Rakkauteni on,
kuin punainen kesän ruusu
jonka unohdit pakkaseen.
Pienessä hetkessä
hauraan ruusun
syvän punaiset terälehdet
peittyvät valkoiseen usvaan.
Yksitellen kylmään pakkaseen
putoaa terälehdet jäätyneet.
jättäen lopulta valkeaan lumeen
vain maton punahuurteisen
pudonneiden lehtien
ja varren
kuolleen rakkauden.
kuin punainen kesän ruusu
jonka unohdit pakkaseen.
Pienessä hetkessä
hauraan ruusun
syvän punaiset terälehdet
peittyvät valkoiseen usvaan.
Yksitellen kylmään pakkaseen
putoaa terälehdet jäätyneet.
jättäen lopulta valkeaan lumeen
vain maton punahuurteisen
pudonneiden lehtien
ja varren
kuolleen rakkauden.
Vastaukset 12
Vanhimmat
siitä jää mieleen vain kuollut rakkaus, joten sitä ei tule luettua edes kirjassa toiseen kertaan.
Jos tiivistäisit sitä ja laittaisit yhden konkreettisen lauseen, se ehkä voisi aueta joillekin.
Punahuurteinen matto on ihan yli.
siihen että punainen matto...mutta sitä se ei ole "mielikuvassani" sillä ne terälehdethän on jäätyneitä...eli huurteisia tai jotain vastaavaa!! En ehkä löytänyt siihen täysin oikeaa vertausta...
Hypistelin tätä runoa tovin ja tuolla tavalla se kuulosti parhaalta...
Mutta kiitti palautteesta...
Lopetetaan rypistely tältä yöltä!
Huomenna en liene häiriöksi arvokkaille persoonillenne!
negatiivistakin palautetta saa laittaa...
Mutta sanoisin että jokainen runo on kirjoittajansa näköinen...aina ei voi pitää eikä tarvitsekaan...pääasia lienee että niihin voi purkaa tunnetta kukin omalla tavallaan!!
Mutta en tarkoittanut tätä enkä tuota edellistäkään kommenttia pahalla...vaikka ilmeisesti sinua joku siinä ahdisti...
tosi hyytävä punanen runo, pidän tästä Huuu! c:)
Kiva että pidit...
...olet palannut..odotan innolla runojasi...kiitos :)
Nyt on ollut vähän ideat vähissä...mutta aina sillon tällön tulee jotain mieleen ja se pitää tietenkin käydä tänne kirjoittamassa :)
Kiva kuulla että joku pitää runoistani :) Katsellaan jos saan tässä jotain aikaiseksi...
Kukkakimpusta morsiamen
ruusunnuppu punainen
katkesi
ja putosi hohtavaan hankeen
Lumenvalkealla patjallaan
se lepäs siinä loistossaan
pysäyttäin
kulkijan kylmästä kankeen
Etuovella maistraatin
ohikulkiessa seisahdin
ja katso:
siinä se symboli parhain
Näin elämässä ihmisen
elää kauneus suurin hetkisen
ja loppuu
katoaa kylmyyteen varhain
Maahan kylmään routaiseen
ei juurru koskaan uudelleen
ja kuihtuu
sen toki ymmärsin
Niin ruusunnupun punaisen
maasta nostin lämpöisen
ja vaikka
sitä tuskin elvytin
Olipas se todella ihana runonen :) Kiitos siitä...
Hienon runon kirjoitit.
Olen ittekin sieltä Pohjoisesta päin lähtöisin sellaisesta tuppukylästä, ettei sitä viitti tässä mainita, kun kaikki tuntee kaikki.
Sitä mun piti kysyä, että mistä Kummittelupalstasta
puhuit, kun oon kans kiinnostunut kaikesta yliluonnollisesta, nähnytkin muutaman kerran ihan oikean kummituksen ja peräti kerran enkelin. Olis kiva käydä lukemassa juttua aiheesta.
Hyviä öitä sinulle! :)
Kiitos kiitos :)
Tässäpäs tämä...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001150&subcat=1879
Sieltä löytyy kaikkea mielenkiintoista asiaa...ja onhan tuota itselläkin kokemusta joistakin uskomattomista jutuista...olen niistä tuonne joskus kirjoitellutkin!
Öitä sinullekkin :)