrikkalainen muslimi, minä suomalainen kristitty eli siinäkin mielessä erotutaan stereotyyppisistä onnettomiksi luokitelluista mokuavioliitoista.

algerialaisen mieheni kanssa naimisissa 3 vuotta ja toistaiseksi ainakin on ihan mukavasti mennyt. Meillä on 7kk vanha poika, joka on tietysti vähän vaikuttanut parisuhteeseenkin, mutta oikein valoisalla mielellä mennään eteenpäin =).

Oltu 5v naimisissa ja yhdessä 7 vuotta. Tähän aikaan kuulunut niin vuoden kaukosuhde, opiskelua, talorakentamista.... Esikoinen kohta 1v3kk ja kakkosen la kesäkuussa. Kaikki on vallan mainiosti :)

Yhdessä kohta kolme vuotta joista kihloissa reilu kaksi vuotta, naimisissa puolitoista ja nyt näyttäisi olevan perheenlisäystäkin tulossa. Yhteen muutettiin käytännössä katsoen ensitreffeiltä ja suhde on mennyt koko tuntemisen ajan vain parempaan suuntaan eli on vakaampi ja lämpimäpi päivä päivältä. Ikävä sanoa että siihen asti kun vaihtoi suomaliset miehet brittiin niin suhteet olivat aika syvältä...Mutta nyt siis täysin tyytyväinen.

Ja niistä naimisissa kaksi ja puoli. Vauva tekee tuloaan ja isä on ihan innoissaan. Kyselee, että saahan varmasti sitten kanssa hoitaa vauvaa, että minä en omi sitä kokonaan itselleni.

Mieheni on lattareista.

mieheni on raniasta. naimisissa oltu n 1 v. ei lapsia, mietitään tässä elämän suuntaa vasta. asumme tottakai yhdessä, suku ja kaikki on ottanut minut hyvin vastaan. arki on välillä tasasempaa mutta kyllä se ainakin vielä on ihqu

on aivan loistava! Kun tieto raskaudesta tuli, miehen naama loisti niin,etta varmasti naapuriin naki. On kylla aika mustasukkainen...ainakin kun taalla Egyptissa muut miehet ei aina meinaa mua kadulla jattaa rauhaan. Sitten han on saanut puhelinsoittoja tuntemattomilta jotka vaittavat etta ovat nahneet minut joka ilta tietyssa paikassa miesten kanssa...Ja han luottaa minuun taysin. Ensimmaisen tallaisen soiton tullessa ei,ja onneksi aitini pelasti minut tilanteesta,ja sen jalkeen ei ole ongelmia ollut. Luottaa minuun taysin, ja mina haneen, mutta onhan se ikava saada soittoja kateellisilta...Pelottaa kun tuon miehen Suomeen, etta mites suomalaiset naiset sitten, kun han on sen nakoinen etta kelpaisi monelle muullekin...Siisluotan haneen,en vain kaikkiin suomalaisiin naisiin.
Oli kiva lukea muiden kommentteja etta teilla menee hyvin, se piristaa itseakin, kuulee vain liikaa epaonnistuneista avioliitoista.

jo takana, 15 yhteistä vuotta ja eteenpäin porskutellaan. Lapsia on 4 =) ja naimisissa ollaan.

Asuttiin ensin Suomessa ja nyt ollaan oltu parisen vuotta täällä Tunisiassa. Suhde kehittyy jatkuvasti, välillä kaikki ottaa päähän ja toisinaan on aivan ihanaa aikaa.

Nyt ollaan jo alkuaikojen karikoista selvitty, toisen tuntee niin hyvin, ettei mitään suurempia yllätyksiä pääse sattumaan. Mukavaa "vanheta" tutun ihmisen kanssa =)

2 vuotta yhdessä, naimisissa puoltoista. Ei lapsia vielä mutta ehkäpä hyvinkin pian! Ei asuta tällä hetkellä yhdessä, kohta taas kuitenkin ;) Paremmin ei voisi mennä, rakkaus syvenee päivä päivältä! Ja siis egyptiläinen on tämä rakkaani!

Tämän vuoden toukokuussa tulee tosiaan 10 vuotta siitä kun alettiin seurustelemaan. :o) Olemme naimisissa, asumme Suomessa ja meillä on yksi lapsi. Mieheni on Albaniasta.
Elämää on sopivin kuvata ehkä mukavaksi - pariskuntana olemme sellainen vanha parkkiintunut pariskunta, :oD *nauraa* jolla on tätä nykyään hyvin vähän syitä ottaa yhteen. Särmät on hiottu ja elämä on tasaista lapsiperheen arkea - ei ehkä hohdokasta, mutta ehdottomasti elämänarvoista. :o) Se alkuaikojen palava rakkaus ja intohimo on muuttunut syväksi kiintymykseksi, pysyväksi yhteenkuuluvuuden tunteeksi, luottamukseksi ja arvostukseksi. Ihgun tunteen sijaan sitä osaa nyt myös hyväksyä toisen huonot puolet ja rakastaa niitäkin.