Ei se ole tästä maailmasta
eikä se elääkseen
paljon tarvitse.
ei mitään materiaa.
Ei edes lupausta.
Se elää muiston voimasta,
hymystä kasvoilla,
ilosta oven auetessa.
- Tai yhteisestä juustosta,
toisen kädestä annettuna.
***
Se oli avoimuutta
toisen läsnäololle
ja täyttä avoimuutta
omalle olemassaololle.
Se oli ihmeellistä
se oli täydellistä.
Mutta tunsin yksin niin.
eikä se elääkseen
paljon tarvitse.
ei mitään materiaa.
Ei edes lupausta.
Se elää muiston voimasta,
hymystä kasvoilla,
ilosta oven auetessa.
- Tai yhteisestä juustosta,
toisen kädestä annettuna.
***
Se oli avoimuutta
toisen läsnäololle
ja täyttä avoimuutta
omalle olemassaololle.
Se oli ihmeellistä
se oli täydellistä.
Mutta tunsin yksin niin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kerran jo luin...
sinä jotain nähnyt..suurempaako.
Ai,niin... Hyvää Iltaa.
Koska kirjoitan yleensä suoraan ruutuun, tulee sanotuksi senhetkisen tunteen mukaisesti. Kadun viimeistä säettä, joka ei ole totta, vain omista menetyksentunteistani johtuvaa.
Sitä pyydän anteeksi.
itseltäsikö anteeksi pyydät...
ei siinä mitään väärää tai katumusta näe..
se siis ihan hyvä.
En pyydä anteeksi itseltäni, vain runon kohteelta.
Kun kärsii menetyksen kipua, vaikkapa omasta syystään.
Jos oma tunne elää yhä, on helpompi etsiä syytä muualta. Vaikka niin ei olisi.
kauniisti kirjoitit...
surullista ja kaunista...
anna aikaa itsellesi..
ei niiden ole tarkoituskaan
kokonaan haihtua tai hävitä...mutta, huomaa kipeidenkin asioiden helpottaneen.
Onko jotain vielä sydämellä?